Käsityöharrastaminen

Käsityöharrastaminen
Käsityöharrastaminen

Helpot ja nopeat

Helpot ja nopeat
Helpot ja nopeat

Hemmottelu

Hemmottelu
Hemmottelu

KAUHUA KEITTIÖÖN: HALLOWEEN-KUPPIKAKUT (+ KIRJA-ARVONTA)



halloween-kuppikakut

Lasten kanssa leipominen on ihan parasta. Meillä lapset ovat saaneet osallistua leivontaan ihan pienestä pitäen. Kuivien aineiden sekoittelijan mandaatti on se ensimmäinen. Siitä sitten taitojen karttuessa laajennetaan repertuaaria. Yhdessä leipomisessa on jotain sellaista perinteisellä tavalla suloista ”äidiltä lapselle” -meininkiä: yhdessäoloa ja oppimista. Sotkuahan siitä aina seuraa ja nuorimman apurin kanssa joutuu vielä pikkuisen vahtimaan, ettei taikinan joukkoon tule heiteltyä ihan mitä tahansa nyt käden ulottuvilla sattuu olemaan ja, ettei pullataikinan vaivaamisen ohessa kaiveta välillä esimerkiksi nenää.

Kulman takana kurkkiva Halloween tarjoaa oivallisen mahdollisuuden perheen yhteiselle leivontahetkelle. Halloween-leivonnaisten tekemiseen tai ainakin koristeluun on helppo innostaa vähän vanhempiakin leipuriapureita, jotka ehkä normaalisti vain murahtelisivat kännyköittensä ääreltä esiteinarin perusmantrat: ”onko pakko” tai ”no joojoo, ihan kohta”.

Olen seurannut jo pitkään ihanan laadukkaasti toteutettua ja inspiroivaa Sweet Food O’Mine -blogia. Blogia pitäviltä Sarilta ja Patrikilta on ilmestynyt myös monta ruoka-aiheista kirjaa, joista viimeisin on lasten keittokirja nimeltään Mestarikokki - lasten keittokirja. Kutsuin Sarin blogiini Pop Up -bloggariksi ja niinpä saankin nyt ilokseni jakaa teille Sweet Food O'Mine -blogin ohjeen ja kuvat Halloween-kuppikakkuihin. Kuvista saa kivasti vinkkejä myös Halloween-henkisen pöydän koristeluun. Postauksen lopussa on arvonta, jossa kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan Mestarikokki-kirja.
14

OSALLISTU ARVONTAAN – VOITA LIPPU KÄTEVÄ&TEKEVÄ-MESSUILLE!



messulippujen arvonta kätevä&tekevä-messuilleKäsityöharrastajan valosoihdut syksyn harmaudessa ovat ehdottomasti käsityömessut. – Niillä meitä hemmotellaankin syksyn mittaan moneen otteeseen. Itse olen kässämessuillut mukavuudenhaluisesti pääosin vain täällä Helsingissä. Tänä syksynä aion osallistua ensimmäistä kertaa Lahden Kätevä&Tekevä-messuille. 
 
Odotan tapahtumaa innolla. Vaikka messujen sisältörakenne ja näytteilleasettajat olisivatkin osittain samoja kuin muuallakin, on jokaisessa käsityötapahtumassa kuitenkin aina omanlaisensa tunnelma. Käsityömessuilla inspiraation ja ihanien ostosten lisäksi vähintään yhtä merkittävä rooli on kaltaistensa joukossa hengailulla. – Tietoisuus siitä, että se joku täysin tuntematon, lankakerää tai kangaspakkaa myyntikojulla hypistelevä ihminen suhtautuu käsitöihin yhtä lailla sydän lepattaen kuin sinä itse. Siinä tunteessa on jotain maagisen ihanaa. 


Käsityöbloggauksen myötä olen myös saanut tutustua moniin ihaniin lajitovereihin. Heidän ja teidän tapaamiset messuilla ovat ihan huippujuttu. – Että saa tulla nykäisemään hihasta, mikäli tunnistat ja bongaat mut messuilta lauantaina. 😊


Kolmet messut samalla lipulla

Pikavilkaisu näytteilleasettajien listaan osoittaa, että Kätevä&Tekevä-messuilla painottuu vahvimmin kätevät eli valmiiden tuotteiden myynti. Mukana on kuitenkin myös monta todella ihanaa käsityötarvikkeita myyvää yritystä, kuten Almandiini, Nuppu Print Company, alpakkatuotteita (myös lankoja) myyvä Helmivene, Neulovilla, Pietamo ja Neenuska. 

Kätevä&Tekevä -messujen yhteydessä järjestetään myös Kivi- ja korumessut sekä Nukkekoti- ja nukkemessut. Messuvieraat pääsevät kaikkiin tapahtumiin yhdellä lipulla.

Osallistu arvontaan!

Osallistun Kätevä&Tekevä-messuille yhteistyöbloggarina ja sain arvottavakseni neljä lippua messuille. Neljällä henkilöllä siis mahdollisuus voittaa lippu. Osallistu arvontaan jättämällä kommentti ja sähköpostiosoitteesi. Kommenttikentässä voit vastata kysymykseen: mikä sinusta on kaikkein kivointa käsityömessuilla? Osallistumisaikaa on 20.10. saakka. Onnea arvontaan! 

Ihanaa ja ainakin aurinkoisissa merkeissä alkavaa viikonloppua! :) Täällä toivutaan neljän päivän kuumeputkesta. Ehkä jo tänään uskaltaudun vähän uloskin.
16

KOKEILUSSA: HIUSTEN VÄRJÄYS MARJA-ARONIALLA

marja-aroniavärjäys
Muistatkos, kun tuossa jokunen tovi sitten kokeilin hiusten värjäystä kahvilla? Metodin toimivuus kohotti kiinnostukseni luonnonmukaista kauneudenhoitoa kohtaan noin potenssiin sata. Luettuani netistä hiusten värjäyksestä marja-aronialla intoni kiihtyi vimmaisen pitelemättömäksi. Uu, wau! Siniset marjat, joiden mehu on vahvan punaista. - Leiskuvan punainen tukka! Punatukkaisine visioineni säntäsin puskiin.

