Vinkit ompelukoneen huoltamiseen ja vikojen diagnosointiin

Yhteistyössä: Husqvarna Viking Suomi

Kuinka usein sulla on tapana kurkata puolakotelon alle ja sutia pois koneeseen kertynyt pöly? Nolottaa tunnustaa, mut minä en edes muista, milloin olen itse viimeksi tehnyt kyseisen operaation. - Paitsi nyt tätä postausta varten.

Postaus sai kimmokkeen episodista, jolloin kuvittelin koneeni säätöjen menneen täysin vinksalleen, kun se teki tikkiä miten sattuu. Kiikutin koneen huoltoon ja kylläpä nolotti, kun se palautui sieltä pienellä muistilapulla varustettuna. Puolakotelon alle oli kertynyt pölymöykky, joka vaikutti jo radikaalisti koneen toimivuuteen. Toki tiesin, että pöly voi aiheuttaa ongelmia, mutta kuvittelin, ettei melko uudessa koneessani nyt vielä voi olla niin paljoa pölyä. - Kuinka väärässä olinkaan...

Haastattelin useita ompelukonemerkkejä maahan tuovan VSM Finlandin Irene Hägerströmiä ja nytpä tässä on meille kaikille hyödyksi ja iloksi tiivis tietopaketti ompelukoneen huoltamisesta ja vikojen diagnosoinnista.

7

Aura-kassi Pentikin puuvillasta + ohje

Kaupallisessa yhteistyössä: Pentik

On oikeastaan aika hämmentävää, kuinka paljon vuodenaikojen vaihdokset vaikuttavat värien käyttöön pukeutumisessa. Tai ainakin itse kuulun siihen ihmisryhmään, jolla on melko selkeästi kesä- ja syys-/talvivärit. Kesäisin en epäröi pukeutua eksoottisen hehkuviin väreihin. Kun elokuu kääntyy koulujen aloitukseen ja ilmassa alkavat tuoksua jäähtyvät vedet ja puista putoavat lehdet, alan kaipaamaan sekä vaatteisiin ja asusteisiin syksyisiä sävyjä. Minun syysvärejäni ovat okra, vihreä (joka on oikeastaan ympärivuotinen suosikkini), petrooli ja ripaus tummaa violettia. Myös harmaa kuuluu suosikkeihini sen helpon yhdisteltävyyden vuoksi.

Kaapissani on ollut pitkään reilun kokoisen, siistin kassin mentävä aukko. - Sellaisen, jonne mahtuu päiväreissun tarpeisto - tarvittaessa lastenkin vaihtovaatteita ja joka sopii hyvin myös töissä käytettäväksi. Saatuani yhteydenoton Pentikin blogiyhteistyöhön liittyen, ilahduin suuresti, sillä rakastan Pentikin tyyliä. Yllätin kuitenkin itseni valitsemalla ensimmäisen blogiyhteistyön materiaaliksi hivenen ei ehkä ihan niin perinteisen Pentik-kankaan, jossa on hyvin vahva ja selkeä värimaailma ja kuosi. Kankaassa oli mielestäni vain niin ihanasti suosikkisyysvärejäni hyöstettynä ripauksella pinkkiä, etten voinut vastustaa kiustausta.

Vaikka ilmat ovat olleet vuodenaikaan nähden hämmästyttävän lämpimät, joku sentään pitää kiinni perinteistä. Nimittäin taivaan halki kohti etelää suuntaavat hanhet ja joutsenet, joiden ääniä kuuntelin parvekkeemme avonaisesta ovesta kassia suunnitellessani  - Siitä siis laukun nimi. Aura-kassi on helppo tehdä ja sen tekeminen onnistuu hyvin aloittelevaltakin ompelijalta. Kassin jujuja ovat pitkulainen malli ja viistomaiset, löyhästi lintuauran muotoa mukailevat muodot, jotka toistuvat paitsi laukun mallissa, myös hihnojen asettelussa ja kiinnitysläpän muodossa.

2

Ruusunterälehtiä, talvipuutarhan tuoksua ja kello viiden tee

Yhteistyössä: Husqvarna Viking Suomi

Kuvaamataidon tunti noin vuonna 1990. Olen 15-vuotias. Opettaja pyytää kaikkia piirtämään paperille unelmiensa kodin. Heittäydyn tehtävään mitä suurimmalla intohimolla. – Kaavin kaikki haaveeni ja kunnianhimoni mieleni reunamilta ja purskautan ne siveltimestä paperille. Saatanpa huokaista ihastuksesta jonkin kerran. Kyllä, juuri näin minä asun tulevaisuudessa. Palatsia muistuttava rakennus valtavine pylväikköineen piirtyy paperille. 

Sivusilmällä vilkaisen vierustovereitteni papereita: pieniä punaisia mökkejä ja kasvimaita. Järven rantaa ja sen sellaista. Vilkaisen omaa piirrostani. Palatsini ei mahdu paperille! – Minne sijoittaisin puutarhani suihkulähteineen ja muotoon leikattuine pensaineen?

24

Momelin kankaista käyttövaatetta äidille ja tyttärelle

*) Yhteistyössä: Momel

Olin vakaasti päättänyt, etten tee tässä kevään ja kirjaprojektini aikana oikeastaan ollenkaan blogiyhteistöitä. Ajattelin, etten haluaisi turhaan ylimääräisiä aikataulujen tuomia paineita. Kun Momelista tuli yhteydenotto blogiyhteistyön tiimoilta, kuulin, kun joku sisälläni huusi määrätietoisella äänellä ja hyvin painokkaasti: "mitäs me sovittiin näistä yhteistöistä".

Ihan vaan pikkuisen kuitenkin klikkasin itseäni Momelin sivuille. Pitihän minun nyt kuitenkin nähdä, millaisia kankaita heidän valikoimissaan on. Jo pelkän yleissivistyksen vuoksikin - näin käsityöbloggarina. Vaikka toki kieltäytyisinkin yhteistyöstä, kuten sovittu oli... Arvannette varmaan, että siinä kohtaa peli oli jo pelattu. "Joo, ilman muuta sopii", näpyttyi läppärin näytölle vastaukseksi alta aikayksikön. En vain kertakaikkiaan voinut vastustaa.

