Käsityöharrastaminen

Käsityöharrastaminen
Käsityöharrastaminen

Helpot ja nopeat

Helpot ja nopeat
Helpot ja nopeat

Hemmottelu

Hemmottelu
Hemmottelu

KÄSSÄTARVIKEHAMSTERISTA KOHTUULLISEKSI – MISSION IMPOSSIBLE?

lankamania


Muistuttaako kotisi käsityötarvikekauppaa? Laatikot ja kaapit pursuilevat lankoja ja vuosikertakuoseja, joita olet jemmannut kuningasideaa odotellen. Vartioit tarvikkeistoasi kuin Klonkku konsaan. My Precious…

Tiedän, että käsityöharrastajista osalle käsityötarvikkeiden hankkiminen on vähintään yhtä iso osa harrastamista kuin varsinainen tekeminen. Olen itsekin ollut melkoinen hamsteri. Vaikka silmitön shoppailu ei ole kuulunut koskaan harrastuksiini, havahduin pari vuotta sitten siihen, että materiaaleja oli kertynyt kasapäin kuin varkain.

Erityisesti kierrätysompeluinnostukseni sai materiaalivarantoni pullistelemaan yli äyräiden. Pienen kotimme vähäisissä säilytystiloissa tulivat rajat vastaan, kun kirppareilta haalitut, tutuilta saadut ja itseltäni käyttämättömiksi jääneet vaatteet täyttivät kaiken ylimääräisen tilan. Hamstrasin ja säästin lähes kaiken, kunnes tunsin nääntyväni materiaalikuormani alle.

Vaikka arvostan kierrätystekemistä edelleen, huomasin lopulta ahdistuvani myös siitä ajatuksesta, että kaikki mahdollinen pitäisi säästää ja kaikesta käytetystä pitäisi saada aikaan jotain uutta. Vanhasta uutta -mentaliteetillakin voi kulkea helposti ympyrän: lopputuloksena syntyy jotain, mille ei ehkä sitten todellisuudessa olekaan tilaa tai käyttäjää. Kohtuullisuus on mielestäni hyvä tavoite siinäkin lajissa.

Toissakeväänä käsityönäyttämölleni asteli Mari Kondo määrätietoisine askelineen. Konmaritin valtavan määrän käsityötarvikkeita ja kankaita. – Kaikkia sellaisia, jotka olivat lojuneet kaappien pohjasedimenttinä vuosikaudet sillä ajatuksella, että ehkä jonain päivänä…

Pikkuhiljaa tästä materiaalihamstraajasta on sukeutunut kohtuuhankkija. Miten se tapahtui? Tässäpä tarinani ja vinkit kässätarvikehankintojen kohtuullistamiseen.


5

SOFTSHELL-PUPUREPPU SYKSYN HARRASTUKSIIN (OHJE)

pupureppu softshellistä
Yhteistyössä: Eurokangas

Kun Eurokankaasta haastettiin ompelemaan jotain, mikä liittyisi lapsiin tai nuoriin ja uuteen arkeen, tiesin saman tien, mitä tekisin. Meidän melkein neljä vee aloittaa tänä syksynä satubaletin. Balettitunneille tarvittaisiin ehdottomasti oma pieni söpö reppunsa, jossa hörhelöasut ja pikkuiset tossut kulkisivat kivasti mukana. 

Balettiteeman hengessä valitsin materiaalin sävyksi puuterisen roosan. Olin jo etukäteen päättänyt, että tekisin repun softshellistä. – Sen ompelu on helppoa, koska huolitteluita ei vaadita ja lisäksi se materiaalina kestää jonkin verran kosteutta eli niitä syksyn valuvan vetisiä päiviäkin. Repun malli hahmoineen vain pälkähti päähäni jostain. Kasvojen ilme on itse asiassa tismalleen sama kuin joku aika sitten kirjailemassani sisustustyynyssä.

Repusta tuli mielestäni kyllä tosi kiva, vaikka sen eri vaiheita miettiessäni oli kyllä aivonyrjähdys lähellä. Vaikka olen ommellut paljon laukkuja ja pussukoita, niin jostain syystä tämän ompelu vaati  aika paljon aivotyötä. - Että mikä ommellaan mihinkin väliin ja mihin kohtaan korvat kannattaa ommella jne. Funtsailu kuitenkin kannatti, sillä lopputulos on juuri sellainen kuin alunperin ajattelin. 
14

UNIVERSUMIN NOPEIMMAT TIKKUJÄTSKIT

omatekoiset tikkujäätelöt

Uudet reput, pieneksi käyneiden sisätossujen tilalle uudet, epäcooliksi muuttuneen penaalin tilalle toinen, entistäkin terävemmät kynät, bullet journalit, uudet jumppakuteet. Ryhtiä, rytmiä. Siitä se taas lähtee, kuulkaas. Arki. Jos elokuu olisi adjektiivi, se oli ehdottomasti reippaus. Jos se olisi ikä, se olisi ehdottomasti seitsemän. Ylisuuret etuhampaat ja uteliaan innokas asenne. Minusta elokuu on ihana. Se on vähän niin kuin pikku uusi vuosi.

Jotta ei menisi aivan sokeriksi - paitsi että menee, kun luet pidemmälle, niin onhan selvää, että jossain kohtaa syksy raahaa mukanaan myös itkupotkuraivarit, väsymyksen ja rutiineihin kyllästymisen. Olen kuitenkin päättänyt, että erityisesti tästedespäin haluan ylläpitää elämässäni harhautusasennetta. Eli silloin, kun huomaan kulkeneeni ruokakaupassa kuukauden ajan tismalleen saman reitin, harhautan itseni jollekin random hyllylle ja nappaan summamutikassa jotain täysin ennenkuulumatonta. Tätä olenkin jo itse asiassa harrastanut, mutta levitköön harhautusideologiani myös muille elämäni osa-alueille.

Oikeasti arjestakin voi tehdä lähes juhlan, jos vain onnistuu harhauttamaan itsensä ylös uristaan. Maanantai-illan jätskibileet esimerkiksi. Ja siihenhän ei muuta siis tarvita kuin paketti jäätelöä ja läjä jätskitikkuja. Jos oikein villiksi heittäytyy, niin strösseleistä saa tietenkin lapsilta bonuspisteet. Sitten vain tikut jätskiin ja jätski paloiksi. Siinäpä se! Tikkujätski on kummiskin moninkertaisesti enemmän juhlahomma kuin aikuismaisen konservatiivinen pakettijätski.

Tästä ei jätskibileet enää helpommiksi tule! Ja tietenkin tikkujätskejä voi nautiskella elokuun aurinkoisina, kesäkelpoisina päivinä ihan muuten vaan.

2

ASENNEPOSTERI KIRJOEN JA POHDINTAA SLOW-KÄSSÄILYSTÄ



kirjottu posteri

Kello löi jo viisi… Maaginen kello viisi eli Pikku Kakkonen. - Äidin omaa aikaa ruoanlaiton lomassa. Siitä vain nopeasti muutama sauma surrur. Aikataulutettu arki pakottaa harrastamisen väkisinkin ahtaisiin aikaraameihin. Kun aikaa on vähän, tulee helposti valinneeksi tekemislistalleen käsitöitä, joiden loppupiste on edes jotenkin nähtävissä lähihorisontissa. 

Kun joskus reilu vuosi sitten kävin Taito Uusimaan toimipisteessä kutomassa itselleni mattoa, törmäsin ilmiöön nimeltään Slow-kässäily. Tai ei sitä sellaiseksi kukaan siellä kutsunut. Se oli vain siellä käyvien tapa tehdä käsitöitä. Kiireettömästi. Silloin tällöin. Valmista tulee sitten, kun sen aika on.


Siinä loimia ja ympäröiviä ihmisiä katsellessani havahduin siihen, että itselläni on paha taipumus aikatauluttaa ja tavoitteellistaa käsitöiden tekemistäkin samaan tapaan kuin palkkatyötäni. Tuon havainnon jälkeen päätin, että haluan elämääni myös Slow-kässäilyä. Eli pikkuhiljaa edistyviä, vähän suuritöisempiä käsityöprojekteja, joilla ei ole minkäänlaista aikataulua tai muitakaan tavoitteita. Sellainen oli tämän postauksen kirjottu asenneposter.

Aloitin posterin kirjomisen joskus loppukeväästä. Pisto pistolta pikkuhiljaa se edistyi. Välillä unohdin koko työn, kunnes taas muistin. Kirjontatyö kulki mukanani kesälomamatkoilla ja edistyi kirjain kirjaimelta. Eilen illalla poimin sen jälleen olohuoneen hyllyn päältä ja totesin, että kas, eipä tästä nyt enää kovin paljoa puutukaan. Jospa tekisin tänään valmiiksi. Noin kello yksi yöllä (jep, olen yökyöpeli) pistelin viimeiset pistot ja tänään pingotin posterin kehyksiin. Hitaasti hyvä tuli. :)

9

EN LAITTANUTKAAN LAPPUA LUUKULLE - SYNTYI KOTOTEKO 2.0 (+ARVONTA)


Hello Fellow! – Erityisesti sinä siellä, joka ole kulkenut Kototeon matkassa jo pidemmän aikaa – toki muutkin saavat olla kuulolla. Jospa istuttaisiin hetkeksi alas ja juteltaisiin ihan rauhassa. Että mitäs sitä on oikein tullut tehtyä. – Nimittäin täällä ruudun toisella puolen.