En löytänyt marja-aroniavärjäykseen minkäänlaisia ohjetta ja niinpä päätin keksiä sen itse. - Ei kai se nyt niin vaikeaa voisi olla, pohdin. Olin kuitenkin epävarma jo siitä, kuuluisiko marjat keitellä värjäystä varten mehuksi vai käytettäisiinkö marjat survottuina: mehuineen ja marjan riekaleineen päivineen. Täynnä kokeilunhaluista intoa kuitenkin heittelin marjat kulhoon. Ajattelin säveltää vielä hiukan ja sotkin sekaan väriä syventämään hyvin tummaksi haudutettua teetä sekä ruokalusikallisen kaakaojauhetta. Sitten vain sauvasekoittimella kaikki tasaiseksi seokseksi.

Lopputulos muistutti erehdyttävästi aamiaissmoothieta. Tällä erää kippaisin smoothiet kuitenkin suuaukon sijaan päähäni. Tuijotin marjaseostani aavistuksen epäuskoisen näköisenä. Et oo tosissas, joku kuiskasi sisältäni. Kyllä vain, tuiskaisin takaisin. 
12

PUNOTTU LAUKKU JA HELPOMPI OMPELU YLÄSYÖTTÄJÄLLÄ

punottu laukku


*) Yhteistyössä: Husqvarna Viking

Elämässäni ammotti jonkin aikaa syyslaukun kokoinen aukko. Sen täyttämiseen ei lopulta tarvittu muuta kuin vuoden päivät kaapissani ajalehtinut rulla puuvillaista, leveähköä nauhaa sekä ehdottomasti konjakin väristä nahkaa. Impulsiivisessa inspiraation vimmassani päätin, että vuosia vanha nahkatakkini oli roikkunut kaapissani nyt riittävän pitkään näkemättä päivän valoa ja niinpä silppusin sen vailla syyllisyyden häivää laukkuni koristuksiksi. – Toivottavasti olen vielä ensi keväänä nahkatakkikelien koittaessa sitä mieltä, että fiksusti tehty…  

Laukusta tuli joka tapauksessa sen verran kiva, että kyllä se sen syyslaukkuaukkoni täyttää hyvinkin. Kokonsa puolesta siitä tuli just täydellinen: ei niin iso, että se imisi pohjattomaan nieluunsa kaikki kuitit ja lippulaput, tärkeät käyntikortit, vieläkin tärkeämmät virttyneet banaaninkuoret ja sen sellaiset. Tuosta laukusta löytää etsimänsä ilman, että tarvitsee esimerkiksi kännykän soidessa tyhjentää koko laukun sisältöä jalkakäytävälle (kyllä, olen tehnyt niin, useammankin kerran…). Sen verran iso laukku on kuitenkin, että sinne mahtuu juuri ja juuri myös työläppärini. Täydellistä! 

Olen ommellut elämäni aikana lukuisia kasseja ja pussukoita. Vaikka nykyinen ompelukoneeni, Husqvarna Viking Opal 650 ompelee nätisti melko paksujakin materiaaleja, niin moninkertainen laukkumateriaali yhdistettynä nahkaan alkaa olemaan jo kipurajoilla. Kaapissani on odottanut jo kuukausien ajan käyttöönottoa yläsyöttäjä. Tiesin, että se olisi pelastus paksujen materiaalien ompelussa. 

Melko epäteknisenä ihmisenä yläsyöttäjä näyttäytyi minulle kuitenkin aavistuksen pelottavan näköisenä härpäkkeenä, jonka mukana tuli kaiken maailman vipusia. Siirsin ja siirsin sen käyttöönottoa, kunnes tänään kaivoin sen esiin ja päätin voittaa pelkoni. Ja hyvä niin, sillä ah – rakkautta ensikosketuksesta lähtien!
8

OMENAPIIRAKKAVOHVELIT SYKSYN HERKKUHETKIIN

omenapiirakkavohvelit

Omenapiirakkavohvelit. – Herkku, josta ei taatusti puhuta, ainakaan hyvällä, elämäntaparemonttiryhmissä.  Ja jos totta puhutaan, minunkin olisi hyvä käsitellä tätä aihetta ainoastaan teoriatasolla, koska remontti on käynnissä tässäkin osoitteessa. Häntä koipien välissä, niska kyyryssä tunnustan: söin kaksi. Ja taikinakulhokin kiilsi… Hups!

Jossain vaiheessa netissä levisi vinkkivideoita erilaisista vohvelipannulla tehtävistä ruoista. Ajatus niistä jäi kytemään mieleeni ja jonain syyskuun alun tummana iltana idea pompahti ulos ajatussammiostani omenan muotoisena. Omenapiirakkataikinasta tehdyt vohvelit! Visio sai veden kielelle, eikä toteutus ainakaan vähentänyt herahtelun määrää. Slurps, sanon mä! Tässäpä siis kertakaikkisen herkullinen ohje omenapiirakan uudelle muodolle, Apple Pie 2.0.

11

KANTAPÄÄTTÖMÄT - ALOITTELEVAN NEULOJAN SUOSIKKISUKAT

lotta svärd -sukat
Neulominen ei ole ollut järin suuressa roolissa käsityöelämässäni. Lukuisista kesken jääneistä neuleistani olen tilittänyt jo aiemminkin. Alkuvuodesta päätin, että haluan oppia myös näitä lankahommia. Muutama pipo ja yksi kaulahuivi onkin jo syntynyt ja kesäomamatkalla virkkasin tytöllemme hellehatun. Siinä taitavat olla tähänastiset neulesaavutukseni. 

Olen luvannut itselleni, että villasukat on saatava valmiiksi tämän vuoden aikana. Muutamat olen aloittanut ja purkanut. Yhdet puolivalmiit odottavat lankakorissa - mitäpä muutakaan kuin kantapään suurta ilmaantumista. Sitä ei ole vielä tapahtunut.

Bongattuani loppukesästä hauskasta blogista nimeltään Nostalgiset naiset Lotta Svärdin kantapäättömät sukat, heitin henkisen voltin. Jiihaa, ongelma ratkaistu! Ainakin toistaiseksi.
10

KOKEILUSSA: TUMMAN TUKAN SÄVYTYS KAHVILLA

hiusten värjäys kahvilla



Hiusten luonnonmukainen värjääminen on ollut suunnitelmissani jo pitkään. Olen miettinyt oman värin kasvattamistakin, mutta jotenkin kaipaisin kuitenkin jonkinlaista sävyä. Oma tukkanikin on kyllä melko tumman ruskea, mutta silti. 