Valitsin Momelin valikoimista kolme kuosia, joista kaksi on monen monta ihanaa kuosia ja printtiä suunnitelleen Sokrun käsialaa. Pidän ihan äärettömän paljon tällaisista kuoseista, jotka ovat abstrakteja ja luonteeltaan sellaisia, että menevät sekä lapselle että aikuiselle. Samaan hengenvetoon ihastuin myös supersöpöön pandakuosiin, joka on taidemaalari Hannamaria Mainelakeuden käsialaa.

Tässä postauksessa esittelyssä siis käyttövaatetta sekä itselleni että tytöllemme. Kaunis kuosi ei mielestäni kaipaa suuren suurta kikkailua, vaan päin vastoin. Mielestäni kuosille pitää antaa tilaa. Siksi näissäkin vaatteissa on jokaisessa pieni juju, mutta ei liiaksi: omaan mekkooni ompelin taskut, joiden kulmia koristavat pikkuisen palaset vihreää tekonahkaa. Tytön tunikaan ompelin frillan ja helmasta tein takaa pidemmäksi kaartuvan. Pandamekon juju on kengurutaskussa ja pikkuisissa pandan korvissa. Ompelin tuosta kirjavammasta Sorkun kuosista myös leggarit tytöllemme, mutta niitä en nyt enää alkanut tähän postaukseen änkemään.

8

ARJEN LUOTTOVAATTEITA NOSHIN KANKAISTA

Yhteistyössä: Nosh 

Utuisen lämpimät kesäillat. - Ne minulle tulevat mieleen tämän postauksen kankaiden sävyistä. En ole koskaan ollut erityisemmin hempeiden ja haaleiden sävyjen ihminen. Halusin kuitenkin tilata kankaita, joista voisin ommella sekä itselleni että tytölleni. Nämä postauksen kankaat täyttävät hyvin tuon vaatimuksen - ja lisäksi myös laatuvaatimukseni, ekologisuudesta puhumattakaan.

Koska oma vaatekaappini kaipasi nyt enemmän täydennystä - erityisesti työpaikkakelpoisten kesävaatteiden osalta, aloitin itsestäni. Syntyi kaksi hyvin perusvaatetta: aavistuksen kynänmallinen hame Pippuricollegesta sekä vesiputouskaula-aukkoinen paita Kuiske-nimisestä kuosista. Näistä molemmat sopivat kivasti erilailla yhdisteltyinä monenlaisiin tilanteisiin, mutta myös siihen työarkeen, joka minulla alkaakin jo ensi maanantaina.

Vaikka välillä on kiva haastaa itseään ompelussa, niin tosiasia on, että useimmiten nämä melko yksinkertaiset vaatteet vain ovat niitä arjen luottovaatteita. Tästä tekemästäni hameesta pidän todella paljon. Se istuu päälle kivasti ja on helposti yhdisteltävissä erilaisten yläosien kanssa. Näitä kuvia katsellessani huomaan tykästyneeni myös näiden asukokonaisuuksien utuisen pehmeään väriskaalaan. Postauksen kuvat on otettu Tartossa, jonka vanhojen rakennusten sävymaailmaan asuni istuivat täydellisesti.

9

LUKEEKO KUKAAN ENÄÄ BLOGEJA?

Kuva: Mehukekkereiden Veera

Blogini täyttää tässä kuussa viisi vuotta. Olen viime aikoina pohtinut paljon omaa bloggaamistani. Huomaan olevani jonkinlaisessa taitekohdassa. Lisäksi olen miettinyt myös bloggausta ilmiönä. - Että ovatkohan blogit noin ihan yleisesti hiipuva some-sisällöntuottamisen muoto. Tubetuskulttuuri jyllää erityisesti nuorten keskuudessa ja itsekin huomaan siirtyneeni monen blogin seuraajana pelkkään visuaaliseen pikaruokailuun Instagramin puolella. 

Näine aavistuksen ristiriitaisine mietteineni osallistuin huhtikuun lopussa Ping Helsingin järjestämään suureen sisältö- ja vaikuttajamarkkinoinnin tapahtumaan, Business Festivaliin. Tapahtumaan oli valittu kaikkiaan 250 sisältögurua – blogini ansiosta olin yksi heistä. Kässäblogien genrestä mukana olivat itseni lisäksi ainakin Mehukekkereiden Veera ja Muita ihania -blogin Tiina.

Tapahtuma toi paljon inspiraatiota ja jätti ajattelemisen aihetta. Paitsi bloggaukseen liittyen – elämään ihan yleisestikin. Mietin pitkään, mitä kertoisin teille tapahtumasta. Pelkkä annoskuvien esittely tai yleinen hehkutus ei ole minun näköiseni tapa kertoa tapahtumista.

Business Festival oli tapahtumana hieno, mutta enemmän nostattava kuin tiedollisesti järisyttävä. Tapahtuman konkreettisin asia seurasi oikeastaan tilaisuuden jälkeen, jolloin osallistujille lähetettiin tutkimus, jonka tulokset haluan nyt jakaa teidän kanssanne. Tiedän, että blogini seuraajissa on paljon bloggareita ja varmasti tutkimuksen sisältö kiinnostaa muitakin. Tässäpä teille siis otteita Ping Helsingin ja Dagmarin yhteisestä vaikuttajamarkkinoinnin tutkimuksesta. Postauksen lopussa pikkuisen tunnelmia myös itse tapahtumasta.

25

SELÄTÄ JOUSTAMATTOMIEN KANKAIDEN OMPELUPELKO!

Yhteistyössä: Almandiini

"Hei onko joku ommellut joustamattomista kankaista?" "Uskaltaisikohan sitä jo joku kerta kokeilla niiden joustamattomien ompeluakin?" Facebookin ompeluryhmissä näihin kommentteihin törmää tämän tästäkin. Suomalaisille trikoo tuntuu olevan synonyymi ompelulle ja joustamattomien kankaiden ompelufobia lähes massahysterian tunnusmerkit täyttävä syndroma.

Ymmärrän kyllä joustamavien kankaiden hyvät puolet, mutta en joustamattomien kankaiden ompelupelkoa. Siksipä otin nyt asiakaseni perustella, miksi joustamattomien kankaiden ompelua kannattaa ainakin kokeilla. Kokosin postaukseen myös ompeluvinkkejä. Toivottavasti niistä on sinulle iloa.