Viime keväänä pohdin ainakin muutamassa postauksessa blogini kohtaloa. Että onko blogi se juttu, mihin haluan jatkossakin käyttää vapaa-aikani ja jos, niin jatkanko samassa muodossa vaiko mitenkä. Vaikka nautin edelleen blogini tekemisestä, jokin tuntui hiertävän. Oikeastaan minusta tuntui siltä kuin olisin ollut pukeutuneena pari kokoa liian pieneen vaatteeseen. Saumat kiristivät ja olo oli aavistuksen tukala. 

Nyt on saumat ratkottu auki. On vaihdettu materiaaleja, tuunattu ja levennetty. - Olen taas oikean kokoisessa ja laatuisessa kostyymissa. Jiihaa! Pieni postaustempon höllentäminen heinäkuussa kirkasti näkymän. Bling! Kyllä, miksen tätä aiemmin ollut keksinyt? Tai ehkä olinkin, mutta en vain ollut osannut löytää punaista lankaa. Nyt yhtäkkiä kaikki näyttikin kirkkaalta. Tässä se nyt on: uudistunut Kototeko. Ei radikaalisti erilainen, mutta päivitetty versio. Kototeko 2.0. 😊
25

OODI KOTIMAISELLE TUOTANNOLLE: VAATTEITA NOKIAN NEULOMON NEULOKSISTA

Nokian neulomo Yhteistyössä: Nokian Neulomo

Blogiani pidempään seuranneet tietävät, kuinka suuresti liputan ekologiselle ja kotimaiselle tuotannolle. Kun nämä kaksi saadaan mahtumaan samaan virkkeeseen ainoastaan ja-sanalla erotettuna, on lopputulos kunnioitettava.

Olen seurannut Nokian Neulomon tarinaa sen syntyajoista saakka. Heiluttelin mielessäni pientä rohkaisulippua ja tuulettelin tälle valtavirtaa vastaan uivalle projektille. Kun sain mahdollisuuden päästä testaamaan Nokian Neulomon uusia, ekologisia ja Suomessa valmistettuja neuloksia, olisin halunnut heittää voltin. Edes ihan pikkuisen. Ja kiljuakin. Vaikka vain vähän. Olin kuitenkin viestin lukuhetkellä junassa, joten päätin säästää kanssamatakustajia...

Sain Nokian Neulomolta kolmea erilaista kangasta, joista yksi jäi vielä korkkaamatta. Pidän kovasti näiden kankaiden kuoseista. Niissä on kivaa rentoutta ja huolettomuutta. Mustavalkoisuus pitää kuitenkin kuosin kivasti kurissa. Paidan tyylistä tuli kuosiin yhdistettynä itselleni vähän yllätyksenä  ehkä aavistuksen rokahtava. Sitä en välttämättä käytä töissä, kuten alunperin ajattelin. Mekko sen sijaan on kivalla tavalla simppeli ja hengeltään ajaton. Sitä tulen käyttämään varmasti paljon sekä töissä että vapaalla. Elokuun viiletessä neuletakki vain päälle, niin menee kivasti pidemmälle syksyynkin.

Tänään onkin ollut ihanan lämmin ja aurinkoinen päivä. Käytiin napsimassa kuvat Suvilahdessa, joka on ympäristönä kivan rosoinen ja persoonallinen.
14

IHAN PUSKISTA, OSA 8: PRINSESSAMEHUA HORSMAN KUKISTA

maitohorsmamehu
Vaikka kesä alkaa kallistumaan loppupuolelleen (apua!), ei puskasyndroomani osoita laantumisen merkkejä. Saan edelleen ihan mielettömät kicksit siitä, että lähiympäristöstä löytyy niin paljon hyödynnettäviä kasveja.

Viime keväänä päätin, että tutustun joka kesä vähintään pariin uuteen kasviin ja opettelen hyödyntämään niitä. Yksi tämän kesän kokeiluistani on maitohorsma. Horsma on kauttaaltaan syötävä ja siitä saa vaikka mitä. Alkukesästä paistoin horsman lehtiä pannulla pestolla, suolalla ja pippurilla maistettuina. - Tosi kivan makuinen lisuke tai vaikkapa piirakka-aines esimerkiksi kirsikkatomaateilla ja pinjansiemenillä täydennettynä. Horsman alkukesän versoja on kehuttu parsan makuisiksi. Itse heräsin tähän kokeiluun kuitenkin liian myöhään - ensi kesänä sitten!

Bongattuani Facebookin villivihannes- ja yrittiryhmästä vinkin maitohorsmamehusta, päätin heti, että sitä olisi kokeiltava. Maitohorsmamehu valmistuu nopeasti ja säilyy avaamattomassa pullossa kuulemma jopa vuoden päivät. Horsmamehun maku muistuttaa mielestäni punaherukkamehua. Mehu sopisi täydellisesti mocktailien eli alkoholittomien drinkkien pääainesosaksi. - Jo pelkästään kivennäisveteen sekoitettuna maku on ihanan raikas (kuvien vaaleampi juima). Mikäli tykkäät kirpeistä / aavistuksen happamista mauista, tämä on sinun mehusi. Horsmamehun ainoa miinus on se, että sen tekemisestä alkaen päässäni on soinut looppina Irwinin Rentunruusu. ;)
16

ARJEN LUOTTOVAATTEITA NOSHIN KANKAISTA


Noshin Pippuri-college
Yhteistyössä: Nosh 

Utuisen lämpimät kesäillat. - Ne minulle tulevat mieleen tämän postauksen kankaiden sävyistä. En ole koskaan ollut erityisemmin hempeiden ja haaleiden sävyjen ihminen. Halusin kuitenkin tilata kankaita, joista voisin ommella sekä itselleni että tytölleni. Nämä postauksen kankaat täyttävät hyvin tuon vaatimuksen - ja lisäksi myös laatuvaatimukseni, ekologisuudesta puhumattakaan.

Koska oma vaatekaappini kaipasi nyt enemmän täydennystä - erityisesti työpaikkakelpoisten kesävaatteiden osalta, aloitin itsestäni. Syntyi kaksi hyvin perusvaatetta: aavistuksen kynänmallinen hame Pippuricollegesta sekä vesiputouskaula-aukkoinen paita Kuiske-nimisestä kuosista. Näistä molemmat sopivat kivasti erilailla yhdisteltyinä monenlaisiin tilanteisiin, mutta myös siihen työarkeen, joka minulla alkaakin jo ensi maanantaina.

Vaikka välillä on kiva haastaa itseään ompelussa, niin tosiasia on, että useimmiten nämä melko yksinkertaiset vaatteet vain ovat niitä arjen luottovaatteita. Tästä tekemästäni hameesta pidän todella paljon. Se istuu päälle kivasti ja on helposti yhdisteltävissä erilaisten yläosien kanssa. Näitä kuvia katsellessani huomaan tykästyneeni myös näiden asukokonaisuuksien utuisen pehmeään väriskaalaan. Postauksen kuvat on otettu Tartossa, jonka vanhojen rakennusten sävymaailmaan asuni istuivat täydellisesti.
9

KÄSITYÖNTÄYTEINEN LOMA VIROSSA: VIRKKAUSTA JA TERKUT TARTON HANSAPÄIVILTÄ

virkattu hellehattu

Vietimme viime viikon Virossa. Suurimman osan ajasta hengailimme Tartossa, josta mieheni äiti on hankkinut aikanaan kakkosasunnon. - Kiva ja siisti kerrostalokaksio, joka on toiminut kesälomareissujemme kiintopisteenä jo kymmenen vuoden ajan.

Lähes joka kesä olemme suunnanneet lomalle Tartoon, emmekä ole kyllästyneet vielä tähänkään päivään mennessä. Tarto on kaunis yliopisto- ja kulttuurikaupunki, jossa on tekemistä oikeastaan kaikenikäisille: rantaelämää, kivoja ravintoloita ja kahviloita, ostospaikkoja, konsertteja ja herkullisen pastellisävyisiä rakennuksia silmäniloksi - niin ja monen monta kangaskauppaa...

Viron luonto on lumoavan kaunis, pienet kylät sympaattisia ja ikinä emme lakkaa hämmästelemästä pitkiä hiekkarantoja, jotka ovat vielä lähes täysin vailla turisteja. Tartosta on helppo reissata ristiin rastiin ympäri Viroa. Maan pienuudesta johtuen lähes kaikkialle on melko lyhyt matka. Myös Venäjän rajalle. Yhtenä päivänä teimmekin päiväretken rajakaupunki Narvaan.

Olin pakannut kotoa mukaani käsityötarvikkeita sillä ajatuksella, että teen, mikäli aikaa luontevasti löytyy. Ja löytyihän sitä. Yllättävän paljonkin. Siirtymät paikasta toiseen sujuivat leppoisasti virkkuukoukkua heilutellen. Ja vaikka purin kuvan hatun hmm... kyllä, neljään kertaan, niin lopulta tuli valmista. Elämäni ensimmäinen virkattu hellehattu. Minusta siitä tuli kiva ja pieni kuningatarkin nyökkäsi hyväksyvästi.