Jokunen aika sitten törmäsin netissä keskusteluun hiusten värjäyksestä kahvilla. Wau! – Kuulostaapa eksoottiselta. Sitä oli aivan pakko kokeilla. Oliko ideasta mihinkään - jatkoon vai ei? Sepäs selviää tuotapikaa, kun luet eteenpäin. 😊
20

LAUANTAI-ILTAPÄIVÄ MUINAISILLA KÄSITYÖMARKKINOILLA

kasvivärjätyt langat

Tiedätkö sen tunteen, kun jonain päivänä maailma näyttäytyy lähes maagisen ihmeellisenä? Viime lauantai oli sellainen: Suunnattiin perheemme kanssa Seurasaareen. Suunnitelmissa lintujen ja oravien ruokintaa ja sen sellaista. Seurasaaren alussa on pieni saari, nimeltään Pukkisaari. Kuten moni varmasti tietää, saareen on rakennettu rautakautinen kylä. Se on paikkana tosi kiva ja aidosti vanhan oloinen. Ajattelimme poiketa ennen Seurasaareen menoa Pukkisaaressa ja onneksi poikkesimme. Saaressa oli nimittäin käynnissä muinaismarkkinat. – Eikä mitkä tahansa markkinat, vaan käsityömarkkinat!

Vaikka lapset mankuivat kärsimättöminä jatkamaan jo eteenpäin, ehdin kuitenkin kierrellä tapahtuman läpi, pysähtyä lankojen värjäyspatojen äärelle, jutella värjäreiden kanssa ja vaihtaa muutaman sanan monen muunkin markkinoilla tuotteitaan ja lankojaan myyneiden kanssa. 

Tunnelma Pukkisaaren markkinoilla oli niin autenttisen vanhan oloinen, että tuntui aivan siltä kuin olisi astunut keskelle vanhaa elokuvaa tai maalausta. Kostea ilma ja värjäyspatojen savut tekivät koko näkymästä satumaisen utuisen. Olin täysin lumoutunut. – Onneksi olin ottanut kameran mukaani. Ja onneksi en kuitenkaan rahaa, sillä sitä siellä olisi saanut kulumaan sievoisen summan. Tässäpä teille visuaaliset maistiaiset muinaismarkkinoilta. 

12

OHJE TUUBIKAULURIN OMPELUUN JA FRILLOJEN HUOLITTELU OMPELUKONEELLA

frillapipo ja huivi


Yhteistyössä: Husqvarna Viking

Joka syksyinen ja keväinen aivojen nyrjäytysoperaatio ainakin tässä osoitteessa on nimeltään tuubikauluri tai -huivi. Joka ikinen kerta kuvittelen osaavani sen jo ihan heittämällä tuosta vain. Todellisuus on kuitenkin déjà vu, jossa tuijotan epäuskoisen näköisenä ompelupöydälläni pyörivää myttyä, jonka olen ommellut varmaan sataan kertaan ja aina eri lailla. Siitäkin huolimatta lopputuloksena on putkilo, joka kääntyy väärään suuntaa. 

Tänä syksynä kuvittelin, taas kerran, osaavani homman ja iloisin mielin ryhdyin nopeaan ompelupuuhaan. Joku osa minusta oli kuitenkin ilmeisesti sitä mieltä, että traditioista on pidettävä kiinni,  sillä leikkasin epähuomiossa kankaasta ensin puolet liian pienen palan ja siitäkös vasta päänsärky syntyi. Kaksinkertaista tuubia siitä ei olisi saanut, vaikka kuinka olisi pyöritellyt. Oivallettuani mokani ompelu sujui kuitenkin vaikeuksitta. – Edistyminen on siis mahdollista, jiihaa!

Todellisuudessahan tuubihuivin ja -kaulurin ompelu on äärettömän helppoa ja nopeaa. – Kunhan vain muistaa, kuinka se tapahtuu. Kriittisin juttu on se toisen päädyn ompelu ja se, että kääntöaukko on oikeassa sivussa. Jotta vältän jatkossa tämän vuotuisen päänsärkyni, niin tässäpä kuvallinen itselleni muistoksi ja tietenkin myös teidän kaikkien käyttöön.  

Tuubikauluri on mielestäni yksi hyödyllisimmistä asusteista, mitä kuvitella saattaa. Se suojaa tosi kivasti ja vaikka takki tai haalari olisi kaula-aukosta vähän löysempikin, ei viima löydä tietään haalarin sisään, kun stopparina on tuubikauluri. Tässä postauksessa esillä olevan tuubikaulurin koristelin trendikkäästi frillalla, samoin kuin piponkin, ruusukeversiona tosin.



8

RAKASTA KOTISI KAUNIIKSI ITSE TEHDEN

ompelunurkkaus
Skandinaavisen vaalea koti? Romanttisesti kulunut omakotitaloasunto vaaleine lautalattioineen vaiko sittenkin retrohtavan kirjava? Tai ehkäpä vain koti vailla sen kummempia sisustusvisioita – sellainen kotoisa sekamelska, jossa vierailevat tuntevat olonsa kotoisan rennoksi heti kynnyksen yli astuttuaan?
Blogi- ja Instagram-maailma sekä television sisustusohjelmat saavat helposti aikaan illuusion siitä, että kaikilla on täydellisesti sisustetut kodit ja kodin jokasyksyiseen faceliftiin käytettävä budjetti kolminumeroinen. Joillakin varmasti näin onkin, mutta se ei taatusti ole koko kuva.

Aika ajoin haaveilen itsekin ihanasta omakotitaloasunnosta, jossa olisi viehättävän näköistä ja tilaa harrastaa. Koska haaveeni ei kuitenkaan ole realistinen ainakaan ihan lähivuosina, eikä välttämättä koskaan, päätin jo jokunen vuosi sitten, että loputtoman narinan ja tyytymättömyyden sijaan pyrin olemaan kiitollinen nykyisestä ja tekemään kodistamme mahdollisimman kivan juuri niillä edellytyksillä, mitkä meillä on.

Tänä aurinkoisena perjantaipäivänä, vapaapäivänäni, kiertelin kodissamme kamera kädessä ja dokumentoin. Itseäni varten, jotta muistaisin ja näkisin – ja teitä varten, jotta ehkä joku siellä ruudun toisella puolenkin osaisi katsoa omaa kotiaan uusin silmin ja näkisi puutteiden sijaan mahdollisuudet.
Olen tehnyt blogiinikin aina silloin tällöin piensisustamiseen liittyviä postauksia ja sama jatkuu edelleen, sillä koti on yksi sisällöllisesti uudistuneen blogini pääteemoista. Toivon, että kotiaiheiset postaukseni tuovat iloa ja inspiraatiota ja taitoa nähdä kulahtanut kohta harmittavuuden sijaan mahdollisuutena.