Postauksen vaatteet on ommeltu japanilaisia kankaita maahantuovan Almandiinin kauniista puuvillasta ja puuvillapellavasta.

18

NAPISTA ASIAA - INHOKKIHOMMASTA PERUSJUTUKSI

Yhteistyössä: Husqvarna Viking

Varmasti jokaisella ompeluharrastajalla on omat suosikki- ja inhokkijuttunsa. Ja niiden päälle vielä ne, joita ei ole edes vielä uskaltautunut koskaan kokeilemaan. Toisinaan kokeilun esteille ei ole  edes järjellisiä perusteita. Yhtäkkiä vain jostain tulee se mörkö, jonka kokeilemista välttää viimeiseen saakka. Itselläni tähän sarjaan menevät nepparit. Kyllä, vaikka olen ommellut todella paljon, olen välttänyt sen homman. Tai muistan kyllä joskus ihan nuorena kerran kokeilleeni neppien kiinnitystä ja ne kiinnittyivät ihan miten sattuu ja irtoilivat käytössä. Sen koommin en ole nepityksiä kokeillut. Meidän lapsiraukat jäivät siis vauvaiässä vaille äidin tekemiä bodeja neppikammoni vuoksi. 

Hyvänä kakkosena ompelukammolistallani oli pitkään napinläpien ompelu. Välttelin sitä kuin ruttoa, koska siihenkin liittyen kokemukseni olivat olleet ankeahkoja. Ensimmäisissä koneissani ei ollut minkäänlaista napinläpiohjelmaa. Oli vain ommel, jonka avulla piti jurruutella lävet kankaaseen. Muistan eräänkin kerran ommelleeni sarjan napinläpiä, joista jokaikinen oli oma persoonallinen itsensä… 

 

Nykyisessä (ja edellisessäkin) ompelukoneessani on erillinen napinläpipaininjalka ja -ohjelma. Niiden ansiosta napinläpien ompelu ei ole enää minkäänlainen kynnyskysymys, vaan täysin neutraali asia, joka vain tehdään pois alta. Eikä siinä kauaa nokka tuhise. Lisäksi homma sujuu niin helposti ja itsestään, että melkein voisi samaan aikaan vaikka keskittyä kässäharrastajien kanssa sometteluun. 

6

KUOSISUUNNITTELUA OPPIMASSA + VINKIT KUOSILLISTEN KANKAIDEN OMPELUUN

Kaupallinen yhteistyö: Napa School

Kuosit. – Suloisia, kauniita, tyylikkäitä, lapsekkaita, aikuismaisia, pehmeitä, kulmikkaita, esittäviä abstrakteja. Rakastan kuoseja ja ihailen kuosisuunnittelua. Olenpa kirjoittanut blogiini juttusarjankin kuosisuunnittelijoista. Kun sain kyselyn blogiyhteistyöstä helsinkiläiseltä kuosisuunnitteluopetusta järjestävältä Napa Schoolilta, saatoin ehkä hihkaista pari kertaa. Pääsisin osallistumaan heidän kuosisuunnittelun Work Shoppiinsa. Ou Jes!

Valitettavasti en pystynyt osallistumaan kolmesta työpajasta kuin yhteen, sillä opetus oli arkipäivänä ja päiväaikaan. Tuo yksikin päivä oli kuitenkin huikean antoisa, mielenkiintoinen ja äärettömän inspiroiva. Punavuoressa, kauniissa vanhassa talossa isoine ikkunoineen oli jo itsessään oma vahva tunnelmansa, jota vahvistivat tilassa esillä olevat Napa Agentuurin suunnittelijoiden työt: lahjapaperit, mukit, kortit ja posterit.

17

HELPPO KIMONO KESÄKSI

Kaupallinen yhteistyö: Eurokangas

Kun Eurokankaasta otettiin yhteyttä blogiyhteistyön merkeissä ja kerrottiin, että teemana olisi tällä kertaa kimono, jouduin miettimään hetken osallistumistani. Kulmikkaan mallinen kimono on vaatekappale, joka ei ole ollenkaan optimaalisin vartalotyypilleni eli lyhyelle, suht kurvikkaalle ja ei järin sirorakenteiselle. Hetken asiaa pyöriteltyäni keksin, että hei, kukas käskee tekemään kimonon jäykästä kankaasta. - Senhän voi tehdä ihan hyvin myös ohuesta ja laskeutuvasta!

Tämä ihanan hehkuvan vihreä silkki suorastaan huusi minua puoleensa Yliopistonkadun Eurokankaassa. Väljästä mallistaan huolimatta tykkään lopputuloksesta kovasti, koska ohut kangas tekee kokonaisuudesta kuitenkin kevyen. Ilmeisesti vaate näyttää kivalta muidenkin silmään, sillä heti kuvien ottamisen jälkeen vastaani kävellyt nuori nainen pysähtyi kohdallani toteamaan, että onpa sulla ihana vaate! :)

Kimono on tehty Eurokankaan Helppokaavalla. Kaava on mallia one size. Alkuperäinen kaava on malliltaan hyvin pitkä ja koska minä taas mallia pätkä, otin vapauden lyhentää mallia reilusti kummitusefektin välttämiseksi. ;) En myöskään tehnyt kimonoon vyötä, koska en osaisi sitä kuitenkaan käyttää kimononi kanssa. Parhaiten tämä toimii mielestäni juuri näin huolettomasti päälle sipaistuna. - Mikseipä vaikka ranta-asunakin kesähelteellä uikkareiden päällä.

19

ANTIHIFISTELIJÄN KOOTUT PAININJALAT

Kaupallinen yhteistyö: Husqvarna Viking

On hifistelijöitä ja sitten niitä toisia. Minä kuulun ehdottomasti jälkimmäisiin. Olen luonteeltani niin kärsimätön, että haluan vain päästä mahdollisimman nopeasti toimeen. Jos homman voi tehdä ilman lisähärpäkettä, sen myös teen. Kun Facebookin ompeluryhmissä noin vuosi sitten intoiltiin kantinkääntäjistä, minä hymähtelin itsekseni, että on sitä pärjätty ennenkin ilman. - Pärjätään tästedeskin. Nih!

