Joulu

Joulu
Joulu

Helpot ja nopeat

Helpot ja nopeat
Helpot ja nopeat

Käsityöharrastaminen

Käsityöharrastaminen
Käsityöharrastaminen

Posliinitusseilla koristellut glögimukit + vinkit posliinitussien käyttöön

posliinitusseilla koristellut joulumukit

Mikä mielestäsi on paras resepti joulustressin minimoimiseen: huolella laaditut to do -listat, jouluvalmistelujen aloittaminen heinäkuussa vai yksinkertaisesti vain rento asenne? Omalta kohdaltani on todettava, että jälkimmäinen – yhdistettynä autuaaseen tietämättömyyteen. 

Tällä viikolla koin pienen järkytyksen sekaisen herätyksen tajutessani, että joulu on todellakin jo ensi viikolla! Jotenkin olin onnistunut elämään, jälleen kerran, tietämättömyyden koteloimassa huolettomuuden tilassa: onhan tässä vielä aikaa vaikka kuinka. No, eipä ole ei. Eikä tässä kohtaa ole enää aikaa stressillekään, joten mitäpä turhia.

Toisaalta eipä tässä nyt mitään katastrofaalista ole tapahtunut. Kuten blogistanikin näkyy: joulukoristeita on tehty jo useana vuonna niin paljon, että niillä koristelisi useammankin kodin. Omatekoisia lahjoja en tänä vuonna anna kovinkaan montaa. Vaikka se olisikin ihan äärettömän ihanaa, olen tässä vuosien varrella oppinut säästämään itseäni. Teen itse ja hösään joulun eteen juuri sen verran kuin se tässä muun elämän ohessa on järjissään säilymisen puitteissa mahdollista. Se, mitä en ehdi, saa jäädä. 
0

Sydänsadetta vanhasta nahkatakista + ohje

sydänsadetta
Pieneen kotiin ei joulu mahdu suurieleisesti. Jos joka paikkaan ripustellaan ja pystytetään joulukoristuksia, alkaa koti helposti muistuttamaan sirkusta. Meidän perheen luontaiseen sirkukseen en kaipaa yhtäkään lisäelementtiä tuon seikan alleviivaajaksi. Siksi pyrin pitämään koristelun jokseenkin kohtuullisena ja koska nykyisin koristelen joulua kotiimme jo marraskuun puolella, ehdin myös vaihtelemaan koristeita. Yksi suosikkijutuistani on seinälle ripustettavat koristeet. - Ne eivät nimittäin vie tilaa pois miltään tai kuormita esteettisesti pöytiä ja muita tasoja.

Tämän Sydänsateeksi nimeämäni koristeen tein kierrättämällä vanhan nahkatakin. Takki kuului alunperin mieheni äidin keväällä pois nukkuneelle puolisolle. Kierrätysmateriaalien hyödyntämisessä pidän erityisesti siitä, jos hyödynnettävät materiaalit liittyvät tuntemaani ihmiseen tai johonkin mukavaan ajanjaksoon elämässä. Materiaalien kierrättämisen myötä pieni palanen mennyttä pysyy  mukana elämässä.

Sydänsateen materiaaliksi sopii nahkan lisäksi hyvin esimerkiksi huopa tai vaikka korkkikangas. Sydämet on pujotettu nahkanaruihin sydämiin leikatuista lovista. Tämä mahdollistaa sydämien liikuttelun naruissa ja asettelun fiksailun tai vaikka muuttamisen ihan toisenlaiseksi.


14

Kaikki paketissa



kaikki paketissa -kirja
Tämä postaus on osa Käsityöblogien yhteistä joulukalenteria. Eilisestä luukusta löytyivät Jotain uutta, jotain vanhaa, käsintehtyä ja kaunista -blogin ihastuttavat virkatut pakettikoristeet. Huomisesta luukusta vastaa Kangaskorjaamolla-blogi.

Joka ikinen vuosi jo joulukuun alussa Instagramiin alkaa valua kuvia toinen toistaan kauniimmin paketoiduista joululahjoista. Hyvissä ajoin -ihmiset siellä viimeistelevät hyvissä ajoin tekemiään ja hankkimiaan joululahjoja. Tässä kohtaa minä yritän uskotella itselleni, että kuvien täytyy olla fiilistelyä edellisiltä jouluilta. – Ei kai kukaan nyt ihan oikeasti paketoi joululahjoja vielä joulukuun alussa! Eihän… 

Sitä vartenhan on joululahjavalvojaiset. Jouluaattoa edeltävä ilta ja yö. Ja se kuuluisa viimehetken paniikki, jolloin ei estetiikalle ole sijaa, kun pakettia syntyy liukuhihnalta. Paketin päädyt nopeasti rullalle ja teippiä pintaan. Ripeät narun kiharrukset ja seuraava. Viimeisiin paketteihin ei jaksa enää tehdä edes pakettikortteja. Tussilla vain nimeä suoraan paketin kylkeen. 