0

KASVITAULUT EBBA MASALININ HENGESSÄ

kasvitaulut
Olen ihastellut jo pienen iäisyyden Ebba Masalinin ihastuttavia kasviaiheisia opetustauluja. Työpaikkani neukkarissakin on yksi sellainen muistuttamassa ihanuudestaan. Tässä loppukesän ja alkusyksyn taitekohdassa huomaan imeväni itseeni luonnon vihreyden viimeisiä rippeitä ja toisaalta nauttivani suunnattomasti myös syksyn esiinmarssista. Jäin miettimään, että olisipa ihana tallettaa pieni muisto tästäkin, jo taka-alalle siirtyneestä kesästä. Kasvitaulut, Ebba Masalinin hengessä – oi kyllä! 
Tällaiset niistä sitten tuli. Eivät nämä nyt ihan Ebban versioille pärjää, mutta ihan kivat wanna be:t silti. Vai mitä? Vielä ehdit sinäkin tekemään, jos haluat. Hopihopi vain luontoon! :)
7

KÄSSÄILETKÖ KUNTOILUN KUSTANNUKSELLA?


treenivaatteet


Jep! Todellakin. Täältä nousee yksi käsi - ja vahvasti. Kun aikaa on vähän, sen käyttää mieluiten rakkaimpiinsa: perheeseen ja käsitöihin. Ja bloggaukseen. Minä kyllä pidän liikunnasta, mutta, jos pitää valita, niin luova tekeminen menee sen edelle. Minulle ei kuitenkaan ole vähimmässäkään määrin epäselvää, että minäkin tarvitsen liikuntaa.

Ilman liikuntaa selkäni menee jumiin. Väsyttää. Koko olemus on nuupahtanut. Kuopuksemme vuosia jatkunut, nyt viimeinkin tasaantunut huonounisuus, on myös jättänyt jälkensä kroppaani. - Viimeisen vuoden aikana sellaiset arviolta kymmenisen kiloa. Vaakaa en omista, mutta vaatteet paljastavat.

Viime kevään aikana jäin seuraamaan Vastaisku ankeudelle -blogin Jennyn huikeaa elämäntaparemonttia ja inspiroiduin. Päätin, että minäkin. Ja koska minulla on sellainen kutina, etten ole ainoa, jolla kässäily jyrää liikunnan, pyysin Jennyä hätiin.

Tässäpä meidän kaikkien iloksi Jennyn liikuntavinkkejä. Tämän postauksen myötä starttaan puoli vuotta kestävän kuntokuurin (ja ehkä vähän myös ruokailutottumusten viilausta). Minä en tähtää maratonille, enkä ole aikeissa hankkia edes salikorttia. Tavoitteena on löytää muuhun elämään sujuvasti integroitavat liikuntamuodot, jotta aikaa jää myös sille käsityöelämälle.

Seuraavassa ohjeita juuri meille, käsityöharrastajille. Minä kyselin, Jenny vastasi. Jenny on luvannut tsempata ja tehdä tässä lähiaikoina myös meille kässäharrastajille sellaiset "muun elämän ohessa" -jumppaohjeet. Ja koska kaikkihan alkaa tietenkin aina varusteista, niin ompelin itselleni uudet treenikamat ja samaan syssyyn hankin myös lenkkarit, koska edellisistä pilkotti ulos isovarpaan kynsi.:)

27

KÄSSÄTARVIKEHAMSTERISTA KOHTUULLISEKSI – MISSION IMPOSSIBLE?

lankamania


Muistuttaako kotisi käsityötarvikekauppaa? Laatikot ja kaapit pursuilevat lankoja ja vuosikertakuoseja, joita olet jemmannut kuningasideaa odotellen. Vartioit tarvikkeistoasi kuin Klonkku konsaan. My Precious…

Tiedän, että käsityöharrastajista osalle käsityötarvikkeiden hankkiminen on vähintään yhtä iso osa harrastamista kuin varsinainen tekeminen. Olen itsekin ollut melkoinen hamsteri. Vaikka silmitön shoppailu ei ole kuulunut koskaan harrastuksiini, havahduin pari vuotta sitten siihen, että materiaaleja oli kertynyt kasapäin kuin varkain.

Erityisesti kierrätysompeluinnostukseni sai materiaalivarantoni pullistelemaan yli äyräiden. Pienen kotimme vähäisissä säilytystiloissa tulivat rajat vastaan, kun kirppareilta haalitut, tutuilta saadut ja itseltäni käyttämättömiksi jääneet vaatteet täyttivät kaiken ylimääräisen tilan. Hamstrasin ja säästin lähes kaiken, kunnes tunsin nääntyväni materiaalikuormani alle.

Vaikka arvostan kierrätystekemistä edelleen, huomasin lopulta ahdistuvani myös siitä ajatuksesta, että kaikki mahdollinen pitäisi säästää ja kaikesta käytetystä pitäisi saada aikaan jotain uutta. Vanhasta uutta -mentaliteetillakin voi kulkea helposti ympyrän: lopputuloksena syntyy jotain, mille ei ehkä sitten todellisuudessa olekaan tilaa tai käyttäjää. Kohtuullisuus on mielestäni hyvä tavoite siinäkin lajissa.

Toissakeväänä käsityönäyttämölleni asteli Mari Kondo määrätietoisine askelineen. Konmaritin valtavan määrän käsityötarvikkeita ja kankaita. – Kaikkia sellaisia, jotka olivat lojuneet kaappien pohjasedimenttinä vuosikaudet sillä ajatuksella, että ehkä jonain päivänä…

Pikkuhiljaa tästä materiaalihamstraajasta on sukeutunut kohtuuhankkija. Miten se tapahtui? Tässäpä tarinani ja vinkit kässätarvikehankintojen kohtuullistamiseen.


17

SOFTSHELL-PUPUREPPU SYKSYN HARRASTUKSIIN (OHJE)

pupureppu softshellistä
Yhteistyössä: Eurokangas

Kun Eurokankaasta haastettiin ompelemaan jotain, mikä liittyisi lapsiin tai nuoriin ja uuteen arkeen, tiesin saman tien, mitä tekisin. Meidän melkein neljä vee aloittaa tänä syksynä satubaletin. Balettitunneille tarvittaisiin ehdottomasti oma pieni söpö reppunsa, jossa hörhelöasut ja pikkuiset tossut kulkisivat kivasti mukana. 