Härpäkkeiden hankkimisen sijaan siis nopeasti vain hihat ylös ja hommiin! Tavallaan kyllä pikkuisen ihailen hifistelijöitä, jotka jaksavat selvitellä kaikenlaisten vimpaimien ominaisuuksia ja vaihtoehtoja. Itse olen jo siinä kohtaa tehnyt sen itse homman moneen kertaan - tosin toisinaan ratkoja-symbioosiin liimautuneena, mutta periksi ei anneta! Ehkä joskus kuitenkin voisi...

Husqvarna Viking -yhteistyöni myötä olen kuitenkin päässyt päässyt pikkuisen hifistelyhommien makuun. Tai ehkä tämä minun mittapuuni mukainen hifistely on todellisuudessa synonyymi normaaliudelle... ;) On ollut kiva huomata, että hei, eivät ne erilaiset paininjalat ole mitään brassailua varten, vaan niistä on oikeasti hyötyä. Ei ehkä yllättänyt sua, mutta minä olen ollut kyllä innoissani. Tämä postaus on kooste eniten käyttämistäni paininjaloista ja niiden käyttöfunktioista. Lisäksi esittelen muutaman muunkin ompelua helpottavan apuvälineen.

10

ARVIOITAVANA UUDISTUNUT TAITO-LEHTI

Yhteistyössä: Taito-lehti

Mikäli seuraat Taito ry:n toimintaa somessa, et ole voinut välttyä "Taito-lehti on uudistunut" -viesteiltä. Seurasin Instagramissa suurella mielenkiinnolla uudistuvan lehden valmistumisvaiheita ja visuaalisia tuleman pitää -vinkkejä.Vaikka olen tehnyt blogiyhteistyötä Taito-Uusimaan kanssa, ei yli 100 vuotta vanha Taito-lehti ollut minulle entuudestaan tuttu. Siksipä tämä arvostelu ei käsittele Taito-lehden uudistusta, vaan lehteä itsessään, uuden lukijan näkökulmasta. Tässä ja nyt.

11

NAMEDIN ESME-NEULETAKKI

Yhteistyössä: Named

Vuoden alku ja vaatekaappi-inventaari – erottamaton pari. Ainakin omalla kohdallani. 

Vuodenvaihdetta edeltänyt aika tiivistyy ilmaisuun selviytyminen. Valon puhkomattomia viikkoja tarvotaan läpi. Suoritetaan arki. Sulaudutaan työ-koti-koti-työ-luuppiin. Kadotetaan hetkellisesti omat ääriviivat. Omaan hyvinvointiin tulee kiinnittäneeksi yhä vähemmän huomiota. Kunnes, naks, vuosi vaihtuu ja bling, yhtäkkiä elämä ja koko maailma näyttääkin taas ihan toisenlaiselta: sitä havahtuu näkemään pimeän väsähdyttämän ihon, nyppimättä jääneet kulmakarvat sekä arjessa unohtuneen liikunnan ja ruoanlaiton lomassa naposteltujen keksien vaikutukset.

Ja entäs sitten se vaatekaappi? – Mulla ei oo mitään päällepantavaa! Oikeasti. Olen talsinut koko syksyn ajan päivästä toiseen hyvin minimalistisen suppealla garderobilla. Viimekeväisen Konmaritukseni jälkeen täytin vaatekaappini ilottomat aukot kivoilla kesävaatteilla. Mutta sitten tuli syksy ja talvi ja ei ollut aikaa, eikä voimavaroja täydennellä omaa vaatekaappia.  

Tämä on selvästi jo ihan sääntö: vuoden alku on vaatekaappiherätyksen hetki. Se taisi olla juuri vuoden alkuaikoja, kun ekan kerran starttasin Renew Maman ompeluhaasteineen. Myös vuosi sitten taisi olla jonkinlaisen vaatekaappikriisin aika. Tämä olkoon nyt tällä kertaa vaikkapa omien ääriviivojeni teräivöitysprojekti, jossa niille ääriviivoille hankitaan myös vaatteet. - Projekti käynnistyköön Namedin Esme-kaavan ja Käpysen ihanan merinovillan liitolla. 

95

NUPPU PRINT COMPANY, JAPANI-HENKINEN MEKKO JA ARVONTA

Yhteistyössä: Nuppu Print Company

Suomalainen Design, ekologiset arvot ja hurmaavat kukkaprintit. Tuon täydemmäksi ihanuuden huipentumaa ei yksi virke voi kerta kaikkiaan voi päästä! - Vai mitäs tuumaat? Törmättyäni netissä ensimmäisen toimintaansa käynnistelleeseen Nuppu Print Companyyn olin myyty. 

Uteliaana seurasin Instagramissa suunnittelutyön etenemistä: ensimmäisten ääriviivojen piirtymistä paperille, ensimmäisten piirrosten muuntumista kuoseiksi – kankaiksi ja toinen toistaan viehättävämmiksi paperituotteiksi. Ihastelin ja huokailin. Sain kunnian päästä testaamaan Nupun ihka ensimmäisiä kankaita. Tällaista niistä syntyi. Valitsemani kangas on ohutta puuvillaa, nimeltään Sydäntalvi.

12

DIY-KALENTERILLE OMATEKOISET KANNET

Viisi minuuttia sieltä, toinen täältä. Kodin hiljennyttyä lasten nukkumaanmenon jälkeen äiti istuu jälleen läppärin tai ompelukoneen ääreen tai kilisyttelee puikkoja sohvan nurkassa… Aloitettuani työt heinäkuun alussa lähes kolmen kotonaolovuoden jälkeen elämäni mullistui. – Ei enää blogikuvauksia keskellä päivää, ei ompeluhetkiä lapsen päiväunien aikana. Alkoi arki ja aikataulutettu elämä. Ne kuuluisat ruuhkavuodet, joista bloggaus tekee vielä monta astetta ruuhkaisemmat. 