Tee se itse -käsitöiden lisäksi matkaani mahtui myös muiden käsitöitä. Nimittäin heinäkuun alkupuolella Tartossa järjestetään joka vuosi viikonlopun mittaiset Hansapäivät. Koko viehättävä kaupunki täyttyy käsitöistä: uskomattoman kauniista virolaisesta keramiikasta, pitseistä, koritöistä, koruista ja  huivipäisten mummojen kutomista sukista. Postauksessa pääset kurkistamaan myös Hansapäiville.
9

RUUSUNTERÄLEHTIJALKAKYLPY KESÄISEEN SPA-HETKEEN

Ruusujalkakylpy
Olen lomaillut lastemme kanssa tällä viikolla vanhempieni ihanalla kesäpaikalla, Päijänteen rannalla. On tehnyt niin hyvää olla luonnon keskellä, nauttia auringosta, istahtaa ulos aamukahville, herkutella äidin tekemillä ruoilla, katsella järven ilmeen muutosta erilaisissa keleissä ja käyskennellä aamusta iltaan luomusti vailla meikin häivääkään. - Asia, jota en kotioloissa juurikaan harrasta. 

Eilen mieleeni tupsahti kuitenkin idea pienestä kauneudenhoitohetkestä huomattuani kuistilla osittain jo lakastuneet juhannusruusujen oksat. Niiden tuoksu oli edelleen huumaavan suloinen. Vanhempani olivat tuoneet ne juhannuksena mukanaan isäni kotipaikasta. Äitini todettua, että nuokin voisi jo tuosta heittää pois, huusi jokin sisälläni Stoooop - eipäs heitetäkään! Niistähän saisi tehtyä mitä ihastuttavimman ruusunterälehtijalkakylvyn. Sellaisen oikein todellisten prinsessojen kylvyn.

Ja jalkakylvythän minä sitten meille valmistin. Ensin äidilleni ja sitten itselleni. Siinä me sitten uitimme jalkamme ihanan pehmeiksi kesäillan kultaisessa auringonkajossa, mökin rannassa. - Suloinen kauneudenhoitotuokio ja jollain tapaa myös rakkaudellisen herttainen hetki.

11

Kurkistus kulissien taakse – blogiviikkoni



Teille seuraajilleni blogiini liittyvästä elämästä näkyy vain osa. Jokainen postaus vaatii kuitenkin melko paljon työtä, sillä käsityöbloggaus on lajina varsin työläs. Tosin nykyisin teen blogiini myös ruoka- ja herkuttelujuttuja, mutta eivät nekään kovin pienitöisiä ole. Jäin myös itse pohtimaan, että olisi mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon todellisuudessa käytän aikaa ja teen asioita tähän kaikkeen liittyen. Nyt siis pääsette kurkistamaan siihen arkeen, joka rullaa täällä blogin tekemisen taustalla. Tarkasteluajanjakso on viime viikko. Tai tarkalleen ottaen maanantaista maanantaihin. Tervetuloa kurkistamaan Kototeon tekemiseen eli kulissien taakse!  

33

KAKSIVÄRI-LEGGINSSIT JA TUNIKA TYTÖLLE + OHJEET

tytön tunika

Yhteistyössä: Husqvarna Viking

Oletko koskaan miettinyt sitä, kuinka paljon meillä käsityöharrastajilla onkaan erilaisia taitoja ja tietoa? Kun on paljon tekemisissä kaltaistensa kanssa, kokonaisnäkemys helposti hämärtyy ja omia osaamisiaan alkaa pitämään itsestäänselvyyksinä. Todellisuudessahan meillä kaikilla on hallussaan ihan huikea osaamissetti: materiaalien tuntemusta, ideointikykyä, värisilmää, tyylitajua, teknisiä taitoja... Ja mikä parasta - ihan kaikessa niistä on mahdollisuus kehittyä jatkuvasti.

Itselleni vaatteiden ja asusteiden tekeminen yhdistettynä bloggaukseen on vähän niin kuin Wanna be -muotisuunnittelijan pesti. Ja minä niin rakastan kaikkea siihen liittyvää! - Värejä, sommittelua, ompelemista. Sitä, kun kangas muotoutuu mielessä valmiiksi vaatteeksi yksityiskohtineen päivineen tai valmiin mallin tekemiseen löytää juuri sen oikealta tuntuvan materiaaliyhdistelmän. 

Teen itse nykyisin paljon vaatteita, joissa on pohjana hyvin simppeli kaava. Sellaisten pohjalta muokkailen ja teen vaatekappaleista juuri selaisia kuin haluan. Yksinkertaisen pelkistetyistä kaavoista pystyy kuosittelemaan monenlaisia vaatteita. - Kätevää ja mukavaa. Mieluisaa senkin vuoksi, että olen patalaiska kaavojen piirtelijä. En todellakaan pidä siitä hommasta. Isompi syy kuositteluun on kuitenkin se, että tykkään siitä, että saa ideoida jotain, joka on jollain tapaa ihan omaa.

Postauksen vaatteet olen kuositellut/muokkaillut itse. Tämän tyyppisiä vaatteita toki on siellä täällä eli eivät nyt mitään täysin uniikkeja ole. Silti jokainen mittasuhde ja väljyydet sun muut ovat minun miettimiäni.

Ajattelin, että haluaisin rohkaista muitakin kaavojen muokkailuun. Itsekään en mitään kovin monimutkaisia muokkauksia taida, mutta pieniä kyllä. Postauksessa mukana siis ohje näihin perusleggarikaavan pohjalta tehtyihin kaksivärilegginsseihin sekä takaa pidempään tunikamekkoon. - Malli, josta on tullut tämän kesän suosikkini.

11

Menikö käsityöt övereiksi vai jäivätkö vajareiksi?



käsityölehdet
Legginssien saumat ehtii hyvin surauttamaan ruoanlaiton ohessa. Lasten käytyä nukkumaan istahdan jälleen ompelukoneen ääreen tai sohvan kulmaan kirjonta- tai virkkaustyö seuranani. Käsityö tulee valmiiksi.  – Tulipas kivat, mut mitäs seuraavaksi? Suunnittelukela pyörähtää käyntiin. 

Pitäisi käydä nukkumaan, mutta kelan vauhti ei hidastu. Pyörin vuoteessani. Idea toisensa perään pulpahtaa esiin. Juuri, kun kuvittelen nähneeni kaiken, seuraava, entistäkin huikeampi idea kurkistaa edellisen takaa. ”Uuu, wauuu…” Sisäinen 3d-leffani rullaa nauhana eteenpäin. Käsityöhurmos on ottanut minut valtaansa. Jälleen kerran.

Käsityöhurmos on kuin yksityinen, merenalainen matkani. Näen, kuinka pinnan yläpuolellakin kuhisee. Puuhaavat kaikenmoista – autuaan tietämättöminä siitä, mitä pinnan alla tapahtuu. Siellä nimittäin velloo ja myrskyää. Sukeltelen tovin. Kiertelen, kerään mukaani sitä sun tätä. Yhdistelen, muokkaan uudestaan. Siirryn tarkastelemaan etäämmäksi. Kyllä, tässä se on! Tyytyväisenä pulpahdan pintaan ideakuplassani. 

”Joo, tullaan… ai, mitä sanoit… ei kun kyllä mä kuuntelen…” Näen, kuinka suustani pulpahtelee sanoja, joiden tarkoitus on kiinnittää minut ympäröivään arkeeni. Heikolla menestyksellä. Todellisuudessa olen jossain aivan muualla. – Oikean ja nurjan silmukan välimaastossa tai napinläven mittaisella pysähdyspaikalla. 

Koko ympäröivä maailmani on muuttunut ideoiden sammioksi: joka ikinen kangasta muistuttava suikale näyttäytyy mielessäni uuden vaatteen osana ja puurolautaselle laikuiksi sulanut voi kangaskuosina.

Aamulla herättyäni muistan heti uuden käsityöideani. Sammutettuani kännykästä herätyksen huomaan jo surffaavani kangas- tai lankakaupan sivuille… Kuulostaako tutulta?
8

Mökkiekoilua: vinkkejä mökkipuutarhaan ja puskaruokailuun

Mökkiekoilua-podcast-sarja jatkuu. Kahdessa ensimmäisessä juteltiin luovasta tilasta ja vanhojen tekstiilien kierrätyksestä. Seuraavissa kahdessa osassa sukelletaan mökkipuutarhaan ja lähipuskiin.


Mökkiekoilua on kesäinen, mökkielämään keskittyvä podcast-sarja, jossa jutellaan mm. kierrätyksestä, vanhojen tekstiilien hyötykäytöstä, puskaruokailusta ja luonnon kosmetiikasta. Sarja on tehty alun perin paikalliseen nettiradioon. Koska podcastien teemat liippaavat läheltä ja osaltaan osuvat täysin blogini sisältöön, ajattelin julkaista yhdeksän osaisen podcast-sarjan myös blogissani. Podcasteissa ovat äänessä biologi, käsityöharrastaja Jaanika Blomster ja allekirjoittanut. Toivottavasti sarjasta on sinulle iloa.



3

Ihan puskista, osa 7: Kuusenkerkkäsiirappia ja -pannukakkuja

kuusenkerkkäsiirappipannukakut
Juhannus kolkuttelee ovella. Ainakin meidän perhetraditioihin kuuluu usein viimeistään juhannuspäivänä lettukestit. Jotenkin ne vain istuvat täydellisesti mökkielämään. Mikäli kaipaat lettuhommiin vaihtelua, niin tässäpä. Amerikkalaistyyppiset pannukakut kuusenkerkkäsiirapilla - kuusenkerkkäsiirappia loraus taikinaan ja valmiiden pannareiden päälle. Nam!