Balettiteeman hengessä valitsin materiaalin sävyksi puuterisen roosan. Olin jo etukäteen päättänyt, että tekisin repun softshellistä. – Sen ompelu on helppoa, koska huolitteluita ei vaadita ja lisäksi se materiaalina kestää jonkin verran kosteutta eli niitä syksyn valuvan vetisiä päiviäkin. Repun malli hahmoineen vain pälkähti päähäni jostain. Kasvojen ilme on itse asiassa tismalleen sama kuin joku aika sitten kirjailemassani sisustustyynyssä.

Repusta tuli mielestäni kyllä tosi kiva, vaikka sen eri vaiheita miettiessäni oli kyllä aivonyrjähdys lähellä. Vaikka olen ommellut paljon laukkuja ja pussukoita, niin jostain syystä tämän ompelu vaati  aika paljon aivotyötä. - Että mikä ommellaan mihinkin väliin ja mihin kohtaan korvat kannattaa ommella jne. Funtsailu kuitenkin kannatti, sillä lopputulos on juuri sellainen kuin alunperin ajattelin. 
18

UNIVERSUMIN NOPEIMMAT TIKKUJÄTSKIT

omatekoiset tikkujäätelöt

Uudet reput, pieneksi käyneiden sisätossujen tilalle uudet, epäcooliksi muuttuneen penaalin tilalle toinen, entistäkin terävemmät kynät, bullet journalit, uudet jumppakuteet. Ryhtiä, rytmiä. Siitä se taas lähtee, kuulkaas. Arki. Jos elokuu olisi adjektiivi, se oli ehdottomasti reippaus. Jos se olisi ikä, se olisi ehdottomasti seitsemän. Ylisuuret etuhampaat ja uteliaan innokas asenne. Minusta elokuu on ihana. Se on vähän niin kuin pikku uusi vuosi.

Jotta ei menisi aivan sokeriksi - paitsi että menee, kun luet pidemmälle, niin onhan selvää, että jossain kohtaa syksy raahaa mukanaan myös itkupotkuraivarit, väsymyksen ja rutiineihin kyllästymisen. Olen kuitenkin päättänyt, että erityisesti tästedespäin haluan ylläpitää elämässäni harhautusasennetta. Eli silloin, kun huomaan kulkeneeni ruokakaupassa kuukauden ajan tismalleen saman reitin, harhautan itseni jollekin random hyllylle ja nappaan summamutikassa jotain täysin ennenkuulumatonta. Tätä olenkin jo itse asiassa harrastanut, mutta levitköön harhautusideologiani myös muille elämäni osa-alueille.

Oikeasti arjestakin voi tehdä lähes juhlan, jos vain onnistuu harhauttamaan itsensä ylös uristaan. Maanantai-illan jätskibileet esimerkiksi. Ja siihenhän ei muuta siis tarvita kuin paketti jäätelöä ja läjä jätskitikkuja. Jos oikein villiksi heittäytyy, niin strösseleistä saa tietenkin lapsilta bonuspisteet. Sitten vain tikut jätskiin ja jätski paloiksi. Siinäpä se! Tikkujätski on kummiskin moninkertaisesti enemmän juhlahomma kuin aikuismaisen konservatiivinen pakettijätski.

Tästä ei jätskibileet enää helpommiksi tule! Ja tietenkin tikkujätskejä voi nautiskella elokuun aurinkoisina, kesäkelpoisina päivinä ihan muuten vaan.

2

ASENNEPOSTERI KIRJOEN JA POHDINTAA SLOW-KÄSSÄILYSTÄ



kirjottu posteri

Kello löi jo viisi… Maaginen kello viisi eli Pikku Kakkonen. - Äidin omaa aikaa ruoanlaiton lomassa. Siitä vain nopeasti muutama sauma surrur. Aikataulutettu arki pakottaa harrastamisen väkisinkin ahtaisiin aikaraameihin. Kun aikaa on vähän, tulee helposti valinneeksi tekemislistalleen käsitöitä, joiden loppupiste on edes jotenkin nähtävissä lähihorisontissa. 

Kun joskus reilu vuosi sitten kävin Taito Uusimaan toimipisteessä kutomassa itselleni mattoa, törmäsin ilmiöön nimeltään Slow-kässäily. Tai ei sitä sellaiseksi kukaan siellä kutsunut. Se oli vain siellä käyvien tapa tehdä käsitöitä. Kiireettömästi. Silloin tällöin. Valmista tulee sitten, kun sen aika on.


Siinä loimia ja ympäröiviä ihmisiä katsellessani havahduin siihen, että itselläni on paha taipumus aikatauluttaa ja tavoitteellistaa käsitöiden tekemistäkin samaan tapaan kuin palkkatyötäni. Tuon havainnon jälkeen päätin, että haluan elämääni myös Slow-kässäilyä. Eli pikkuhiljaa edistyviä, vähän suuritöisempiä käsityöprojekteja, joilla ei ole minkäänlaista aikataulua tai muitakaan tavoitteita. Sellainen oli tämän postauksen kirjottu asenneposter.

Aloitin posterin kirjomisen joskus loppukeväästä. Pisto pistolta pikkuhiljaa se edistyi. Välillä unohdin koko työn, kunnes taas muistin. Kirjontatyö kulki mukanani kesälomamatkoilla ja edistyi kirjain kirjaimelta. Eilen illalla poimin sen jälleen olohuoneen hyllyn päältä ja totesin, että kas, eipä tästä nyt enää kovin paljoa puutukaan. Jospa tekisin tänään valmiiksi. Noin kello yksi yöllä (jep, olen yökyöpeli) pistelin viimeiset pistot ja tänään pingotin posterin kehyksiin. Hitaasti hyvä tuli. :)

11

EN LAITTANUTKAAN LAPPUA LUUKULLE - SYNTYI KOTOTEKO 2.0 (+ARVONTA)


Hello Fellow! – Erityisesti sinä siellä, joka ole kulkenut Kototeon matkassa jo pidemmän aikaa – toki muutkin saavat olla kuulolla. Jospa istuttaisiin hetkeksi alas ja juteltaisiin ihan rauhassa. Että mitäs sitä on oikein tullut tehtyä. – Nimittäin täällä ruudun toisella puolen.