Työhöni liittyviin asioihin käytän sähköistä kalenteria, mutta elämäni toinen puoli, se rakkain eli DIY ja siihen liittyvä sisällöntuotanto, niitä varten halusin käsin kosketeltavan kalenterin. Tämä kalenteri kätkee sisäänsä tärkeät aikataulut ja alustavat suunnitelmat liittyen bloggausharrastukseeni. – Spontaani, fiiliksen mukaan meneminen ei vain enää toimi. Koska haluan ylläpitää säännöllistä bloggausrytmiä ja olla läsnä teille vähintään kerran viikossa, on suunniteltava ja aikataulutettava.

Jotta kalenterista tuli näköiseni, tein sille omatekoiset kannet. Niistä käy hyvin ilmi olennaisin. Jos voisin valita, olisi elämäni melkein pelkästään tuota. ;) 

12

RAKKAAN KUMMITÄDIN NAHKATAKISTA SYNTYI SUOSIKKILAUKKU

Kun muutama viikko sitten kyläilimme Keski-Suomessa ihanien kummieni luona, ei minun tarvinnut kahta kertaa miettiä kummitätini tarjotessa vanhaa mokkanahkaista takkiaan tuunauskäyttööni. Takin materiaali oli hyvässä kunnossa ja värisävy syyskäyttöön sopivasti marjapuuron punainen. Olin jo pitkään haaveillut pienestä, huolettoman rennosta laukusta, joka olisi helppo napata mukaan minne tahansa ja joka olisi rentoudestaan huolimatta riittävän siisti myös työssä käytettäväksi. – Sellainen siitä syntyikin ja täytyy myöntää: ”I am in Löööv”! Laukusta tuli juuri niin kiva kuin toivoinkin. Hyvää mieltä lisää se fakta, että laukku on tehty solkia myöten kierrätysmateriaalista.

Usean vuoden ajan käsilaukkuni oli poikkeuksetta mallia jätti: sinne saattoi heitellä huolettomasti kaiken (lue: myös kaiken, mitä ei ehkä olisi pitänyt) alkaen lapsen vaipoista ja retkieväistä, päätyen huulipuniin sekä bisnestapaamisista kertyneisiin käytikortteihin. – Voinet kuvitella, kuinka helppoa noista jättikasseista oli löytää ylipäätään yhtään mitään? Olen jo aiemmin kirjoittanut blogiini synnintunnustukset huonoista laukkutavoistani. Konmarituksen myötä olen kuitenkin tehnyt huomattavan ryhtiliikkeen. – Ei enää mädäntyneitä banaaninpuolikkaita ja vuoden ajan kartutettua kuittikekoa! Liekö Konmarin aiheuttamaa sekin, etten koe enää tarvetta kantaa puolta valtakuntaa mukanani. – Riittää, että välttämättömin keikkuu olallani.

16

ENSIMMÄINEN KEVÄTJUHLAMEKKO - OMPELUKONEEN TYÖNTÖVOIMASTA HUOLIMATTA

Siellä se kyyhöttää. Jotenkin lysähtäneen murheellinen olemus. Vaikuttaa yksinäiseltä. Mutta ei, ei siltikään. En halua lähestyä. Kävelen ohi. Kävelen uudestaan ohi. Sivuutan katseellani. Käännähdän ympäri. "Mitä, kuulinko oikein?! Syyllistätkö sinä minua liian vähäisestä huomiosta?" Ihan varmasti se sanoi niin. Tai ainakin ajatteli. Seuraavana päivänä yritän lähestyä. Ei, ei vain pysty. Huomaan keskustelevani kyllä muiden kanssa, mutta katsovani sujuvasti sen yli. Ohi ja alikin. Mistä tahansa ilmansuunnasta, mutta en koskaan suoraan kohti. Jonkun on täytynyt salaa käsitellä sen pinta psykofyysisellä teflonilla.

Eräänä päivänä vain päätän, että nyt saa riittää. Varustaudun henkisesti Mount Everestille kiipeämistä vastaavaan suoritukseen. Aloitan varovasti. Tunnustelen käsityölehtiä. - Ah, olin jo unohtanut, miten ihanalta niiden kiiltävän sileä pinta tuntuu. Kosketan kaava-arkkia. - Inhoan kaavojen piirtämistä, mutta voi miten ihana ääni kaava-arkin avaamisesta tuleekaan! Piirrän kaavat, silittelen kankaita, suunnittelen vielä hiukan ja lopulta leikkaan kaavat vaatteen osiksi.

Olen jo miltei vuoren juurella. "Terve vaan, kaveri! - Kiva nähdä sua pitkästä aikaa. Mennäänkö?" Se ei olekaan yhtään vihainen! Kohtaaminen on lämmin. Mount Everest on sulanut pieneksi töyssyksi, jonka yli pääsen pienellä harppauksella. Yes, We are Back!





Jos ompelet, tiedät taatusti, mistä puhun. Toisinaan ompelukoneen vetovoima lähentelee maan vetovoiman suuruusluokkaa. Kone huutelee nurkastaan seireenin lailla ruoanlaitonkin ohessa niin kutsuvasti, että jauhelihan polttamisen uhallakin käyt ompelemassa muutaman sauman. Sitä taustaa vasten tuntuukin ihan käsittämättömältä, kuinka suureksi ompelemisen kynnys voi välillä kasvaa. Siihen ei edes välttämättä vaadita muutamaa viikkoa pidempää aikaa. Jo sinä aikana hiipii taka-alalle vieno epäilys siitä, että osasinkos minä mukamas ommella...

Paras ompelujumin poistaja on akuutti tarve. Sellainen tuli nyt. Nimittäin kuopuksemme ensimmäinen kevätjuhla. Päiväkodissa vietetään sitä jo tämän viikon torstaina. Mekko valmistui minun mittapuullani suorastaan todella hyvissä ajoin! ;)

Mekko on tehty kierrätysompeluna toisesta mekosta, joka on kuulunut aikanaan eräälle perheellemme tärkeälle henkilölle. - Vaate oli täysin käyttämätön, mutta sellaisenaan se ei olisi käynyt meillä kenellekään. Mekon pehmeän persikkainen sävy sopii täydellisesti vaalealle pikkutytöllemme ja pikkupallot ovat aina ihanan tyttömäisiä. Kokonaisuutta elävöittääkseni ompelin mekkoon pilkullista nauhaa, joka sidotaan selkäpuolelta rusetille.