Postauksessa siis ohje sekä helppoon, itsekseen valmistuvaan kuusenkerkkäsiirappiin että -pannukakkuihin. Jälkimmäiset eivät tosin valmistu itsekseen. ;)
6

Kesäpäivän fiilistelyä, melonimekko ja pussisortsit

melonimekko
Oi, ihana kesä! Paljaita varpaita, laastaroituja jalkoja, hiekkaa varpaiden väleissä, valuvan sulavaa jätskiä, kirkuvia, eväitä kärkkyviä lokkeja, liian kylmää merivettä, hiekkakakkuja, luonnon kukkakimppuja, veneiden ääniä, parveketaimien villiintymistä. Oi, ihanuus - sinä tulit sittenkin!

Koska Suomen kesä on oikukas ja ennalta-arvaamaton, ainakin meillä otetaan kesäpäivistä kaikki ilo irti. Viikkosiivoukset saavat odottaa iltaa tai vaikka seuraavaa päivää ja ei nyt niin haittaa vaikka sängytkin jäisivät petaamatta. Ehtiihän sitä. Äkkiä vain eväät reppuun ja mekot päälle, hiekkalelut kassiin ja matkaan! Koska kotimme sijaitsee muutaman minuutin kävelymatkan päässä rannasta, on lapsilla lupa kipitellä rantaan paljain jaloin. Rantakahvilasta napataan vielä mukaan jätskit ja kahvit. Ja sitten vain nautiskellaan.

Meillä tyttö sai rantaretkellemme ylleen viime viikonloppuna ompelemani, Käpysen ihastuttavasta melonikankaasta ommellun tunikamekon, jonka juju on taakse pitenevässä helmassa. Sen kaveriksi ompelin pussisortsit. - Äärettömän kiva ja huoleton asu. Takaapäin kokonaisuus näyttää vain mekolta, mutta koska etuosa on niin lyhyt, tarvitaan alle sortsit. Asu päällä on helppo liikkua ja minusta siitä tuli tosi kivan näköinen. 

Tästä tulikin nyt lähes pelkkä kuvapostaus. Höpötellään lisää sitten joku toinen kerta. 
7

Mökkiekoilua - kesäinen podcast-sarja alkaa

kototeko-podcast
Miten hyödyntää kesämökille kertyneet vanhat tekstiilit, millaisista villikasveista voi tehdä kosmetiikkaa, miksi mökille kannattaa houkutella pölyttäjiä, miten tehdään perhosbaari?  Muunmuassa näihin kysymyksiin vastaa Kototeon kesäinen podcast-sarja Mökkiekoilua.

Viime kesänä blogini seuraaja, käsityöharrastaja ja biologi, ihana Jaanika, kysäisi, josko olisin kiinnostunut tekemään hänen kanssaan DIY- ja ekologispainotteista ohjelmasarjaa yhden paikkakunnan nettiradioon. Innostuin heti. Tietenkin. Innostuja voisi olla toinen nimeni... 

Syntyi yhdeksänosainen sarja, jossa annetaan vinkkejä kesämökkeilyyn: kierrätys-, luonnonkosmetiikka ja DIY-vinkkejä sekä hyvää tietoa liittyen esimerkiksi pölyttäjiin ja kompostointiin. Sain luvan hyödyntää ohjelmasarjan blogissani. Eli nytpä se sitten alkaa. Tässä postauksessa julkaisen kaksi ensimmäistä osaa. 

Osat ovat lyhyitä, noin viitisen minuuttia kukin eli niiden kuuntelu sujuu helposti vaikka aamutoimien ohessa. Ja vielä täsmennyksenä, että Podcast tarkoittaa ääniformaattia eli kuvaa ei ole luvassa. Tämä selvennyksenä ihan vain sen vuoksi, että jostain syystä neulepuolella Youtube-videoita kutsutaan podcasteiksi.

4

Ihan puskista, osa 6: alkukesän herkku on voikukkakakku

voikukkakakku
Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku! - Väistämättäkin tuo loru tuli mieleen ideoidessani voikukkakakkua. Voikukat, kun nyt ovat kummiskin pääsääntöisesti hiekkalaatikkoleipureiden suosikkikoristelumatskua. Vaan eikös semmoinen cross-kitchen-ajattelu oo ihan trendikästä? Niin, että tässäpä nyt sit hiekkalaatikkokeittiön ja kotikeittiön risteytyksenä: voikukkakakku. ;) 

Voikukkakakku on pohjautuu porkkanakakun reseptiin. Tässä kakussa porkkanaraaste on vain korvattu voikukan terälehdillä ja voikukkien kaveriksi on lorautettu pikkuisen hunajaa mehevyyttä ja pehmeyttä tuomaan. 

Ja miltä kakku sitten maistuu? No, ihan todella suussa sulavan herkulliselta! Voikukka ei makuna tunge läpi, mutta tuo kokonaisuuteen pähkinäisen vivahteen. - Voikukkien terälehdissä on siis aavistuksen pähkinäinen maku. Tässä nyt kiivaasti vain mietin, että kenelle tuota kakkua nyt syytäisin, ettei vain tule syötyä ihan koko kakkua itsekseen tai miehen kanssa... 
13

ARVOTTAVANA PAAPIIN KAAVAKIRJA + KANGAS JA ESITTELYSSÄ VIISI HENKILÖKOHTAISTA POSTAUSSUOSIKKIANI


paapiin kaavakirja lapsille
Tuossa yksi päivä mietin, että jos kutsuisin ihan uuden ihmisen vierailulle blogiini, niin mitä hänelle esittelisin? Jos saisin valita viideltä blogivuodeltani viisi postausta, niin mitkä ne olisivat ja miten perustelisin ne? Oikeastaan valinta ei ollut edes kovin vaikea. - Ainakaan alkuun.

Nämä viisi postausta antavat mielestäni hyvän läpileikkauksen blogini sisältöihin ja tyyliin. Postauksista jokainen on myös minulle jollain tapaa tärkeä tai ainakin sellainen, no... minun näköiseni.

Jos olisit blogissani vierailulla ensi kertaa, niin tällaiselle tourneelle sinut johdattelisin. Opastettu kierros alkaa NYT! Postauksen lopussa arvontaohjeet.

8

VIISI VUOTTA KOTOTEKOA (+ ARVONTA JA ALEKOODI)



kalenterin kannet
Kototeko on suuri rakkaustarinani. Se on tarina arjen jyräämän luovuuteni renessanssista ja rakkaan harrastuksenI uudelleen elvytyksestä. – Harrastus, jonka myötä olen saanut toteuttaa monia luovuuden puoliani. 

Olen aina ollut luova ja rakastanut kaikenlaista luovaa tekemistä: olen tehnyt keramiikkatöitä, maalannut akvarelli- ja öljyväreillä, piirtänyt, kirjoittanut, tanssinut, soittanut, laulanut ja ommellut. Nuorempana tykkäsin myös näyttelemisestä. Olen myös valokuvannut ja kehittänyt itse niitä paperisia kuviakin – joskus silloin parikymppisenä paikallislehden toimittajana. Oli jännittävää hiipiä silloisen kotini seinän takana sijaitsevan lehden toimitukseen ja viettää ilta vieläkin hämärämmissä olosuhteissa: pienen pienessä pimiössä. Valokuvien kehittäminen on ehdottomasti yksi kiehtovimmista asioista, mitä voi olla. Se hetki, kun odotat, että mitä paperille ilmaantuu. 

Luovuus on sisimpäni ydinolemus. On ihmisiä, jotka kehittävät itsensä huipuiksi jossain luovuuden lajissa. Minä sen sijaan olen aina ollut niin järjettömän kiinnostunut kaikesta luovasta, etten ole malttanut pitäytyä ainoastaan yhdessä lajissa. Olen nopea oppimaan ja myös kyllästymään. Kototeko on yksi ehdottomasti pitkäjänteisimmistä luovuuteeni liittyvistä asioista. Olen iloinen ja ylpeä siitä ja erityisen onnellinen siitä, että blogini on löytänyt teidät – tai te blogini. Yksinään jutustelu olisi ollut aivan järjettömän tylsää.
16

SEITSEMÄN KÄSITYÖPERSOONAA - MIKÄ PERSOONA SINÄ OLET?



Kun on harrastanut riittävän pitkään käsitöitä sekä niihin kiinteästi liittyvää some-elämää, on oppinut näkemään myös lajin humoristiset ja karikatyyriset piirteet. - Sekä itsessään että kanssaharrastajissaan. Käsityö- ja DIY-harrastajien joukosta on helppo poimia erilaisia stereotypioita tai niiden coctaileja ja naureskella myös omille kummallisuuksilleen. 

Oletko fanaattinen totaaliharrastja, joka ompelee iltakausia lasten naamiaisasuja päiväkodin vappujuhliin vai kenties materiaaliharrastaja, joka tekee kangas- ja lankahankinnat puolisoltaan salassa, ettei todellisuus materiaalivarantojen laajuudesta vain tulisi ilmi?

Näin äkkiseltään sain kasaan seitsemän erilaista käsityöharrastajatyyppiä. Toki listaa olisi helppo jatkaa vaikka kuinka. Tunnistatkos sinä itsesi näiden joukosta? :) 
37

IHAN PUSKISTA, OSA 5: VUOHENPUTKI-PAPRIKAVENEET

24/7 luontobaari on avattu! Tervemenoa vaan puskiin! Innostuin viime kesänä villiyrtteilystä ja sama meno näyttää jatkuvan tänä kesänä. Vuosi sitten päätin, että tutustun joka vuosi johonkin uuteen villiyrttiin. Viime kesänä tutustuin aika moneenkin. Kokkailin niistä ruokaa ja järjestin itselleni spontaaneja koti-spa-hetkiä luonnon antimista tehdyillä kauneudenhoitotuotteilla.