Viime keväänä pohdin ainakin muutamassa postauksessa blogini kohtaloa. Että onko blogi se juttu, mihin haluan jatkossakin käyttää vapaa-aikani ja jos, niin jatkanko samassa muodossa vaiko mitenkä. Vaikka nautin edelleen blogini tekemisestä, jokin tuntui hiertävän. Oikeastaan minusta tuntui siltä kuin olisin ollut pukeutuneena pari kokoa liian pieneen vaatteeseen. Saumat kiristivät ja olo oli aavistuksen tukala. 

Nyt on saumat ratkottu auki. On vaihdettu materiaaleja, tuunattu ja levennetty. - Olen taas oikean kokoisessa ja laatuisessa kostyymissa. Jiihaa! Pieni postaustempon höllentäminen heinäkuussa kirkasti näkymän. Bling! Kyllä, miksen tätä aiemmin ollut keksinyt? Tai ehkä olinkin, mutta en vain ollut osannut löytää punaista lankaa. Nyt yhtäkkiä kaikki näyttikin kirkkaalta. Tässä se nyt on: uudistunut Kototeko. Ei radikaalisti erilainen, mutta päivitetty versio. Kototeko 2.0. 😊
26

OODI KOTIMAISELLE TUOTANNOLLE: VAATTEITA NOKIAN NEULOMON NEULOKSISTA

Nokian neulomo Yhteistyössä: Nokian Neulomo

Blogiani pidempään seuranneet tietävät, kuinka suuresti liputan ekologiselle ja kotimaiselle tuotannolle. Kun nämä kaksi saadaan mahtumaan samaan virkkeeseen ainoastaan ja-sanalla erotettuna, on lopputulos kunnioitettava.

Olen seurannut Nokian Neulomon tarinaa sen syntyajoista saakka. Heiluttelin mielessäni pientä rohkaisulippua ja tuulettelin tälle valtavirtaa vastaan uivalle projektille. Kun sain mahdollisuuden päästä testaamaan Nokian Neulomon uusia, ekologisia ja Suomessa valmistettuja neuloksia, olisin halunnut heittää voltin. Edes ihan pikkuisen. Ja kiljuakin. Vaikka vain vähän. Olin kuitenkin viestin lukuhetkellä junassa, joten päätin säästää kanssamatakustajia...

Sain Nokian Neulomolta kolmea erilaista kangasta, joista yksi jäi vielä korkkaamatta. Pidän kovasti näiden kankaiden kuoseista. Niissä on kivaa rentoutta ja huolettomuutta. Mustavalkoisuus pitää kuitenkin kuosin kivasti kurissa. Paidan tyylistä tuli kuosiin yhdistettynä itselleni vähän yllätyksenä  ehkä aavistuksen rokahtava. Sitä en välttämättä käytä töissä, kuten alunperin ajattelin. Mekko sen sijaan on kivalla tavalla simppeli ja hengeltään ajaton. Sitä tulen käyttämään varmasti paljon sekä töissä että vapaalla. Elokuun viiletessä neuletakki vain päälle, niin menee kivasti pidemmälle syksyynkin.

Tänään onkin ollut ihanan lämmin ja aurinkoinen päivä. Käytiin napsimassa kuvat Suvilahdessa, joka on ympäristönä kivan rosoinen ja persoonallinen.
16

IHAN PUSKISTA, OSA 8: PRINSESSAMEHUA HORSMAN KUKISTA

maitohorsmamehu
Vaikka kesä alkaa kallistumaan loppupuolelleen (apua!), ei puskasyndroomani osoita laantumisen merkkejä. Saan edelleen ihan mielettömät kicksit siitä, että lähiympäristöstä löytyy niin paljon hyödynnettäviä kasveja.

Viime keväänä päätin, että tutustun joka kesä vähintään pariin uuteen kasviin ja opettelen hyödyntämään niitä. Yksi tämän kesän kokeiluistani on maitohorsma. Horsma on kauttaaltaan syötävä ja siitä saa vaikka mitä. Alkukesästä paistoin horsman lehtiä pannulla pestolla, suolalla ja pippurilla maistettuina. - Tosi kivan makuinen lisuke tai vaikkapa piirakka-aines esimerkiksi kirsikkatomaateilla ja pinjansiemenillä täydennettynä. Horsman alkukesän versoja on kehuttu parsan makuisiksi. Itse heräsin tähän kokeiluun kuitenkin liian myöhään - ensi kesänä sitten!

Bongattuani Facebookin villivihannes- ja yrittiryhmästä vinkin maitohorsmamehusta, päätin heti, että sitä olisi kokeiltava. Maitohorsmamehu valmistuu nopeasti ja säilyy avaamattomassa pullossa kuulemma jopa vuoden päivät. Horsmamehun maku muistuttaa mielestäni punaherukkamehua. Mehu sopisi täydellisesti mocktailien eli alkoholittomien drinkkien pääainesosaksi. - Jo pelkästään kivennäisveteen sekoitettuna maku on ihanan raikas (kuvien vaaleampi juima). Mikäli tykkäät kirpeistä / aavistuksen happamista mauista, tämä on sinun mehusi. Horsmamehun ainoa miinus on se, että sen tekemisestä alkaen päässäni on soinut looppina Irwinin Rentunruusu. ;)
18

ARJEN LUOTTOVAATTEITA NOSHIN KANKAISTA


Noshin Pippuri-college
Yhteistyössä: Nosh 

Utuisen lämpimät kesäillat. - Ne minulle tulevat mieleen tämän postauksen kankaiden sävyistä. En ole koskaan ollut erityisemmin hempeiden ja haaleiden sävyjen ihminen. Halusin kuitenkin tilata kankaita, joista voisin ommella sekä itselleni että tytölleni. Nämä postauksen kankaat täyttävät hyvin tuon vaatimuksen - ja lisäksi myös laatuvaatimukseni, ekologisuudesta puhumattakaan.

Koska oma vaatekaappini kaipasi nyt enemmän täydennystä - erityisesti työpaikkakelpoisten kesävaatteiden osalta, aloitin itsestäni. Syntyi kaksi hyvin perusvaatetta: aavistuksen kynänmallinen hame Pippuricollegesta sekä vesiputouskaula-aukkoinen paita Kuiske-nimisestä kuosista. Näistä molemmat sopivat kivasti erilailla yhdisteltyinä monenlaisiin tilanteisiin, mutta myös siihen työarkeen, joka minulla alkaakin jo ensi maanantaina.