Mekon takapuolelle, yläosaan ompelin piilovetoketjun. Muistelin, että olin saanut Husqvarna Viking -yhteistyöni tiimoilta jossain vaiheessa piilovetoketjun ompeluun tarkoitetun paininjalan. Oikeinpa muistin! Tuollainen pieni läpinäkyvä paininjalka löytyi. - Kylläpä olikin ilo ommella vetoketju juuri tähän ketjutyyppiin sopivalla paininjalalla. Paininjalka kulki just, eikä melkein oikeassa kohdassa kuin raidetta pitkin ja lopputuloksesta tuli todella siisti. Käyttötarkoituksen mukainen paininjalka ei todellakaann ole mikään turhake. - Se ehkäisee mitä suuremmissa määrin päreiden palamista. :) Suosittelen!

Olipas kiva ommella pitkästä aikaa joustamattomasta puuvillasta. Ja sain jo pikkuisen kiinni siitä, miksi osa äideistä hurahtaa täysin pikkutyttöjen mekkojen ompeluun. - On ne kieltämättä kyllä tosi söpösiä. 

Kaava: Ottobre, Mariken 1/2013
Yhteistyössä: Husqvarna Viking, käytössäni oleva ompelukone Husqvarna Viking Opal 650

Mukavaa tiistai-iltaa ja keskiviikkoa! :)

18

ÄITI LÄHTEE NYT LOMALLE, MOI!

*Yhteistyössä: Taito Uusimaa

Nyt te tietysti näette mielessänne minut huojuvien palmujen alla, aurinkotuolissa ylisuuret aurinkolasit nenälläni. Turkoosina kimmeltävä meri suukottelee varpaitani. Vesi on niin lämmintä, ettei pulahdus aaltojen syleilyyn edes virkistä, mutta sekin on vain plussaa. Ajaijai. Lankaan menitte!

Minun etelän lomakohteeni oli kuulkaas Vantaa. Tarkemmin määriteltynä Hakunila. Ai et ole kuullutkaan koko paikasta? Juu, se ei ole mikään turistirysä, mutta eikös se olekin jo ihan Last Season -hommaa matkustella sinne, minne kaikki muutkin! Kahden puolikkaan päivän mittainen miniloma Hakunilaan sai aikaan ihmeitä. Kotiin palasi uudesti syntynyt Mama. :)

Käsitöiden yksi ehdoton plussa perheenäidin kulmasta on se, että niitä voi tehdä kotona: päiväunien aikana, Pikku Kakkosen viihdyttäessä lapsia tai jopa ruoanlaiton oheistoimintona. Siinä kohtaa, kun pyykkien viikkaaminen ja lelujen lattialta kerääminen alkaa tuntumaan päättymättömältä Déjá-vu-ilmiöltä, tuosta plussasta tipahtaa se toinen viiva pois. Mitä silloin jää jäljelle? - Nuupahtanut äiti, joka kiljuu perheelleen: "Mulla ei oo mitään kodin ulkopuolista elämää!"

Saatuani tällä viikolla mahdollisuuden päästä kutomaan itselleni mattoa Taito Uusimaan käsityökeskukseen, Hakunilaan, koin valtavan ahaa-elämyksen. - Olin täysin unohtanut, että käsitöitäkin voi halutessaan harrastaa myös kodin ulkopuolella! Miten ihana olikaan ottaa aikaa ihan itselle: viettää hetki rakkaan harrastuksen parissa uutta oppien. Sain uppoutua tekemiseeni rauhassa. Kukaan ei nykinyt hihansuusta ja huutanut "äitiiiiii!" Niin ihana kuin perheemme onkin, tekee toisinaan todella hyvää viettää aikaa jossain ihan muualla. Ainakin itse teen sitä nimittäin todella vähän. 

Se, että opin uutta ja sain kotiimme kauniin uuden maton oli hienoa. Vähintään puolet kokemuksen hienoudesta oli kuitenkin oma aika ja tila. Bonuksena päälle vielä visuaalista surffailua ihastuttavien materiaalien ja inspiroivien tekniikoiden keskellä. Perheenäidin huokea miniloma, jonka järjestelykään ei vaadi koko sukulaisarsenaalin hyödyntämistä lastenhoidon suhteen. Suosittelen lämpimästi! 

Tutkailepas läpi oman lähitienoosi Taito-käsityöpisteiden tarjonta ja aikataulut. Ehkä tämän tyyppinen miniloma pyyhkäisisi pois sinunkin kevätväsymyksesi. :) Taito Uusimaan kevään kursseihin ja aikatauluihin pääset tutustumaan täältä, KLIK!

Käytkö sinä käsityökursseilla tai harrastamassa muuten vain käsitöitä myös kodin ulkopuolella vai harrastatko ainoastaan kotona?

10

RAITAA JALKOJEN ALLE: YES, TEIN MATON IHAN ITE!

*Yhteistyössä: Taito Uusimaa

Ilon hyppelyitä, arkista taaperrusta välillä jääkaappi-hella-tiskipöytä, kiukkuista jalanpoljentaa, väsyneen laahaavia askelia kohti kahvinkeitintä, ohjuksen lailla sisään syöksyvän koiran kuratassuja, "minä kaadan maidon mukiin ihan itse" -seuraamuksia. Kaiken se näkee, kaiken kestää. Tai ainakin melkein. Matto - tuo arjen askeleidemme pehmentäjä. 

Olin jo pitkään suunnitellut mustavalkoisen maton hankkimista keittiöömme. Mietitytti vain, pysyisikö se viikkoa pidempään puhtaana ja muutamaa tuntia kauempaa aloillaan ilman, että joku olisi keittiö-olohuonerallillaan vetänyt sitä rullalle ja itseään kumoon. Saatuani Taito Uusimaalta mahdollisuuden kutoa maton blogiyhteistyömme tiimoilta, en empinyt enää hetkeäkään. Mustavalkoraidallinen matto, Come to Mummy! 

Taito Uusimaan Hakunilan käsityökeskus on kotiimme nähden lähin käsityökeskus. Sinne siis suuntasin maanantaiaamuna. Tai aamuna ja aamuna... Noin yhdentoista paikkeilla olin perillä matkattuani ensin metrolla vahingossa kahteen kertaan edestakaisin: hyppäsin ajatuksissani juuri siihen toiseen metroon niistä kahdesta ja kotvasen kuluttua tajusin olevani takaisin lähtöpisteessäni... ;) Menköön maanantain piikkiin.