Toisaalta. Voisihan sen tehdä toisinkin. Ja toiset myös tekevät. Kuten Kaikki paketissa -blogin Jani ja Aleksi, joiden Kaikki paketissa -kirjasta halusin arvostelukappaleen juuri edellä mainituista syistä. Toki muutenkin, sillä olen seurannut heidän blogiaan jo usean vuoden ajan. Meidän hätäisten ja ehkä vähän tumpeloidenkin paketoijien pelastusrengas on nyt siis tässä: Jani Koskisen ja Aleksi Lindbergin Kaikki paketissa, olkaapas hyvät!
8

Pikkujoululaukku ja korvakorut korkkikankaasta + paljastuksia tulevasta

korkkikankaasta ommeltu laukku

Tämänhetkiset käsityöharrastajan trendimateriaalit ovat ehdottomasti vegaaninahka, Snap Pap ja korkkikangas. Ommeltava korkkikangas on ollut to do -listallani jo todella pitkään. Muutama viikko sitten kävin viimein ostamassa askartelukaupasta palasen korkkikangasta. Halusin tehdä työpaikan pikkujouluihin korkkikankaisen pikkulaukun. Korkkikangas osoittautui niin kivaksi ja inspiroivaksi materiaaliksi, että surautin siitä samatien myös korvakorut laukun pariksi.

Korkkikankaasta tuli saman tien suosikkini. Sen työstäminen on helppoa ja se näyttää äärimmäisen tyylikkäältä jo ihan sellaisenaan. Itse innostuin kuitenkin yhdistämään korkkikankaaseen värikästä kangasta, joka on kierrätetty vanhasta, venäläishenkisestä villaneuloksisesta huivista. Kombinaatio toimii mielestäni äärimmäisen hyvin. – Musta mekko, kengät ja korkkikangas kun kaipasivat mielestäni ehdottomasti pientä väriläiskää.
31

Käsityöharrastaja: osta työtä Suomeen!



nokian neulomoJoulukuun ensimmäinen. Niin odotettu. - Tuo ensimmäisen luukun jännittävä aamu. Monessa blogissakin joulukuun ensimmäinen tarkoittaa alkua lähes kuukauden mittaiselle kalenterirupeamalle. Tuttuun tapaan Kototeko-blogissa ei julkaista joulukalenteria tänäkään vuonna.

Tänään, joulukuun ensimmäisenä haluan kuitenkin raottaa luukkua, jonka avaaminen tuo jouluilon huomattavan paljon isommalle joukolle kuin itselle ja sille omalle lähipiirille. Tänään vietetään nimittäin ”Osta työtä Suomeen” -päivää. Siihen liittyen halusin sanoa minäkin sanasen.

Kun kuutisen vuotta sitten koin käsityöharrastamiseni renesanssin, hujahti vuosi tai pari ihan vain lajin ihanuudesta hurmioituneena. Vähitellen aloin kiinnostumaan pukeutumisen eettisyydestä ja ekologisuudesta. Ahmin läpi Hyvän mielen vaatekaappi -kirjan ja katselin sydän verta vuotaen dokumentin toisensa perään täysin epäinhimillisistä työolosuhteista vaatetehtaissa ympäri maailman. 

Halusin oppia pukeutumaan ja kuluttamaan järkevästi, eettisesti ja kestävästi.
Opettelin ja opin paljon materiaalituntemusta. Halusin tietää, mikä kestää käytössä, mikä ei. Halusin myös ymmärtää, mitkä pukeutumistyylit ja vaatemallit sopivat minulle, jotta välttäisin hutihankinnat. Yhdessä vaiheessa ompelin todella paljon kierrätysmateriaaleista. Nykyisin vähemmän. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä olisin hylännyt ekologiset periaatteeni. 

Olen tarkka ja kriittinen ostaja. Yhtäkään kaupan vaatetta en osta ilman, että tunnustelen materiaalin laatua ja joustavien vaatteiden kohdalla palautuvuutta. Poikkeuksetta kurkistan vaatteen sisään ja kaivelen esiin materiaalitiedot. Akryylin ja polyesterin dominanssi saa minut käännähtämään kannollani. 
 
Ekologisuuden ja eettisyyden lisäksi minulle merkitsee se, kuka tuotetta tai materiaalia hankkiessani käärii rahat. Blogiani pidempään seuranneet jo tietävätkin, että arvostan suuresti yrittäjyyttä ja kotimaisuutta. – Sitä, että ostamalla tuotteen tai palvelun, tiedän oston hyödyttävän kotimaamme asukkeja: yrittäjiä, yrityksen työntekijöitä ja kotimaahan maksettavien verojen kautta meitä kaikkia.
6

Suurten tunteiden joulu

suurten tunteiden joulu
*) Kirja saatu arvostelukappaleena Tammelta

On kirjoja. Ja sitten on Kirjoja. Ensimmäiseen kategoriaan kuuluvat ovat sellaisia... no, ihan mukavia. Ne selataan kerran läpi ja sen jälkeen kirja unohtuu hyllyyn pölyttymään. Surullista, mutta näin se vain osan kohdalla menee. 

Kirjat isolla alkukirjaimella ovat sellaisia, joiden koskettaminenkin tuntuu ylevältä, miltei hartaalta. Ensin hipaistaan kantta. Tunnustellaan paperin tuntua vasten sormia. Seuraavaksi on aivan pakko painaa nenä vasten kirjan sisuksia; selata läpi ihan vain siksi, että kirjat isolla K:lla myös tuoksuvat vastustamattoman ihanille. 