Viime kesänä aloittamani juttusarja "Ihan puskista" jatkuu siis N-Y-T, nyt. Tämän kesän ensimmäisessä ja kokonaisuudessaan viidennessä osassa tehdään vuohenputki-paprikaveneitä. Nää on herkkua, nam! Ennen kuin kasvisruokailijat käännähtävät kannoillaan, niin kerrottakoon, että tästä on helppo tehdä lihaton versio. - Sen kun vain vaihtaa jauhelihan vaikka Nyhtikseen tai Härkikseen.
12

OHJE FRILLAHUIVIIN

frillahuivi
Muutama viikko sitten ommeltiin hampaat irvessä pipoja. Eipä kyl ollenkaan sureta, vaikka niiden käyttöpäivät olisivat tämän kevään osalta jo ohi. Lupaavalta näyttää! Tänään oli kevään ensimmäinen aidosti kesäinen päivä. Olipas kyl ihanaa! Sellaista utuisen pehmeää ja suloista. Kevääseen ei vain kyllästy ikinä ja aina ne ensimmäiset kesäpäivät vain tuntuvat niin ihanilta kuin ne kokisi ensimmäisen kerran elämässään.

Tytön päiväkotiryhmällä oli tänään jokaviikkoinen perjantairetki ja pitihän sitä varten saada tietenkin sään mukainen päähine. Pipo olisi ollut aivan liikaa. 

Trikoinen huivi on just kiva näille keleille. Sen saa tarvittaessa vedettyä ihan kunnolla korvienkin päälle ja lämpimämmällä kelillä taas hiusrajaan saakka. Ihan kunnon kesäkeleillä tämä on kyllä jo auttamatta turhan kuuma. Joustamattomasta puuvillasta tehdyt päähineet ovat mielestäni helteillä ihan parhaita. 

Olen nähnyt tämän tyyppisiä huiveja siellä täällä, mutta yleensä niihin on ommeltu kiinni lippa. Nekin ovat kyl kivoja, mutta halusin tehdä tästä nyt tällaisen vähän alleviivaavasti tyttömäisen. Ja kun frillat ovat pop, niin sellainen sitten vain koristukseksi. Tätä perusohjetta pystyy hyvin varioimaan ja tekemään vaikka niitä lipallisiakin tai ihan vain perushuiveja ilman sen kummepia. Frillaruusukekin sopisi tällaiseen tosi kivasti.
10

LUKEEKO KUKAAN ENÄÄ BLOGEJA?



kukkamekko
Kuva: Mehukekkereiden Veera
Blogini täyttää tässä kuussa viisi vuotta. Olen viime aikoina pohtinut paljon omaa bloggaamistani. Huomaan olevani jonkinlaisessa taitekohdassa. Lisäksi olen miettinyt myös bloggausta ilmiönä. - Että ovatkohan blogit noin ihan yleisesti hiipuva some-sisällöntuottamisen muoto. Tubetuskulttuuri jyllää erityisesti nuorten keskuudessa ja itsekin huomaan siirtyneeni monen blogin seuraajana pelkkään visuaaliseen pikaruokailuun Instagramin puolella. 

Näine aavistuksen ristiriitaisine mietteineni osallistuin huhtikuun lopussa Ping Helsingin järjestämään suureen sisältö- ja vaikuttajamarkkinoinnin tapahtumaan, Business Festivaliin. Tapahtumaan oli valittu kaikkiaan 250 sisältögurua – blogini ansiosta olin yksi heistä. Kässäblogien genrestä mukana olivat itseni lisäksi ainakin Mehukekkereiden Veera ja Muita ihania -blogin Tiina.

Tapahtuma toi paljon inspiraatiota ja jätti ajattelemisen aihetta. Paitsi bloggaukseen liittyen – elämään ihan yleisestikin. Mietin pitkään, mitä kertoisin teille tapahtumasta. Pelkkä annoskuvien esittely tai yleinen hehkutus ei ole minun näköiseni tapa kertoa tapahtumista.

Business Festival oli tapahtumana hieno, mutta enemmän nostattava kuin tiedollisesti järisyttävä. Tapahtuman konkreettisin asia seurasi oikeastaan tilaisuuden jälkeen, jolloin osallistujille lähetettiin tutkimus, jonka tulokset haluan nyt jakaa teidän kanssanne. Tiedän, että blogini seuraajissa on paljon bloggareita ja varmasti tutkimuksen sisältö kiinnostaa muitakin. Tässäpä teille siis otteita Ping Helsingin ja Dagmarin yhteisestä vaikuttajamarkkinoinnin tutkimuksesta. Postauksen lopussa pikkuisen tunnelmia myös itse tapahtumasta.
25

OHJEET JA VINKIT PIPON OMPELUUN

dab-pipo
Suomalainen toukokuu - mikä ihana veruke pipojen ompeluun! Olin jo visioinut ompelevani tytöllemme hellehatun ja -huivin tässä toukokuun alkupäivinä. Vaan toisin kävi. Ei hellettä, ei hellepäähinetarvetta. Pipoille sen sijaan on tarvetta lähes aina. Siispä ompelin lapsillemme muutamia pipoja ja samalla kirjoittelin myös ohjeet niiden ompeluun. Kylmän kevään innoittamana siis Kototeon suuri pipokooste, olkaapas hyvät! Kooste sisältää ohjeen pipokaavan piirtämiseen sekä pipon ompeluun. Lisäksi mukana vinkit materiaalivalintoihin.

Pojallemme tein kangasvärein koristellut pipon Dab-teemalla. Jaa että millä? Mikäli perheessäsi asuu ala- tai yläasteikäisiä lapsia, et ole voinut välttää käsitettä Dab. Tuo järjetön käsiliike, joka tehdään täysin ennalta arvaattomasti milloin missäkin kohtaa. Minulle ainakaan ei ole vielä valjennut, millä logiikalla sitä tehdään ja miksi, mutta ilmeisesti se on todella cool. Poikani ensimmäiset dabit nähtyäni ehdin jo hetken aikaa epäillä hänen kärsivän jonkinlaisista hallitsemattomista pakkoliikkeistä. Huojennus oli suuri, kun kahvilassa istuessani näin ruotsalaisperheen samanikäisen pojan vispailemassa käsiään samaan tyyliin. - Kansainvälisyyttä konkreettisimmillaan. 

Minusta kuvan emoji muistuttaa kyllä enemmän kuuta kuin emojia, mutta poika kyllä tykkäsi tästä. Esittelen tässä ohjeiden lomassa samalla myös muutaman tytöllemme tekemäni pipon. 

6

SELÄTÄ JOUSTAMATTOMIEN KANKAIDEN OMPELUPELKO! (SIS. ALEKOODIN)

tytön mekko
Yhteistyössä: Almandiini

"Hei onko joku ommellut joustamattomista kankaista?" "Uskaltaisikohan sitä jo joku kerta kokeilla niiden joustamattomien ompeluakin?" Facebookin ompeluryhmissä näihin kommentteihin törmää tämän tästäkin. Suomalaisille trikoo tuntuu olevan synonyymi ompelulle ja joustamattomien kankaiden ompelufobia lähes massahysterian tunnusmerkit täyttävä syndroma.

Ymmärrän kyllä joustamavien kankaiden hyvät puolet, mutta en joustamattomien kankaiden ompelupelkoa. Siksipä otin nyt asiakaseni perustella, miksi joustamattomien kankaiden ompelua kannattaa ainakin kokeilla. Kokosin postaukseen myös ompeluvinkkejä. Toivottavasti niistä on sinulle iloa.

Postauksen vaatteet on ommeltu japanilaisia kankaita maahantuovan Almandiinin kauniista puuvillasta ja puuvillapellavasta.

17

NAPISTA ASIAA - INHOKKIHOMMASTA PERUSJUTUKSI




TYLLIHAME
Yhteistyössä: Husqvarna Viking

Varmasti jokaisella ompeluharrastajalla on omat suosikki- ja inhokkijuttunsa. Ja niiden päälle vielä ne, joita ei ole edes vielä uskaltautunut koskaan kokeilemaan. Toisinaan kokeilun esteille ei ole  edes järjellisiä perusteita. Yhtäkkiä vain jostain tulee se mörkö, jonka kokeilemista välttää viimeiseen saakka. Itselläni tähän sarjaan menevät nepparit. Kyllä, vaikka olen ommellut todella paljon, olen välttänyt sen homman. Tai muistan kyllä joskus ihan nuorena kerran kokeilleeni neppien kiinnitystä ja ne kiinnittyivät ihan miten sattuu ja irtoilivat käytössä. Sen koommin en ole nepityksiä kokeillut. Meidän lapsiraukat jäivät siis vauvaiässä vaille äidin tekemiä bodeja neppikammoni vuoksi. 