Hakunilan käsityökeskuksessa pääsin istumaan valmiiksi katettuun pöytään eli kangaspuut oli loimitettu valmiiksi minua varten. Ja hyvä niin. Loimittamisessa kun menee kuulemma kahden ihmisen yhteistyönä tehtynäkin yksi kokonainen päivä. Kuteista valittavina olivat trikoo- tai ontelokude. Päädyin ensimmäiseen. Nähtyäni hauskan mustavalkoraidallisen kuteen, muutin tasaraitasuunnitelmaani lennossa. Päätin lisätä mattoon raidallisesta kuteesta viistoittain kapenevia raitoja. Raidallisen kuteen ansiosta valkoisen raidan toinen reuna näyttää hauskasti sahalaitaiselta.

Olen matonkutojana täysi untuvikko. Yläasteella kudoin kerran poppanaa reppua varten. Siinäpä kangaspuukokemukseni. Käsityökeskuksen osaavan ja ystävällisen ohjaajan opastamana pääsin kuitenkin nopeasti jutun juonesta kiinni: kuteet sukkuloille, polkemalla loimen asennon vaihto (mikähän se virallinen termi mahtaa olla?) ja sitten vain sukkulat suihkimaan edestakaisin. Välillä rullattiin kudottua mattoa puun ympärille, jotta saatiin lisää kutomistilaa.

Malliltaan yksinkertaisen maton kutominen on rentouttavaa. Vailla ajatuksia, rivi kerrallaan. Voisin kuvitella maton kudonnan olevan myös jossain yhteydessä hyvä terapiamuoto: rivi riviltä syntyy jotain uutta. Kuin kutoisi uusia lankoja elämäänsä. 

Minulla ei ollut alunperin minkäänlaista käsitystä, kuinka kauan yhden suht yksinkertaisen maton kutominen mahtaa kestää. Olin todella yllättynyt, että matto oli valmis kotiin vietäväksi tiistaina. Aikaa kutomiseen meni hapsujen solmiminen mukaan lukien kuutisen tuntia. Hintaa tämän tyyppiselle ja kokoiselle (80x150 cm) matolle tulee noin 40 euroa, sisältäen siis kudonnan ohjauksen. - Hyvin kohtuullinen hinta mielestäni. 

Maton lankoja solmiessani tajusin, että jostain syystä pidän kuitenkin enemmän käsityöstä, jota tehdään hyvin lähellä itseä. En tiedä johtuuko siitä, että olen lyhyt ja kangaspuut tuntuivat isoilta. Kankaankudonta on paljon suurieleisempää ja jotenkin fyysisempää puuhaa kuin esimerkiksi ompelu. Maton kutominen oli joka tapauksessa ihana kokemus ja voisin hyvin kuvitella tekeväni joskus toisenkin. 

Astellessani sisään metroon matto kainalossani suorastaan hehkuin ylpeyttä. Istuttuani penkille, minun teki mieli hihkaista vastapäätä istuvalle: "Katsoitko, että täti on käynyt matto-ostoksilla? E-hei. Minä tein kuule tämän ihan itse!" Ei siitä täydellistä tullut, mutta joka kerta astellessani keittiöön, huomaan hymyileväni. Matto raikasti keittiömme ja ennen kaikkea: se on itse tekemäni. Sarjatuotannon sijaan uniikki. Jokainen raita tehty ilolla ja innosta oppia uutta. 

Nähtäväksi jää, kuinka pitkään matto pysyy puhtaana. Liukueste sen alle on hankittava joka tapauksessa. Laminaattia-trikoomatto-kombo on kuin luistinrata.

"Ihan kiva matto, mutta kauanko tässä pitää vielä olla? Joko se nakki kohta tulee?"

Oletkos itse kutonut koskaan mattoja? Tykkäsitkös? 

Muistathan maaliskuun Renew Mama -ompeluhaasteen teemalla "Yllätä itsesi"! Haaste löytyy tämän postauksen lopusta, KLIK!

24

PAITA HUIVIKAULUKSELLA JA VAATEKAAPPI JÄRJELLÄ

”Missä se nyt on? Tietenkin se on just nyt hukassa tai pesussa, kun ajattelin laittaa sen päälleni.” Viuh, viuh... vaatekappale toisensa jälkeen lentää lattialle, sängyn päälle ja viereiselle tuolille. Ei löytynyt. Tuskanhiki otsalla pitää tarttua nopeasti improvisoitavaan suunnitelmaan B. ”Aaa... kello on jo noin paljon ja mistä mä löydän ehjät sukkahousut... aargh!” Nopeasti, nopeasti. Kun kutakuinkin kelvolliset vaatekappaleet on saatu päälle, sullotaan vaatekaapista räjäytetty vaatearsenaali hätäisesti takaisin kaappiin. Pelkkä ajatuskin vaatteiden viikkaamisesta tuntuu tässä kohtaa vitsiltä. Äkkiä ulos ovesta ja kohti metroasemaa.

Olen lopen kyllästynyt olemaan edellä mainitun draaman päätähti. Lisäksi olen saanut tarpeekseni siitä, että vaatekaappini on rakennettu poukkoilevalla otteella. Vähän sitä, vähän tuota, eikä taatusti kovinkaan montaa helposti kasattavaa kokonaisuutta. Parissa edellisessä postauksessani olen käsitellyt lasten vaatekaapin järkeistämistä. Aloitin helpommasta päästä... Nyt on aika sukeltaa sisään fiiliksellä rakennettuun aikuisen naisen vaatekaappiin. Pitäkää kiinni, nyt mentiin!

Palatakseni edelleenkin Rinna Sarajärven ”Hyvän mielen vaatekaappiin”, olen nyt ottanut itseäni niskasta kiinni. A) Minä haluan tietää, mitä vaatekappaleita omistan, B) Haluan, että vaatekaappini on järjestyksessä ja näen yhdellä silmäyksellä, missä mikäkin vaatekappale sijaitsee, C) Haluan, että vaatteistani muodostuu kokonaisuus. Mitään oleellista ei saa puuttua, eikä mitään täysin epäoleellista tarvitse olla lukuisia kappaleita. D) Haluan panostaa hyvälaatuisiin materiaaleihin, jotta tekemistäni tai hankkimistani vaatteista olisi iloa mahdollisimman pitkäksi aikaa. Piste. Aamen. 