Tuoksutuksen jälkeen katsotaan kuvat. Hurmaannutaan ja koetaan vimmaista halua hypätä sisään kirjan kuvitukseen. Sitten lämmitetään iso mukillinen höyryävän kuumaa glögiä ja syvennytään teksteihin. Luetaan ensin sieltä täältä ja lopulta syventyen. 

Kirja isolla K:lla ei pääse koskaan suoraan hyllyyn, sillä siihen on aivan pakko palata yhä uudestaan ja uudestaan. -  Juuri sellainen kirja on Suurten tunteiden joulu: kirja isolla K:lla. Jos rakastat joulua, rakastut takuulla myös tähän kirjaan.

9

PIPARKAKUN MUOTOINEN JOULUASETELMA


jouluasetelma piparkakkumuottiin
Joulun lähestymisen yksi ehdoton hauskuus piilee mielestäni siinä, että se on lääke alati syvenevää pimeyttä ja ankeutta vastaan. Mitä kapeammaksi ja lyhyemmäksi valon kajo käy ulkona, sitä tomerammin puhaan kotiimme kauneutta ja valoisuutta. Meillä jouluun valmistaudutaan pikkuhiljaa ja osa koristeista otetaan esille jo hyvissä ajoin. Olenkin tehnyt jonkin verran koristeita, jotka eivät ole aivan niin alleviivasti jouluisia, vaan enemmänkin talvisia.

Tämäkin pieni asetelma jo ounastelee joulua, mutta ei vielä huuda. Piparkakkumuottiin sammaleesta koottu pieni asetelma lasipurkin sisällä. - Söpöä ja helppoa. Tähän ei sen kummempia ohjeita tarvita. Valitset vain mieleisesi piparkakkumuotin ja asettelet sammaleen sen sisään. Asetelman voi hyvin koota vaikka useammastakin muotista pitkulaiselle lautaselle.
6

Torkkupeitto jättipuikoilla frotee-pörrökuteesta


torkkupeitto froteekuteesta
Yhteistyössä: Lankava (kude saatu testattavaksi)

Koko viime talven ihastelin pitkin nettiä muhkeita jättitorkkupeittoja. Niihin käytettävä lanka on kuitenkin mielestäni sen verran kallista, etten ole raaskinut sitä hankkia. Jotkut ovatkin korvanneet hintavan villalangan suikaloidulla fleecellä. Koska jälkimmäinen ei oikein mahdu ekologisuutta tavoittelevaan maailmankuvaani, jäi torkkupeitto haaveeksi.

Tänä syksynä törmäsin Lankavan Instagram-tilillä 80 prosenttisesti kierrätyspuuvillasta valmistettuun frotee-pörrökuteeseen. - Se oli rakkautta ensisilmäyksellä: ekologinen materiaali, joka vielä kuulosti varsin riittoisalta. Kyselin Lankavalta lisätietoja ja en edes ehtinyt lopulta tilaamaan kudetta, kun se jo ilmaantuikin postiin ja minulle kokeiltavaksi. Olipa iloinen yllätys ja värikin osui just, eikä melkein.

Peitosta tuli ihanan pehmeä ja yllättävän lämmin. Juuri täydellinen pimeisiin ja viileisiin iltoihin. Mukillinen höyryävän kuumaa glögiä tai kaakaota, hyvä kirja tai kutimet. Mitäpä sitä muuta voisikaan toivoa. 🙂 Froteekuteinen torkkupeitto syntyy suht nopeasti. Nopea neuloja ehtii tekemään niitä liudan vaikka joululahjoiksi.
13

OSATTIIN ENNEN, OSATAAN NYTKIN - PERINNETEKNIIKOILLA MODERNISTI


Käsin painettu pyyhe
Se oli viime viikon lauantai, kun maisema oli taas läpikotaisen harmaa, vettä vihmoi vaakatasossa ja sateenvarjot kääntyilivät ympäri puuskittaisessa tuulessa. Ankeaa fiilistä lisäsi tieto siitä, että ihan pian edessä olisivat Suomen käsityömaailman megabileet ja jäisin niistä paitsi. Harmitti.

Yhtäkkiä harmauden keskelle avautui kuitenkin juuri minun mentävä aukko, joka pyyhkäisi pois suurimman osan harmituksestani. – Keksin, että järjestäisin itselleni ennakkoon omat mini-käsityömessut: ohjelmaani kuului vierailu Kuusi Collectiven kangaskaupassa ja Taito Uusimaan käsityönäyttelyssä ”Osattiin ennen, osataan nytkin”. Ei harmittanut enää.

9

KORISTEKUUSET PÄREISTÄ JA LANGASTA

lankakuuset päreistä
Käsityöihmisen ilahduttaminen ei (välttämättä) vaadi timantteja ja tai muitakaan arvokalleuksia. Kultakimpaleen veroinen aarre saattaa olla esimerkiksi kasa metsästä löytyneitä päreitä. Niin tälläkin kertaa. Mieheni toi jo itse asiassa jokunen aika sitten minulle kymmenisen pärettä, jotka olivat löytyneet jostain ihan random-paikasta irrallaan. Ilahduin suuresti, sillä arvasin, että niille löytyisi vielä inspiroivaa käyttöä. Oikeassa olin. Tänä viikonloppuna päreet muuntuivat kuusikoristeiksi.