Hyvänä kakkosena ompelukammolistallani oli pitkään napinläpien ompelu. Välttelin sitä kuin ruttoa, koska siihenkin liittyen kokemukseni olivat olleet ankeahkoja. Ensimmäisissä koneissani ei ollut minkäänlaista napinläpiohjelmaa. Oli vain ommel, jonka avulla piti jurruutella lävet kankaaseen. Muistan eräänkin kerran ommelleeni sarjan napinläpiä, joista jokaikinen oli oma persoonallinen itsensä… 
 
Nykyisessä (ja edellisessäkin) ompelukoneessani on erillinen napinläpipaininjalka ja -ohjelma. Niiden ansiosta napinläpien ompelu ei ole enää minkäänlainen kynnyskysymys, vaan täysin neutraali asia, joka vain tehdään pois alta. Eikä siinä kauaa nokka tuhise. Lisäksi homma sujuu niin helposti ja itsestään, että melkein voisi samaan aikaan vaikka keskittyä kässäharrastajien kanssa sometteluun. 
5

NÄIN TEET FARKKUJEN SAUMOISTA HIUSPANNAN

Farkkupanta
Kävin läpi vaatekaappejani ja löysin kolmet käyttökelvottomaan kuntoon kuluneet farkut ja yhden hameen, josta olin kasvanut ulos. Koska farkut ovat mitä mainiointa uusiokäyttömatskua, päätin tehdä ainakin kolmen postauksen sarjan farkkujen uudesta elämästä. Aloitan pienimmästä projektista: farkkujen saumoista letitetystä ja ommellusta hiuspannasta.

Olisi suorastaan synti heittää hukkaan farkkujen saumat. Napakasti tikkaillut saumat saa helposti leikattua irti ja niistä pystyy tekemään vaikka pannunalusia. Itse päätin kuitenkin tehdä letitetyn hiuspannan. Oikeastaan farkkupanta sopisi kyllä huomattavasti paremmin vaaleisiin tai punaisiin hiuksiin kuin tummanruskeisiin, mut näillä mennään.

6

PUPUTYYNY KIRJOEN + KIRJONTAVINKKEJÄ

kirjottu sisustustyyny

Kirjonta on käsityömaailman uusi musta. Tai jotain sinnepäin. Instagramin käsityöaiheisissa feedeissä tähän tekniikkaan törmää tämän tästäkin. Suomalaisista käsityöbloggareista ainakin Helmoja ja Hepeneitä-blogin Krista on kunnostautunut kirjonnan saralla ja toiminut myös yhtenä innoittajanani. Lopullisen kimmokkeen sain seurattuani ihastuttavan The Houseof Pinheiron Instagram Liveä kirjonta-workshopista.

Kirjonta on kiehtova laji, sillä sen taitoskaala on huikean laaja. Sitä voi tehdä hyvin yksinkertaisesti ja nopeasti: kauniilla kirjonnalla voi esimerkiksi peittää kuluneen kohdan vaatteesta tai tuoda simppeliin asusteeseen lisäilmettä. Toista ääripäätä edustavat monimutkaisia pistoja sisältävät työt tai ristipistotaulut, joiden tekeminen ei välttämättä ole vaikeaa, mutta hyvin aikaa vievää. 

Itse halusin aloittaa yksinkertaisesta, jotta työ tulisi varmasti myös valmiiksi. Niinpä tein tytöllemme puputyynyn. Se on kirjottu kokonaan varsipistoilla, jotka ovat helppoja ja nopeita tehdä. Tyynyliinan materiaalina käytin vanhaa lakanaa. Tyynyn korvat ovat modifioitavaa lajia eli niissä on sisällä rautalankaa. Ne saa myös irroitettua tyynyliinan pesua silmällä pitäen. Irrotettavien korvien toinen plussa on se, että ne voi myös tarvittaessa kiinnittää pupuleikkien ajaksi vaikkapa hiuspantaan.

Vaikka tekemäni tyyny oli tarkoitettu koristetyynyksi, niin niinpä vain pikkutypymme kömpi aamulla vuoteestaan tukka pörrössä ja puputyyny kainalossaan. – Lopputuloksesta tuli siis mieluisa paitsi itselleni, myös varsinaiselle kohteelle.
14

SUOMI 100 -KUOSIT KOOSTEENA

suomi 100 vuotta kuosit
Suomen juhlavuosi on yhtä juhlaa myös meille kässäharrastajille. Juhlavuoden hengessä on julkaistu ainakin lankoja, neuleohjeita ja kangaskuoseja. Ja jälkimmäisistä puheenollen... Koska juhlavuoden kuoseja vilahtelee siellä täällä, mutta ei missään koostettuna, ajattelin kääriä hihat ja tehdä koosteen itse.

Kooste ei välttämättä ole kaiken kattava, mutta pitää sisällään kaikki ne, joiden valmistajat sain kiinni. Toivottavasti koosteesta on sinulle iloa. :)
6

PULLOTETTU KEVÄT JA MUUTAMA MUU IDEA PÄÄSIÄISKORISTUKSIKSI


pullotettu pääsiäisruoho
Pääsiäinen kolkuttelee ovella. Tässäpä vielä muutama vinkki pääsiäiskoristuksiksi. Instagramin puolella nämä ovatkin jo vilahdelleet. Ensimmäisen idean kanssa tosin alkaa olla jo kiirus, mut jollei täksi pääsiäiseksi, niin ehkä sitten ensi... :)

4

KUOSISUUNNITTELUA OPPIMASSA + VINKIT KUOSILLISTEN KANKAIDEN OMPELUUN



Kaupallinen yhteistyö: Napa School

Kuosit. – Suloisia, kauniita, tyylikkäitä, lapsekkaita, aikuismaisia, pehmeitä, kulmikkaita, esittäviä abstrakteja. Rakastan kuoseja ja ihailen kuosisuunnittelua. Olenpa kirjoittanut blogiini juttusarjankin kuosisuunnittelijoista. Kun sain kyselyn blogiyhteistyöstä helsinkiläiseltä kuosisuunnitteluopetusta järjestävältä Napa Schoolilta, saatoin ehkä hihkaista pari kertaa. Pääsisin osallistumaan heidän kuosisuunnittelun Work Shoppiinsa. Ou Jes!

Valitettavasti en pystynyt osallistumaan kolmesta työpajasta kuin yhteen, sillä opetus oli arkipäivänä ja päiväaikaan. Tuo yksikin päivä oli kuitenkin huikean antoisa, mielenkiintoinen ja äärettömän inspiroiva. Punavuoressa, kauniissa vanhassa talossa isoine ikkunoineen oli jo itsessään oma vahva tunnelmansa, jota vahvistivat tilassa esillä olevat Napa Agentuurin suunnittelijoiden työt: lahjapaperit, mukit, kortit ja posterit.
17

NÄIN TEET SÖPÖT MUNANKUORIAMPPELIT


Tiedätkö sen tunteen, kun et ole aivan varma, liikutaanko nyt kädentaitomaailmassa vai jo hulluuden rajamailla? - Tuo ajatus käväisi mielessäni solmeillessani amppeleita munankuoriin lasten nukkumaanmenon aikaan (joka viivästyi jälleen, koska äidillä oli liian kivat leikit)... Hulluutta tai ei, niin minusta näistä tuli kuitenkin ihan superihanat! Vaikka munat viittaavatkin pääsiäiseen, aion pitää näitä esillä varmasti pääsiäisen jälkeenkin. Näyttävät tosi kivoilta aiemmin tekemieni kaktustaskujen vierellä. 

Munankuoriamppeleiden sisältöä on helppo päivittää millaiseksi vain. - Myös pääsiäisruoho sopisi näihin kivasti. Idea amppeleihin syntyi taas perinteisellä metodilla: yksi ajatus johti toiseen ja sitä rataa. Jossain näin vilauksen pienistä munankuorimaljakoista. Halusin kuitenkin jatkojalostaa ideaa ja näin syntyi ajatus macramesolmeilluista amppeleista. Lankana käytin samaa pisaravärjättyä lankaa, josta tein noin kuukausi sitten solmitun seinäkoristeen.

4

HELPPO KIMONO KESÄKSI


Kaupallinen yhteistyö: Eurokangas

Kun Eurokankaasta otettiin yhteyttä blogiyhteistyön merkeissä ja kerrottiin, että teemana olisi tällä kertaa kimono, jouduin miettimään hetken osallistumistani. Kulmikkaan mallinen kimono on vaatekappale, joka ei ole ollenkaan optimaalisin vartalotyypilleni eli lyhyelle, suht kurvikkaalle ja ei järin sirorakenteiselle. Hetken asiaa pyöriteltyäni keksin, että hei, kukas käskee tekemään kimonon jäykästä kankaasta. - Senhän voi tehdä ihan hyvin myös ohuesta ja laskeutuvasta!

Tämä ihanan hehkuvan vihreä silkki suorastaan huusi minua puoleensa Yliopistonkadun Eurokankaassa. Väljästä mallistaan huolimatta tykkään lopputuloksesta kovasti, koska ohut kangas tekee kokonaisuudesta kuitenkin kevyen. Ilmeisesti vaate näyttää kivalta muidenkin silmään, sillä heti kuvien ottamisen jälkeen vastaani kävellyt nuori nainen pysähtyi kohdallani toteamaan, että onpa sulla ihana vaate! :)

Kimono on tehty Eurokankaan Helppokaavalla. Kaava on mallia one size. Alkuperäinen kaava on malliltaan hyvin pitkä ja koska minä taas mallia pätkä, otin vapauden lyhentää mallia reilusti kummitusefektin välttämiseksi. ;) En myöskään tehnyt kimonoon vyötä, koska en osaisi sitä kuitenkaan käyttää kimononi kanssa. Parhaiten tämä toimii mielestäni juuri näin huolettomasti päälle sipaistuna. - Mikseipä vaikka ranta-asunakin kesähelteellä uikkareiden päällä.
19

HEI, SINÄ - MEILLÄ ON JOTAIN YHTEISTÄ!


kirjonta
Kangaskaupan alelaarilla katseet kohtaavat lyhyesti, mutta merkitsevästi. Marketin lankaosastolla hymyyn vastataan toisella. Pelkkä asiayhteys riittää luomaan hetkellisen yhteyden tuntemattomankin kanssa.  Aina ei tarvita edes sanoja.  Jos päiden yläpuolella olisi ajatuskuplat, niissä lukisi jotain sen tapaista kuin: ”Tiedän. Ymmärrän.  Ollaan saman klaanin jäseniä – käsityöheimolaisia. Henkiset ylävitoset sen kunniaksi!”