Kangas: Abakhan Fabriks, kaava: reippaasti kuositeltu Linnelin MIW.

THE MOMENT OF TRUTH

Ensitöikseni käyn läpi koko vaatekaappini. Nähdäkseni kokonaisuuden, poistan kaikki kesä- ja kevätvaatteet ja laskostelen ne vaatekaapissa säilytettävään matkalaukkuuni. No, niin. Johan näyttää paljon paremmalta! Röykkiöiden alta paljastuneet faktat:

• Minulla on aika paljon kesävaatteita. On mekkoja, tunikoita ja kevyesti laskeutuvia paitoja. Syys- ja talvivaatteita sen sijaan on liian vähän siihen nähden, että elämme Suomessa.

• Vaatekaappini on (tai oli ennen siivousta) parittomien sukkien ja rikkinäisten sukkahousujen hautausmaa. Rest in Peace - nyt muuttui tahti!

• Tyylillisesti vaatekaapistani löytyy sekä ajatonta tyylikkyyttä edustavia vaatteita (jes, pisteet kotiin - tämän täytyy olla sattumaa... ;) ) että tyttömäistä, aavistuksen romanttista / eksoottista tyyliä edustavia vaatteita. En usko, että vaatekaappini tulee koskaan olemaan täysin yksitotisesti vain jotain tiettyä tyyliä, mutta parikin jämäkähköä punaista lankaa tekisi siitä helpommin hallittavan.

• Kahden kotona vietetyn vuoden aikana ovat korostuneet koti- ja ulkoiluvaatteet, kaupupunki- ja työkelpoisten vaatteiden määrä on nyt suhteellisen pieni. Tämä siksikin, että olen luopunut monista kaupunki- ja työkelpoisista vaatteistani. En vain koe oloani enää nykyisin kotoisaksi suurimmassa osassa entisistä Smart Casual -osaston vaatteistani. Housu-tunika/paitapuseo-nainen on muuttunut pääosin hame-/mekko-naiseksi. 
   
• Vaatekaappini huutaa muutamia hyviä housuja, ehkä paria hametta ja jonkin verran saisi olla myös monikäyttöisiä pitkähihaisia paitoja. Jokunen mekkokin. 
  
  
  • Ja lopuksi henkilökohtaisen tukkapöllyn paikka: säilytän vaatteitani luvattoman huonosti. Olen kasojen kruunaamaton kuningatar (kuten olen tainnut aiemminkin mainita). --> Kun vaatteita on kaapissa (Huom! Kaapissa, nimenomaan kaapissa. Ei pesukoneen päällä, ei tuolilla, ei sängyn päällä, vaan ihan oikeassa vaatekaapissa! vähemmän, ne on helpompi säilyttää ilmavasti ja siististi.  Sitä kohti siis! :)

SMART CASUAL LET'S GO!

Koska siisteistä arkivaatteista on puutetta, aloitan siitä. Tämän postauksen paitamateriaalin hankin parisen vuotta sitten Tarton Abakhan Fabrikista. Se on olettaakseni polyesteria, jonka joukossa on hieman elastaania. Kankaana se on kaunis, mutta jo nyt huomaan, että se on juuri sellaista, jonka ei tarvitse kuin hipaista jotain karkeaa ja pinta menee rikki tai kankaan kudos vetäytyy rypylle. Kangasvalinta, jota en ehkä enää tänä päivänä tekisi. Koska se nyt kuitenkin on tullut hankittua, ompelin siitä tällaisen huivikauluksellisen Smart Casual -osastoon menevän paidan.

Neuletakin kanssa tällä paidalla tarkenee hyvin talvellakin. Farkkujen kanssa se on suht rento, suorien housujen tai hameen kanssa siisti. Tämän malliset paidat ovat melko klassisia eli järkevän vaatekaapin kulmasta: pitkäikäisiä. Mikäli nauhoihin tai hihansuihin kyllästyy, ne on helppo muokata toisenlaisiksi: nauhan alla on itse asiassa paidan kankaalla kantattu reuna eli nauhan irroittamalla saa V-kaula-aukkoisen paidan. 

Paidan hihansuihin ompelin laskokset käyttööni saamillani Husqvarna Viking Opal 650:lla ja   laskospaininjalalla. Minusta laskoksista tuli tosi kivat. En ole aiemmin käyttänyt laskospaininjalkaa ja oikeastaan olen käyttänyt muutenkin hyvin vähän erikoispaininjalkoja. Tämä mielestäni kelkkaa muistuttava paininjalka oli kyllä näppärä. - Yhdessä kaksoisneulan kanssa se tekee kuin itsestään laskoksen, joka syntyy siis kaksoisneulan väliin. Oman haasteensa toi kangas, joka ei ollut ollenkaan helppo ommeltava. Ompeleita joutui säätämään edes sun taas ja piti käydä ostamassa pienempikärkinen kaksoisneulakin ennen kuin ompeleesta tuli kelvollista. Henkäyksen kevyt tukikangas helpotti myös ompelua.

Uutta kohti! :)

Vaatekaappini on aloituspisteeni. Sen työstäminen jatkuu täällä bloginkin puolella. Sen rinnalla aion kuitenkin käsitellä kangaskaappiani...  O-ou... Kankaita ja vaikka sun mitä kierrätysmateriaaleja on kertynyt paljon ja joukossa on varmasti eniten kankaita, joita ehkä käytän joskus. Suurinta osaa en ole käyttänyt. On siis aika luopua. Haluan tietää myös, mitä kankaita omistan. Tämän projektini aloitan nyt siitä, että ompelen vaatteiksi kankaat, jotka tuntuvat ainakin vielä omilta, mutta ovat jostain syystä jääneet kaapin pohjalle.

Yhteistyössä: Husqvarna Viking

Miltäs sinun vaatekaappisi näyttää? Painottuvatko tietyn tarpeen täyttävät vaatteet vai löytyykö sieltä tasapainoisen järkevästi monenlaiseen tarpeeseen ja tilanteeseen?

29