Tykkään kovasti näistä graafisista ja materiaalivalintojen ansiosta lämpöisen kodikkaista koristeista. Huolettoman rennosti roikkuvat kuusikoristeet sopivat kodin sisustukseen ihan muutenkin, mutta myös joulua ounasteleviksi koristuksiksi.

Tämän viikonlopun teemaksi sukeutuikin ihan sattumalta kuusi. Eilen postasin kangaskauppojen yhteisprojektista nimeltään Kuusi Collective ja tänään on vuorossa kuusiaiheiset koristeet. Postauksessa myös ohjetta näihin. Päreet eivät ole mikään välttämättömyys. Koristekuuset voi hyvin rakentaa myös laudan pätkien tai vanerista sahattujen palojen ympärille.

6

KANGASHURMIOOSIA KUUSESSA

 nuppu print company
Kun ei ole mahdollisuutta lähteä ensi viikonloppuna vuoden suurimpaan käsityötapahtumaan Tampereelle, kasataan lohturiepu omatoimiversiosta jo näin ennakkoon. Kun kuopuksemme lähti yllättäen kaverikylään, en jahkaillut. Punat huuliin ja metrolla keskustaan.

Omatoiminen, kotimaisen käsityön tapahtumapäiväni starttasin Taito Uusimaan 100-vuotisnäyttelystä (siitä myöhemmin). Käsityönäyttelyn jälkeen piipahdin moikkaamassa ihanan Taiga Colorsin ikivaloisaa yrittäjää, Juttaa. Iltapäivän kruunasi kangashurmioosi Kuusi Collectiven myymälässä.

Jollet vielä ole kuullut Kuusesta, niin se on kuuden ihanan kangas-/vaatekaupan yhteinen, Helsingin Torikortteliin pystytetty Pop Up -myymälä , joka tuo ompelevaiselle Etelä-Suomen kansalle säkenöivän valosoihdun tähän pimeään vuodenaikaan. Kuusi on yhtä kuin Ommellinen, Ikasyr, Nuppu Print Company, Vanja Sea, Käpynen ja Paapii Design. Kuusessa myydään kankaiden lisäksi mm. vaatteita, paperituotteita ja tarjottimia. Ei niistä kuitenkaan sen enempää, koska kankaiden vuoksihan sinne tietenkin menin. Tässä postauksessa esittelyssä Kuusi täkyineen.
 
12

KOLME TAPAA OMMELLA SISUSTUSTYYNY

Almandiini sisustustyynynpäälliset
Yhteistyössä: Almandiini

On ihmisiä, joille sisustaminen on ideoiden ja tekojen jatkumo. Minä sen sijaan olen puuskittainen sisustaja. Pidän kyllä siitä, että kodissa näyttää kivalta ja että värimaailma mätsää mielenmaisemaan. Minulla on kuitenkin usein hyvin pitkiäkin ajanjaksoja, jolloin en uhraa ainoatakaan ajatusta siihen, miltä kodissamme näyttää. Kunhan eletään vaan ja uppoudutaan työpäivien jälkeen luovien projektien syövereihin.

Yleensä silmäni avautuvat kodin sisustuspuutteille keväällä ja syksyllä. Siinä välissä vietetään kuukausien sisustussiestaa. Siestan aikana minut valtaa ilmiömäisen valikoiva näkö, jota voisi luonnehtia lähes sokeudeksi. Pystyn vaivatta sivuuttamaan epämääräiset, totaalisen epäesteettiset vaate- ja kangasröykkiöt, likaantuneet jalkalistat tai virttyneiksi muuttuneet päiväpeitot ja koirien ja lasten tahrimat sisustustyynynpäälliset. Kunnes sitten jonain kuulaana aamupäivänä aurinko polttaa reiät silmälappuihini ja pam: näkökykyni palautuu. Apua! Nyt pitää tehdä jotain ja äkkiä.

Tämän postauksen sisustustyynytkin odottivat tekemistä todella pitkään. Olin kyllä pistänyt merkille, että sohvalla lojuvat tyynyt kaipaisivat kipeästi uusia, freshejä päällisiä, mutta niin vain onnistuin arjessa sulkemaan sohvatyynyt näköpiiristäni. Siitäkin huolimatta, että jopa mies muistutteli aika ajoin, että voisikos noille tyynyille jo vihdoin tehdä jotain. Saatuani Almandiinilta kasan ihastuttavia japanilaisia puuvilloja, totesin, että nyt tai ei koskaan.
3

KÄSITYÖBLOGGAUS JA KAUPALLISUUS – MIKSI TEEN YHTEISTÖITÄ JA MITÄ NIISTÄ HYÖDYN?