Vaikka välillä on kiva haastaa itseään ompelussa, niin tosiasia on, että useimmiten nämä melko yksinkertaiset vaatteet vain ovat niitä arjen luottovaatteita. Tästä tekemästäni hameesta pidän todella paljon. Se istuu päälle kivasti ja on helposti yhdisteltävissä erilaisten yläosien kanssa. Näitä kuvia katsellessani huomaan tykästyneeni myös näiden asukokonaisuuksien utuisen pehmeään väriskaalaan. Postauksen kuvat on otettu Tartossa, jonka vanhojen rakennusten sävymaailmaan asuni istuivat täydellisesti.
9

KÄSITYÖNTÄYTEINEN LOMA VIROSSA: VIRKKAUSTA JA TERKUT TARTON HANSAPÄIVILTÄ

virkattu hellehattu

Vietimme viime viikon Virossa. Suurimman osan ajasta hengailimme Tartossa, josta mieheni äiti on hankkinut aikanaan kakkosasunnon. - Kiva ja siisti kerrostalokaksio, joka on toiminut kesälomareissujemme kiintopisteenä jo kymmenen vuoden ajan.

Lähes joka kesä olemme suunnanneet lomalle Tartoon, emmekä ole kyllästyneet vielä tähänkään päivään mennessä. Tarto on kaunis yliopisto- ja kulttuurikaupunki, jossa on tekemistä oikeastaan kaikenikäisille: rantaelämää, kivoja ravintoloita ja kahviloita, ostospaikkoja, konsertteja ja herkullisen pastellisävyisiä rakennuksia silmäniloksi - niin ja monen monta kangaskauppaa...

Viron luonto on lumoavan kaunis, pienet kylät sympaattisia ja ikinä emme lakkaa hämmästelemästä pitkiä hiekkarantoja, jotka ovat vielä lähes täysin vailla turisteja. Tartosta on helppo reissata ristiin rastiin ympäri Viroa. Maan pienuudesta johtuen lähes kaikkialle on melko lyhyt matka. Myös Venäjän rajalle. Yhtenä päivänä teimmekin päiväretken rajakaupunki Narvaan.

Olin pakannut kotoa mukaani käsityötarvikkeita sillä ajatuksella, että teen, mikäli aikaa luontevasti löytyy. Ja löytyihän sitä. Yllättävän paljonkin. Siirtymät paikasta toiseen sujuivat leppoisasti virkkuukoukkua heilutellen. Ja vaikka purin kuvan hatun hmm... kyllä, neljään kertaan, niin lopulta tuli valmista. Elämäni ensimmäinen virkattu hellehattu. Minusta siitä tuli kiva ja pieni kuningatarkin nyökkäsi hyväksyvästi.

Tee se itse -käsitöiden lisäksi matkaani mahtui myös muiden käsitöitä. Nimittäin heinäkuun alkupuolella Tartossa järjestetään joka vuosi viikonlopun mittaiset Hansapäivät. Koko viehättävä kaupunki täyttyy käsitöistä: uskomattoman kauniista virolaisesta keramiikasta, pitseistä, koritöistä, koruista ja  huivipäisten mummojen kutomista sukista. Postauksessa pääset kurkistamaan myös Hansapäiville.
9

RUUSUNTERÄLEHTIJALKAKYLPY KESÄISEEN SPA-HETKEEN

Ruusujalkakylpy
Olen lomaillut lastemme kanssa tällä viikolla vanhempieni ihanalla kesäpaikalla, Päijänteen rannalla. On tehnyt niin hyvää olla luonnon keskellä, nauttia auringosta, istahtaa ulos aamukahville, herkutella äidin tekemillä ruoilla, katsella järven ilmeen muutosta erilaisissa keleissä ja käyskennellä aamusta iltaan luomusti vailla meikin häivääkään. - Asia, jota en kotioloissa juurikaan harrasta. 

Eilen mieleeni tupsahti kuitenkin idea pienestä kauneudenhoitohetkestä huomattuani kuistilla osittain jo lakastuneet juhannusruusujen oksat. Niiden tuoksu oli edelleen huumaavan suloinen. Vanhempani olivat tuoneet ne juhannuksena mukanaan isäni kotipaikasta. Äitini todettua, että nuokin voisi jo tuosta heittää pois, huusi jokin sisälläni Stoooop - eipäs heitetäkään! Niistähän saisi tehtyä mitä ihastuttavimman ruusunterälehtijalkakylvyn. Sellaisen oikein todellisten prinsessojen kylvyn.

Ja jalkakylvythän minä sitten meille valmistin. Ensin äidilleni ja sitten itselleni. Siinä me sitten uitimme jalkamme ihanan pehmeiksi kesäillan kultaisessa auringonkajossa, mökin rannassa. - Suloinen kauneudenhoitotuokio ja jollain tapaa myös rakkaudellisen herttainen hetki.

11

Kurkistus kulissien taakse – blogiviikkoni



Teille seuraajilleni blogiini liittyvästä elämästä näkyy vain osa. Jokainen postaus vaatii kuitenkin melko paljon työtä, sillä käsityöbloggaus on lajina varsin työläs. Tosin nykyisin teen blogiini myös ruoka- ja herkuttelujuttuja, mutta eivät nekään kovin pienitöisiä ole. Jäin myös itse pohtimaan, että olisi mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon todellisuudessa käytän aikaa ja teen asioita tähän kaikkeen liittyen. Nyt siis pääsette kurkistamaan siihen arkeen, joka rullaa täällä blogin tekemisen taustalla. Tarkasteluajanjakso on viime viikko. Tai tarkalleen ottaen maanantaista maanantaihin. Tervetuloa kurkistamaan Kototeon tekemiseen eli kulissien taakse!  

33

KAKSIVÄRI-LEGGINSSIT JA TUNIKA TYTÖLLE + OHJEET

tytön tunika

Yhteistyössä: Husqvarna Viking

Oletko koskaan miettinyt sitä, kuinka paljon meillä käsityöharrastajilla onkaan erilaisia taitoja ja tietoa? Kun on paljon tekemisissä kaltaistensa kanssa, kokonaisnäkemys helposti hämärtyy ja omia osaamisiaan alkaa pitämään itsestäänselvyyksinä. Todellisuudessahan meillä kaikilla on hallussaan ihan huikea osaamissetti: materiaalien tuntemusta, ideointikykyä, värisilmää, tyylitajua, teknisiä taitoja... Ja mikä parasta - ihan kaikessa niistä on mahdollisuus kehittyä jatkuvasti.