Kun aloittelevana neuloja-virkkaajana kävin ensimmäisillä lankaostoksillani Sokoksen lankaosastolla, kuljeskelin pitkään pää pyörällä hyllyjen väleissä. Tutkailin ohjeeni mukaista lankasuositusta ja vertasin kaupan tarjoamaan. Myyjiä ei tietenkään näkynyt missään, mutta onneksi juuri sopivasti paikalle lennähti käsityöenkeli. – Sellainen Instant mentori. Varovaisesti tiedustelin, josko hän osaisi vähän jeesata lankavalinnoissa. ”Joo, tottakai”, nainen huikkasi hymyillen, osoitti merkitsevästi kädessään keikkuvaa lankakaupan kassia ja paljasti hihansa alta pilkistävän neulonta-aiheisen tatuoinnin. Sain tarvittavat neuvot ja kaupan päälle hyvän mielen.
6

KEITTIÖN UUDISTUS KALKKIMAALILLA

kalkkimaalatut huonekalut
Olen jo pitkään halunnut kokeilla kalkkimaalilla maalaamista. Siihen tarjoitui viikonloppuna ihan mahtava mahdollisuus, kun mieheni löysi talonyhtiömme roskisten edustalta keittiöömme "uudet" tuolit. Naarmuuntuneet, mutta ryhdikkäät tuolit olivat saaneet roskistuomion jossain perheessä. Meille taas entisöintitarve oli tervetullut bonus. Kaikkein hämmästyttävintä oli se, että tuolit olivat tismalleen sellaiset, millaisia olin meille ajatellutkin tummanruskeiden, rustiikkityyppisten tuoliemme korvaajiksi! Tuolien naarmuuntunut pinta suorastaan huusi pintaansa kalkkimaalia ja sen ne myös saivat.

Riittoisa maali riitti vielä keittiön pöydänkin maalaamiseen ja yhteen tarjottimeen. Kun kalkkimaalin makuun pääsee, siihen on vaikea laittaa stoppia. Kaikkein hämmästyttävintä kalkkimaalissa on sen soveltuvuus erilaisiin materiaaleihin. Maalaamiemme tuolien jalat olivat alunperin metallinväriset. Jostain huonekalukuvastosta mieleeni oli piirtynyt metallijalkaisista tuoleista, joissa oli valkoiset jalat. Valkoiset jalat olivat mielestäni onnistunut valinta ja lopputulos on kivan tyylikäs. - Maali myös tarttui metalliin vaivatta.

Sunnuntaina oli ihana kerääntyä perheen kera aamiaiselle uudistuneeseen keittiöön. Olen jo pitkään ollut täysin kyllästynyt kotimme tummaan lattiaan. - Valkoiset kalusteet tuovat ihanasti valoa ja kivaa kontrastia tummaan lattiaan.

Ohessa koottuna vinkkejä kalkkimaalilla maalaamiseen. Täytyy todeta, että kalkkimaali on todella ylistyksiensä mittainen. Arki toki vasta osoittaa, kuinka hyvin maali kestää käytössä.
12

KAKTUSTASKUT VANHOISTA SHAMPPOOPULLOISTA + OHJE


kaktustaskut
Ensin on idea, sitten se muuntuu toiseksi. Tulee sivujuonne ja alkuperäisestä ideasta seurannut ideakin saa uuden muodon. Tulee lisää sivuraiteita ja hetken aikaa mietit, että mitähän oikeastaan edes olin tekemässä... Kuulostaako tutulta? Kutakuinkin noin syntyivät kaktustaskut - kevään ekat vihreät seinälle ripustettuina ja mikä parasta, tämä idea ei vaadi viherpeukaloa, koska kaktukset... 

Nämä söpöt kaktustaskut syntyivät vanhoista shamppoo- ja suihkusaippuapulloista. Kaktusten sijaan niissä voisi toki säilyttää jotain muutakin. Ilman kehyksiä sopisivat hyvin vaikkapa käsityöpisteen organisoijiksi: saksi- ja mittanauhajemmoiksi tai vaikka virkkuukoukkujen pesiksi. Ja jos totta puhutaan, oikeasti ihan alkuperäinen ajatus minullakin oli tehdä noista säilytyslokeroita ompelupisteeni seinälle, mutta yksi ajatus johti toiseen ja sitä rataa. 

Olen luonteeltani äärimmäisen rönsyilevä. Vaikka luova suunnittelu on myös osa työtäni, joudun kuitenkin työelämässä luonnollisesti keskittymään vain olennaiseen. Siksipä käsityöjutuissa annan itselleni luvan rönsyillä niin paljon kuin sielu sietää. Ja aika paljon se sietääkin... ;) Jäin miettimään, että kuinkas tähän lopulliseen ideaan tällä kertaa päädyinkään ja tein kuulkaas ihan äärimmäisen virallisen prosessikaavion ajatukseni lennosta. Ja todettakoon, että kaaviossani on vielä verraten vähän sivujuonteita ja erilaisia layereita omassa mittapuussani. ;)
14

ANTIHIFISTELIJÄN KOOTUT PAININJALAT

paininjalat
Kaupallinen yhteistyö: Husqvarna Viking

On hifistelijöitä ja sitten niitä toisia. Minä kuulun ehdottomasti jälkimmäisiin. Olen luonteeltani niin kärsimätön, että haluan vain päästä mahdollisimman nopeasti toimeen. Jos homman voi tehdä ilman lisähärpäkettä, sen myös teen. Kun Facebookin ompeluryhmissä noin vuosi sitten intoiltiin kantinkääntäjistä, minä hymähtelin itsekseni, että on sitä pärjätty ennenkin ilman. - Pärjätään tästedeskin. Nih!

Härpäkkeiden hankkimisen sijaan siis nopeasti vain hihat ylös ja hommiin! Tavallaan kyllä pikkuisen ihailen hifistelijöitä, jotka jaksavat selvitellä kaikenlaisten vimpaimien ominaisuuksia ja vaihtoehtoja. Itse olen jo siinä kohtaa tehnyt sen itse homman moneen kertaan - tosin toisinaan ratkoja-symbioosiin liimautuneena, mutta periksi ei anneta! Ehkä joskus kuitenkin voisi...

Husqvarna Viking -yhteistyöni myötä olen kuitenkin päässyt päässyt pikkuisen hifistelyhommien makuun. Tai ehkä tämä minun mittapuuni mukainen hifistely on todellisuudessa synonyymi normaaliudelle... ;) On ollut kiva huomata, että hei, eivät ne erilaiset paininjalat ole mitään brassailua varten, vaan niistä on oikeasti hyötyä. Ei ehkä yllättänyt sua, mutta minä olen ollut kyllä innoissani. Tämä postaus on kooste eniten käyttämistäni paininjaloista ja niiden käyttöfunktioista. Lisäksi esittelen muutaman muunkin ompelua helpottavan apuvälineen.

10

PUOLEN TUNNIN KAULAHUIVI

helppo huivi
"Laadukas kudottu villahuivi on sijoitus. Se viimeistelee tyylin ja kestää äidiltä tyttärelle." Juupa juu, ehkä näin onkin, mutta jos sen tyylin hinta on alkaen 100 euroa, ei ainakaan minun tarvitse kahdesti miettiä ostanko vaiko en. En kertakaikkiaan raaskisi ainakaan nykyisessä elämäntilanteessani maksaa yhdestä huivista niin paljoa. Takaraivossani tykyttäisi samaan aikaan lastemme vaatteiden ehtymätön ostoslista ja ostosta maksaessani näkisin kauhuleffaa muistuttavia visioita viluisina värjöttelevista lapsistamme. Minä olisin se sitten se leffan pahis, vähintäänkin Cruella Del Villen tasoinen pahisdiiva, uudessa kaulahuivissani...

Koska materiaalikriittinen oireyhtymä (myös materiaalinatsismi kutsuttu) on jo osa minuuttani, en halunnut myöskään valita kaupan valikoimista poly-alkuista huivia, akryylista nyt puhumattakaan. Villainen, kudottu huivi on oikeasti tyylikäs ja lähes ikuinen asuste. Sellaisen siis halusin.

Löytöretkeily omaan kangaskaappiin paljasti Konmarin kynsistä säästyneen, vuosikaudet kaapin perukoilla pyörineen Maxmaran villakangaspalasen. Olin ostanut sen  Eurokankaan palalaarista, koska se oli ihana ja edullinen. En kuitenkaan ollut keksinyt sille käyttöä, koska pala ei kuitenkaan ollut suuren suuri. Se oli kuitenkin riittävän suuri huivimateriaaliksi. Ja huivipa siitä sitten syntyi.