Lankavan froteekude
Kude saatu Lankavalta.
Siellä täällä blogimaailmassa ja erilaisissa harrasteryhmissä on noussut jälleen keskusteluaiheeksi blogien kaupallisuus. Osan mielestä kaupalliset postaukset pilaavat blogin ja moni kertoo avoimesti jättävänsä kaupalliset postaukset lukematta aina. Juuri tänä viikonloppuna yksi DIY-tekemiseen liittyvistä Facebook-ryhmistä kielsi ryhmässä blogilinkit kokonaan, mikäli blogissa (ei pelkästään kyseisessä postauksessa) on minkäänlaista kaupallista sisältöä. Nuo keskustelut ja postaukset saivat minut pohtimaan kaupallisia yhteistöitä omasta kulmastani ja sisälläni paisui sanomisen vyöry, joten tässä sitä nyt sitten tulee.    

Blogiani lukevat tietävät, että minun blogissani on myös kaupallista sisältöä. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Toisinaan kaupalliset postaukset kasaantuvat ja niitä tulee perätysten useampia. Sitä pyrin kyllä välttämään. Olen monesti miettinyt, että millainenkohan käsitys teillä, lukijoillani, on siitä, miksi teen kaupallisia yhteistöitä ja mikä on niistä saamani hyöty. Koska arvostan suuresti suoruutta ja rehellisyyttä, haluan kertoa tästäkin suorin sanoin.
18

YLI 20 JOULUISTA KÄSITYÖ- JA ASKARTELUIDEAA OHJEINEEN

Kuulkaahan nuppuset, se ois nyt sitten marraskuu. Iso J häämöttää jo monta askelta lähempänä kuin kuukausi sitten. Kutsuvasti tai uhkaavasti - kuka mitenkin sen ottaa. Ainakin itselleni marraskuu tarkoittaa sitä, että sisäisen joulupedon saa nyt päästää irti. Eli pitäkää kiinni, nyt mentiin! Ihan pelkäksi joulujuhlaksi ei blogini tästä nyt kuitenkaan muutu, mutta pikkuhiljaa niitä jouluisia tekemisiä tänne tipahtelee.

Minulla on ollut tapana aloittaa joulukausi mukillisella höyryävää glögiä ja joulupostauskoosteen kasaamisella. Niin tänäkin vuonna. Tässäpä siis käsityöpikkujoulut eli koostetta menneiltä vuosilta. Postaus sisältää ohjeet tarkalleen ottaen 26 jouluiseen käsityö-/DIY-ideaan. Osa niistä on ympättyinä samaan postaukseen, joten postausten ja ideoiden määrä ei mätsää - mikäli ihmettelet. Suurin osa ideoista on helppoja ja nopeita toteuttaa - jopa siinä kuuluisassa viimetingassa.
12

PARTYZILLA JÄRJESTI JUHLAT


mekko almandiinin puuvillapellavasta
Yhteistyössä: Somiana
Mekkokangas saatu Almandiinilta

Kaikki tietävät, mikä on Bridezilla. Vaan kuka tunnustaa tuntevansa omakohtaisesti hahmon nimeltään Partyzilla? Ei, se ei tarkoita bilehirmua, joka tanssii yöt läpeensä pöydillä, vaan jotain huomattavasti pelottavampaa. 

Partyzillaa tai suomeksi juhlajärjestelyhirviötä voi verrata ysärileffa Cremlinsin päähahmoihin. Cremlinithän olivat mitä suloisempia otuksia – kunnes ne joutuivat tekemisiin veden kanssa. Juhlajärjestelyhirviökin on arjessa ihan kelpo tyyppi, mutta odotapas vain, kun sille lausutaan maagiset sanat: syntymäpäiväjuhlat, tupaantuliaiset tai kotipikkujoulut. Partyzillismiin johtavia syitä on yleensä tasan kaksi ja niillä on hyvin vahva syy-seuraussuhde: megaluokan suunnitelmat – miniluokan aikataulu.
14

KAUHUA KEITTIÖÖN: HALLOWEEN-KUPPIKAKUT (+ KIRJA-ARVONTA)



halloween-kuppikakut

Lasten kanssa leipominen on ihan parasta. Meillä lapset ovat saaneet osallistua leivontaan ihan pienestä pitäen. Kuivien aineiden sekoittelijan mandaatti on se ensimmäinen. Siitä sitten taitojen karttuessa laajennetaan repertuaaria. Yhdessä leipomisessa on jotain sellaista perinteisellä tavalla suloista ”äidiltä lapselle” -meininkiä: yhdessäoloa ja oppimista. Sotkuahan siitä aina seuraa ja nuorimman apurin kanssa joutuu vielä pikkuisen vahtimaan, ettei taikinan joukkoon tule heiteltyä ihan mitä tahansa nyt käden ulottuvilla sattuu olemaan ja, ettei pullataikinan vaivaamisen ohessa kaiveta välillä esimerkiksi nenää.

Kulman takana kurkkiva Halloween tarjoaa oivallisen mahdollisuuden perheen yhteiselle leivontahetkelle. Halloween-leivonnaisten tekemiseen tai ainakin koristeluun on helppo innostaa vähän vanhempiakin leipuriapureita, jotka ehkä normaalisti vain murahtelisivat kännyköittensä ääreltä esiteinarin perusmantrat: ”onko pakko” tai ”no joojoo, ihan kohta”.