Itselleni vaatteiden ja asusteiden tekeminen yhdistettynä bloggaukseen on vähän niin kuin Wanna be -muotisuunnittelijan pesti. Ja minä niin rakastan kaikkea siihen liittyvää! - Värejä, sommittelua, ompelemista. Sitä, kun kangas muotoutuu mielessä valmiiksi vaatteeksi yksityiskohtineen päivineen tai valmiin mallin tekemiseen löytää juuri sen oikealta tuntuvan materiaaliyhdistelmän. 

Teen itse nykyisin paljon vaatteita, joissa on pohjana hyvin simppeli kaava. Sellaisten pohjalta muokkailen ja teen vaatekappaleista juuri selaisia kuin haluan. Yksinkertaisen pelkistetyistä kaavoista pystyy kuosittelemaan monenlaisia vaatteita. - Kätevää ja mukavaa. Mieluisaa senkin vuoksi, että olen patalaiska kaavojen piirtelijä. En todellakaan pidä siitä hommasta. Isompi syy kuositteluun on kuitenkin se, että tykkään siitä, että saa ideoida jotain, joka on jollain tapaa ihan omaa.

Postauksen vaatteet olen kuositellut/muokkaillut itse. Tämän tyyppisiä vaatteita toki on siellä täällä eli eivät nyt mitään täysin uniikkeja ole. Silti jokainen mittasuhde ja väljyydet sun muut ovat minun miettimiäni.

Ajattelin, että haluaisin rohkaista muitakin kaavojen muokkailuun. Itsekään en mitään kovin monimutkaisia muokkauksia taida, mutta pieniä kyllä. Postauksessa mukana siis ohje näihin perusleggarikaavan pohjalta tehtyihin kaksivärilegginsseihin sekä takaa pidempään tunikamekkoon. - Malli, josta on tullut tämän kesän suosikkini.

11

Menikö käsityöt övereiksi vai jäivätkö vajareiksi?



käsityölehdet
Legginssien saumat ehtii hyvin surauttamaan ruoanlaiton ohessa. Lasten käytyä nukkumaan istahdan jälleen ompelukoneen ääreen tai sohvan kulmaan kirjonta- tai virkkaustyö seuranani. Käsityö tulee valmiiksi.  – Tulipas kivat, mut mitäs seuraavaksi? Suunnittelukela pyörähtää käyntiin. 

Pitäisi käydä nukkumaan, mutta kelan vauhti ei hidastu. Pyörin vuoteessani. Idea toisensa perään pulpahtaa esiin. Juuri, kun kuvittelen nähneeni kaiken, seuraava, entistäkin huikeampi idea kurkistaa edellisen takaa. ”Uuu, wauuu…” Sisäinen 3d-leffani rullaa nauhana eteenpäin. Käsityöhurmos on ottanut minut valtaansa. Jälleen kerran.

Käsityöhurmos on kuin yksityinen, merenalainen matkani. Näen, kuinka pinnan yläpuolellakin kuhisee. Puuhaavat kaikenmoista – autuaan tietämättöminä siitä, mitä pinnan alla tapahtuu. Siellä nimittäin velloo ja myrskyää. Sukeltelen tovin. Kiertelen, kerään mukaani sitä sun tätä. Yhdistelen, muokkaan uudestaan. Siirryn tarkastelemaan etäämmäksi. Kyllä, tässä se on! Tyytyväisenä pulpahdan pintaan ideakuplassani. 

”Joo, tullaan… ai, mitä sanoit… ei kun kyllä mä kuuntelen…” Näen, kuinka suustani pulpahtelee sanoja, joiden tarkoitus on kiinnittää minut ympäröivään arkeeni. Heikolla menestyksellä. Todellisuudessa olen jossain aivan muualla. – Oikean ja nurjan silmukan välimaastossa tai napinläven mittaisella pysähdyspaikalla. 

Koko ympäröivä maailmani on muuttunut ideoiden sammioksi: joka ikinen kangasta muistuttava suikale näyttäytyy mielessäni uuden vaatteen osana ja puurolautaselle laikuiksi sulanut voi kangaskuosina.

Aamulla herättyäni muistan heti uuden käsityöideani. Sammutettuani kännykästä herätyksen huomaan jo surffaavani kangas- tai lankakaupan sivuille… Kuulostaako tutulta?
8

Mökkiekoilua: vinkkejä mökkipuutarhaan ja puskaruokailuun

Mökkiekoilua-podcast-sarja jatkuu. Kahdessa ensimmäisessä juteltiin luovasta tilasta ja vanhojen tekstiilien kierrätyksestä. Seuraavissa kahdessa osassa sukelletaan mökkipuutarhaan ja lähipuskiin.


Mökkiekoilua on kesäinen, mökkielämään keskittyvä podcast-sarja, jossa jutellaan mm. kierrätyksestä, vanhojen tekstiilien hyötykäytöstä, puskaruokailusta ja luonnon kosmetiikasta. Sarja on tehty alun perin paikalliseen nettiradioon. Koska podcastien teemat liippaavat läheltä ja osaltaan osuvat täysin blogini sisältöön, ajattelin julkaista yhdeksän osaisen podcast-sarjan myös blogissani. Podcasteissa ovat äänessä biologi, käsityöharrastaja Jaanika Blomster ja allekirjoittanut. Toivottavasti sarjasta on sinulle iloa.



3

Ihan puskista, osa 7: Kuusenkerkkäsiirappia ja -pannukakkuja

kuusenkerkkäsiirappipannukakut
Juhannus kolkuttelee ovella. Ainakin meidän perhetraditioihin kuuluu usein viimeistään juhannuspäivänä lettukestit. Jotenkin ne vain istuvat täydellisesti mökkielämään. Mikäli kaipaat lettuhommiin vaihtelua, niin tässäpä. Amerikkalaistyyppiset pannukakut kuusenkerkkäsiirapilla - kuusenkerkkäsiirappia loraus taikinaan ja valmiiden pannareiden päälle. Nam!

Postauksessa siis ohje sekä helppoon, itsekseen valmistuvaan kuusenkerkkäsiirappiin että -pannukakkuihin. Jälkimmäiset eivät tosin valmistu itsekseen. ;)
6
Sisällön tarjoaa Blogger.