18

ARVIOITAVANA UUDISTUNUT KAUNEIMMAT ASKARTELUT -LEHTI

kauneimmat askartelut
Mitä sulle tulee mieleen sanasta askartelulehti? Mulle se tuo mieleen paperin, sakset ja liimaa. Korttien askartelun, skräppäyksen, massapallot ja piippurassin. Kun minulta kysyttiin, haluaisinko arvostelukappalee uudistuneesta Kauneimmat askartelut -lehdestä, nielaisin pari kertaa ennen kuin vastasin myöntävästi. Nuoruudessani olen kyllä askarrellut paljonkin, mutta nykyisin olen ehdottomasti eniten käsityöharrastaja. Skräppäyksen tapaisista askarteluista en ole oikein ikinä perustanut. – Kun saisi edes jonain päivänä lajiteltua albumeihin kaikki ne laatikoissa lojuvat vanhat valokuvat…

No, mutta. Kaikkinainen nieleskely ja ennakkoasenteilu oli kuitenkin täysin turhaa. Kauneimmat askartelut oli lempeä litsari vasten kasvojani: ihastuin heti. - Löytyi sieltä niitä perinteisiäkin askartelujuttuja, mutta roppakaupalla kaikenlaista muutakin.
3

HERKULLINEN SEINÄKORISTE PISARAVÄRJÄTYSTÄ LANGASTA + OHJE

Oi kevät! Siellä se kurkkii kulman takana. Minä olen niin fiilisihminen, että vuodenaikojen vaihtelulla on minuun ihan suunnattoman suuri vaikutus. Joulua edeltävän, laahaavan pimeyden aikana lasken päiviä talvipäivän seisaukseen. Heti valon määrän lisääntyessä herään taas eloon ja samalla hetkellä alan myös kaipaamaan värejä: niin pukeutumiseen kuin kotiinkin. Tällä viikolla käväisin pitkästä aikaa Eurokankaassa. Yllätin itseni astumalla kaupasta ulos lankapussi kädessä keikkuen.

Perusteeksi sanottakoon, että muu perhe odotteli minua sushille läheisessä ravintolassa, joten aikaa oli rajallisesti. Kangasvalikoimaa oli ihan liian paljon nopeaa päätöksentekoa silmällä pitäen ja lankoja puolestaan vain muutama saavillinen. Katseeni kiinnittyi heti Novitan Veera-lankaan. Aivan ihanat karkkivärit! - Kuin mansikkajäätelöä strösseleillä.

Materiaalina lanka on kuitenkin suuri inhokkini: 100 prosenttinen akryyli. Yäk. En ikinä tekisi siitä minkäänlaista vaatekappaletta, sillä nyppyyntyminen olisi lähes taattu. Sisustamiseen se sen sijaan sopisi mainiosti. Visio jäätelöannoksen värisestä seinäkoristeesta syntyi samantien lankoja hipelöidessäni ja siitä tulikin kyl aika herkku.
4

PIDÄ KIINNI RAIDOISTASI, MURUNEN!

seeprapaita
Älä kaiva nenää (ainakaan, kun muita on paikalla...), muista pestä kädet aina vessassa käynnin yhteydessä, älä koskaan laita muovipussia päähän... Ihan kelpo vinkkejä. Jos jotain haluan lapseni oikeasti muistavan aikuiseksi saakka, niin ainakin seuraavan: älä koskaan kadota ydintäsi, sisäistä timanttiasi. Vaikka mitä tai kuka tahansa tulisi, pidä kiinni siitä, äläkä koskaan unohda. Tuon teeman ympärille syntyi tämä seepra-asu ja sen hengessä paidan slogan, joka söpön leikkisässä hengessä kiteyttää edellä mainitun: "Neever Loose Your Stripes" - pidä aina kiinni siitä, mikä on juuri sinulle luonteenomaisinta.


Meidän pikkutypyn "raidat" on yhtä kuin suloisuus. No, kaikkien mielestä omat lapset on tietenkin suloisia, mutta en nyt tarkoita sitä. Vaan sellaista "sweetness"-meininkiä. Sen päälle on kyllä ladottu roppakaupalla topakkuutta ja tahdonvoimaa, mutta siellä alla se on ja hyvin usein onneksi myös päällä. Se on se, minkä toivon hänessä ikuisesti säilyvän. 
17

ARVIOITAVANA UUDISTUNUT TAITO-LEHTI


taito-lehti
Yhteistyössä: Taito-lehti

Mikäli seuraat Taito ry:n toimintaa somessa, et ole voinut välttyä "Taito-lehti on uudistunut" -viesteiltä. Seurasin Instagramissa suurella mielenkiinnolla uudistuvan lehden valmistumisvaiheita ja visuaalisia tuleman pitää -vinkkejä.Vaikka olen tehnyt blogiyhteistyötä Taito-Uusimaan kanssa, ei yli 100 vuotta vanha Taito-lehti ollut minulle entuudestaan tuttu. Siksipä tämä arvostelu ei käsittele Taito-lehden uudistusta, vaan lehteä itsessään, uuden lukijan näkökulmasta. Tässä ja nyt.

11

NAMEDIN ESME-NEULETAKKI + KAAVA-ARVONTA

namedin esme-neuletakki


Yhteistyössä: Named

Vuoden alku ja vaatekaappi-inventaari – erottamaton pari. Ainakin omalla kohdallani. 

Vuodenvaihdetta edeltänyt aika tiivistyy ilmaisuun selviytyminen. Valon puhkomattomia viikkoja tarvotaan läpi. Suoritetaan arki. Sulaudutaan työ-koti-koti-työ-luuppiin. Kadotetaan hetkellisesti omat ääriviivat. Omaan hyvinvointiin tulee kiinnittäneeksi yhä vähemmän huomiota. Kunnes, naks, vuosi vaihtuu ja bling, yhtäkkiä elämä ja koko maailma näyttääkin taas ihan toisenlaiselta: sitä havahtuu näkemään pimeän väsähdyttämän ihon, nyppimättä jääneet kulmakarvat sekä arjessa unohtuneen liikunnan ja ruoanlaiton lomassa naposteltujen keksien vaikutukset.

Ja entäs sitten se vaatekaappi? – Mulla ei oo mitään päällepantavaa! Oikeasti. Olen talsinut koko syksyn ajan päivästä toiseen hyvin minimalistisen suppealla garderobilla. Viimekeväisen Konmaritukseni jälkeen täytin vaatekaappini ilottomat aukot kivoilla kesävaatteilla. Mutta sitten tuli syksy ja talvi ja ei ollut aikaa, eikä voimavaroja täydennellä omaa vaatekaappia.  

Tämä on selvästi jo ihan sääntö: vuoden alku on vaatekaappiherätyksen hetki. Se taisi olla juuri vuoden alkuaikoja, kun ekan kerran starttasin Renew Maman ompeluhaasteineen. Myös vuosi sitten taisi olla jonkinlaisen vaatekaappikriisin aika. Tämä olkoon nyt tällä kertaa vaikkapa omien ääriviivojeni teräivöitysprojekti, jossa niille ääriviivoille hankitaan myös vaatteet. - Projekti käynnistyköön Namedin Esme-kaavan ja Käpysen ihanan merinovillan liitolla. 
95

SEURATTAVAN HYVÄT KÄSSÄSOMETTAJAT: KETÄ SEURAAN JA MIKSI?

house of pinheiro
Helsingistä Lappeenrantaan, Lappeenrannasta Lontooseen, Lontoosta Australiaan, pieni koukkaus Hämeenlinnaan, jonka jälkeen piipahdus Nokialla... klik, klik, klik. Matka käsityömaailman ympäri noin puolessa tunnissa. Aika kivaa, vai mitä! :)

Käsityö- ja DIY-maailmaan liittyviä blogeja ja Insta-tilejä on nykyisin järjettömän paljon. Toisinaan on oikeasti vaikea valita, mitä niistä seuraisi. Joka paikkaan ei millään ehdi ja kuitenkin sitä haluaisi seurata jokaikistä niistä oman mittapuun mukaan parhaista kässäsomettajista.

Blogien seuraajana huomaan pikkuisen laiskistuneeni vuosien saatossa tai ainakin olen tullut kriittisemmäksi. Yhtä harvempi blogi päätyy vakkariseurattavaksi. Olen myös siirtynyt seuraamaan useita bloggareita ainoastaan Instagramin puolelle. Samanaikaisesti seurattavieni lista on laajentunut uusilla - bloggareilla ja ainoastaan Instagramiin kässäkotinsa pystyttäneillä. Instagramin puolella seuraamisen aloittamisen ja lopettamisen kynnys on selvästi blogeja matalampi. Uuden blogin seuraamisen aloittaminen vaatii joko totaalisen "rakkautta ensi silmäyksellä" -ilmiön tai aikaa tunnustella, tutustua, ihastua. Koska aikaa on rajallisesti, jälkimmäisen syyn vuoksi blogien seurantalistani ei ole juurikaan laajentunut viime aikoina.

Vakioseurattavien lisäksi on olemassa sitten pikkuisen isompi kattaus niitä satunnaisseurattavia, joiden olemassaolon muistan nähdessäni linkin uuteen postaukseen esimerkiksi Facebookissa. ”Ai niin tuokin…”. Ja juuri, kun kuvittelet olevasi tietoinen lähes kaikista kässäsomettajista, somevirrasta pomppaa esiin superihana blogi, josta et ole koskaan kuullutkaan. - Paniikki! Apua, mitähän muuta multa on jäänyt huomaamatta?!

Tuossa yksi päivä pysähdyin miettimään, miksi minä seuraan juuri niitä, joita seuraan. Siitä sai alkunsa tämän kertainen postaus.

36
Sisällön tarjoaa Blogger.