Olen seurannut jo pitkään ihanan laadukkaasti toteutettua ja inspiroivaa Sweet Food O’Mine -blogia. Blogia pitäviltä Sarilta ja Patrikilta on ilmestynyt myös monta ruoka-aiheista kirjaa, joista viimeisin on lasten keittokirja nimeltään Mestarikokki - lasten keittokirja. Kutsuin Sarin blogiini Pop Up -bloggariksi ja niinpä saankin nyt ilokseni jakaa teille Sweet Food O'Mine -blogin ohjeen ja kuvat Halloween-kuppikakkuihin. Kuvista saa kivasti vinkkejä myös Halloween-henkisen pöydän koristeluun. Postauksen lopussa on arvonta, jossa kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan Mestarikokki-kirja.
25

OSALLISTU ARVONTAAN – VOITA LIPPU KÄTEVÄ&TEKEVÄ-MESSUILLE!



messulippujen arvonta kätevä&tekevä-messuilleKäsityöharrastajan valosoihdut syksyn harmaudessa ovat ehdottomasti käsityömessut. – Niillä meitä hemmotellaankin syksyn mittaan moneen otteeseen. Itse olen kässämessuillut mukavuudenhaluisesti pääosin vain täällä Helsingissä. Tänä syksynä aion osallistua ensimmäistä kertaa Lahden Kätevä&Tekevä-messuille. 
 
Odotan tapahtumaa innolla. Vaikka messujen sisältörakenne ja näytteilleasettajat olisivatkin osittain samoja kuin muuallakin, on jokaisessa käsityötapahtumassa kuitenkin aina omanlaisensa tunnelma. Käsityömessuilla inspiraation ja ihanien ostosten lisäksi vähintään yhtä merkittävä rooli on kaltaistensa joukossa hengailulla. – Tietoisuus siitä, että se joku täysin tuntematon, lankakerää tai kangaspakkaa myyntikojulla hypistelevä ihminen suhtautuu käsitöihin yhtä lailla sydän lepattaen kuin sinä itse. Siinä tunteessa on jotain maagisen ihanaa. 


Käsityöbloggauksen myötä olen myös saanut tutustua moniin ihaniin lajitovereihin. Heidän ja teidän tapaamiset messuilla ovat ihan huippujuttu. – Että saa tulla nykäisemään hihasta, mikäli tunnistat ja bongaat mut messuilta lauantaina. 😊


Kolmet messut samalla lipulla

Pikavilkaisu näytteilleasettajien listaan osoittaa, että Kätevä&Tekevä-messuilla painottuu vahvimmin kätevät eli valmiiden tuotteiden myynti. Mukana on kuitenkin myös monta todella ihanaa käsityötarvikkeita myyvää yritystä, kuten Almandiini, Nuppu Print Company, alpakkatuotteita (myös lankoja) myyvä Helmivene, Neulovilla, Pietamo ja Neenuska. 

Kätevä&Tekevä -messujen yhteydessä järjestetään myös Kivi- ja korumessut sekä Nukkekoti- ja nukkemessut. Messuvieraat pääsevät kaikkiin tapahtumiin yhdellä lipulla.

Osallistu arvontaan!

Osallistun Kätevä&Tekevä-messuille yhteistyöbloggarina ja sain arvottavakseni neljä lippua messuille. Neljällä henkilöllä siis mahdollisuus voittaa lippu. Osallistu arvontaan jättämällä kommentti ja sähköpostiosoitteesi. Kommenttikentässä voit vastata kysymykseen: mikä sinusta on kaikkein kivointa käsityömessuilla? Osallistumisaikaa on 20.10. saakka. Onnea arvontaan! 

Ihanaa ja ainakin aurinkoisissa merkeissä alkavaa viikonloppua! :) Täällä toivutaan neljän päivän kuumeputkesta. Ehkä jo tänään uskaltaudun vähän uloskin.
17

KOKEILUSSA: HIUSTEN VÄRJÄYS MARJA-ARONIALLA

marja-aroniavärjäys
Muistatkos, kun tuossa jokunen tovi sitten kokeilin hiusten värjäystä kahvilla? Metodin toimivuus kohotti kiinnostukseni luonnonmukaista kauneudenhoitoa kohtaan noin potenssiin sata. Luettuani netistä hiusten värjäyksestä marja-aronialla intoni kiihtyi vimmaisen pitelemättömäksi. Uu, wau! Siniset marjat, joiden mehu on vahvan punaista. - Leiskuvan punainen tukka! Punatukkaisine visioineni säntäsin puskiin.

En löytänyt marja-aroniavärjäykseen minkäänlaisia ohjetta ja niinpä päätin keksiä sen itse. - Ei kai se nyt niin vaikeaa voisi olla, pohdin. Olin kuitenkin epävarma jo siitä, kuuluisiko marjat keitellä värjäystä varten mehuksi vai käytettäisiinkö marjat survottuina: mehuineen ja marjan riekaleineen päivineen. Täynnä kokeilunhaluista intoa kuitenkin heittelin marjat kulhoon. Ajattelin säveltää vielä hiukan ja sotkin sekaan väriä syventämään hyvin tummaksi haudutettua teetä sekä ruokalusikallisen kaakaojauhetta. Sitten vain sauvasekoittimella kaikki tasaiseksi seokseksi.

Lopputulos muistutti erehdyttävästi aamiaissmoothieta. Tällä erää kippaisin smoothiet kuitenkin suuaukon sijaan päähäni. Tuijotin marjaseostani aavistuksen epäuskoisen näköisenä. Et oo tosissas, joku kuiskasi sisältäni. Kyllä vain, tuiskaisin takaisin. 
14

PUNOTTU LAUKKU JA HELPOMPI OMPELU YLÄSYÖTTÄJÄLLÄ

punottu laukku


*) Yhteistyössä: Husqvarna Viking

Elämässäni ammotti jonkin aikaa syyslaukun kokoinen aukko. Sen täyttämiseen ei lopulta tarvittu muuta kuin vuoden päivät kaapissani ajalehtinut rulla puuvillaista, leveähköä nauhaa sekä ehdottomasti konjakin väristä nahkaa. Impulsiivisessa inspiraation vimmassani päätin, että vuosia vanha nahkatakkini oli roikkunut kaapissani nyt riittävän pitkään näkemättä päivän valoa ja niinpä silppusin sen vailla syyllisyyden häivää laukkuni koristuksiksi. – Toivottavasti olen vielä ensi keväänä nahkatakkikelien koittaessa sitä mieltä, että fiksusti tehty…  

Laukusta tuli joka tapauksessa sen verran kiva, että kyllä se sen syyslaukkuaukkoni täyttää hyvinkin. Kokonsa puolesta siitä tuli just täydellinen: ei niin iso, että se imisi pohjattomaan nieluunsa kaikki kuitit ja lippulaput, tärkeät käyntikortit, vieläkin tärkeämmät virttyneet banaaninkuoret ja sen sellaiset. Tuosta laukusta löytää etsimänsä ilman, että tarvitsee esimerkiksi kännykän soidessa tyhjentää koko laukun sisältöä jalkakäytävälle (kyllä, olen tehnyt niin, useammankin kerran…). Sen verran iso laukku on kuitenkin, että sinne mahtuu juuri ja juuri myös työläppärini. Täydellistä! 

Olen ommellut elämäni aikana lukuisia kasseja ja pussukoita. Vaikka nykyinen ompelukoneeni, Husqvarna Viking Opal 650 ompelee nätisti melko paksujakin materiaaleja, niin moninkertainen laukkumateriaali yhdistettynä nahkaan alkaa olemaan jo kipurajoilla. Kaapissani on odottanut jo kuukausien ajan käyttöönottoa yläsyöttäjä. Tiesin, että se olisi pelastus paksujen materiaalien ompelussa. 

Melko epäteknisenä ihmisenä yläsyöttäjä näyttäytyi minulle kuitenkin aavistuksen pelottavan näköisenä härpäkkeenä, jonka mukana tuli kaiken maailman vipusia. Siirsin ja siirsin sen käyttöönottoa, kunnes tänään kaivoin sen esiin ja päätin voittaa pelkoni. Ja hyvä niin, sillä ah – rakkautta ensikosketuksesta lähtien!
8

OMENAPIIRAKKAVOHVELIT SYKSYN HERKKUHETKIIN

omenapiirakkavohvelit

Omenapiirakkavohvelit. – Herkku, josta ei taatusti puhuta, ainakaan hyvällä, elämäntaparemonttiryhmissä.  Ja jos totta puhutaan, minunkin olisi hyvä käsitellä tätä aihetta ainoastaan teoriatasolla, koska remontti on käynnissä tässäkin osoitteessa. Häntä koipien välissä, niska kyyryssä tunnustan: söin kaksi. Ja taikinakulhokin kiilsi… Hups!

Jossain vaiheessa netissä levisi vinkkivideoita erilaisista vohvelipannulla tehtävistä ruoista. Ajatus niistä jäi kytemään mieleeni ja jonain syyskuun alun tummana iltana idea pompahti ulos ajatussammiostani omenan muotoisena. Omenapiirakkataikinasta tehdyt vohvelit! Visio sai veden kielelle, eikä toteutus ainakaan vähentänyt herahtelun määrää. Slurps, sanon mä! Tässäpä siis kertakaikkisen herkullinen ohje omenapiirakan uudelle muodolle, Apple Pie 2.0.

11

KANTAPÄÄTTÖMÄT - ALOITTELEVAN NEULOJAN SUOSIKKISUKAT

lotta svärd -sukat
Neulominen ei ole ollut järin suuressa roolissa käsityöelämässäni. Lukuisista kesken jääneistä neuleistani olen tilittänyt jo aiemminkin. Alkuvuodesta päätin, että haluan oppia myös näitä lankahommia. Muutama pipo ja yksi kaulahuivi onkin jo syntynyt ja kesäomamatkalla virkkasin tytöllemme hellehatun. Siinä taitavat olla tähänastiset neulesaavutukseni. 

Olen luvannut itselleni, että villasukat on saatava valmiiksi tämän vuoden aikana. Muutamat olen aloittanut ja purkanut. Yhdet puolivalmiit odottavat lankakorissa - mitäpä muutakaan kuin kantapään suurta ilmaantumista. Sitä ei ole vielä tapahtunut.

Bongattuani loppukesästä hauskasta blogista nimeltään Nostalgiset naiset Lotta Svärdin kantapäättömät sukat, heitin henkisen voltin. Jiihaa, ongelma ratkaistu! Ainakin toistaiseksi.
10

KOKEILUSSA: TUMMAN TUKAN SÄVYTYS KAHVILLA

hiusten värjäys kahvilla



Hiusten luonnonmukainen värjääminen on ollut suunnitelmissani jo pitkään. Olen miettinyt oman värin kasvattamistakin, mutta jotenkin kaipaisin kuitenkin jonkinlaista sävyä. Oma tukkanikin on kyllä melko tumman ruskea, mutta silti. 

Jokunen aika sitten törmäsin netissä keskusteluun hiusten värjäyksestä kahvilla. Wau! – Kuulostaapa eksoottiselta. Sitä oli aivan pakko kokeilla. Oliko ideasta mihinkään - jatkoon vai ei? Sepäs selviää tuotapikaa, kun luet eteenpäin. 😊
20

LAUANTAI-ILTAPÄIVÄ MUINAISILLA KÄSITYÖMARKKINOILLA

kasvivärjätyt langat

Tiedätkö sen tunteen, kun jonain päivänä maailma näyttäytyy lähes maagisen ihmeellisenä? Viime lauantai oli sellainen: Suunnattiin perheemme kanssa Seurasaareen. Suunnitelmissa lintujen ja oravien ruokintaa ja sen sellaista. Seurasaaren alussa on pieni saari, nimeltään Pukkisaari. Kuten moni varmasti tietää, saareen on rakennettu rautakautinen kylä. Se on paikkana tosi kiva ja aidosti vanhan oloinen. Ajattelimme poiketa ennen Seurasaareen menoa Pukkisaaressa ja onneksi poikkesimme. Saaressa oli nimittäin käynnissä muinaismarkkinat. – Eikä mitkä tahansa markkinat, vaan käsityömarkkinat!

Vaikka lapset mankuivat kärsimättöminä jatkamaan jo eteenpäin, ehdin kuitenkin kierrellä tapahtuman läpi, pysähtyä lankojen värjäyspatojen äärelle, jutella värjäreiden kanssa ja vaihtaa muutaman sanan monen muunkin markkinoilla tuotteitaan ja lankojaan myyneiden kanssa. 

Tunnelma Pukkisaaren markkinoilla oli niin autenttisen vanhan oloinen, että tuntui aivan siltä kuin olisi astunut keskelle vanhaa elokuvaa tai maalausta. Kostea ilma ja värjäyspatojen savut tekivät koko näkymästä satumaisen utuisen. Olin täysin lumoutunut. – Onneksi olin ottanut kameran mukaani. Ja onneksi en kuitenkaan rahaa, sillä sitä siellä olisi saanut kulumaan sievoisen summan. Tässäpä teille visuaaliset maistiaiset muinaismarkkinoilta. 

12

OHJE TUUBIKAULURIN OMPELUUN JA FRILLOJEN HUOLITTELU OMPELUKONEELLA

frillapipo ja huivi


Yhteistyössä: Husqvarna Viking

Joka syksyinen ja keväinen aivojen nyrjäytysoperaatio ainakin tässä osoitteessa on nimeltään tuubikauluri tai -huivi. Joka ikinen kerta kuvittelen osaavani sen jo ihan heittämällä tuosta vain. Todellisuus on kuitenkin déjà vu, jossa tuijotan epäuskoisen näköisenä ompelupöydälläni pyörivää myttyä, jonka olen ommellut varmaan sataan kertaan ja aina eri lailla. Siitäkin huolimatta lopputuloksena on putkilo, joka kääntyy väärään suuntaa. 

Tänä syksynä kuvittelin, taas kerran, osaavani homman ja iloisin mielin ryhdyin nopeaan ompelupuuhaan. Joku osa minusta oli kuitenkin ilmeisesti sitä mieltä, että traditioista on pidettävä kiinni,  sillä leikkasin epähuomiossa kankaasta ensin puolet liian pienen palan ja siitäkös vasta päänsärky syntyi. Kaksinkertaista tuubia siitä ei olisi saanut, vaikka kuinka olisi pyöritellyt. Oivallettuani mokani ompelu sujui kuitenkin vaikeuksitta. – Edistyminen on siis mahdollista, jiihaa!

Todellisuudessahan tuubihuivin ja -kaulurin ompelu on äärettömän helppoa ja nopeaa. – Kunhan vain muistaa, kuinka se tapahtuu. Kriittisin juttu on se toisen päädyn ompelu ja se, että kääntöaukko on oikeassa sivussa. Jotta vältän jatkossa tämän vuotuisen päänsärkyni, niin tässäpä kuvallinen itselleni muistoksi ja tietenkin myös teidän kaikkien käyttöön.  

Tuubikauluri on mielestäni yksi hyödyllisimmistä asusteista, mitä kuvitella saattaa. Se suojaa tosi kivasti ja vaikka takki tai haalari olisi kaula-aukosta vähän löysempikin, ei viima löydä tietään haalarin sisään, kun stopparina on tuubikauluri. Tässä postauksessa esillä olevan tuubikaulurin koristelin trendikkäästi frillalla, samoin kuin piponkin, ruusukeversiona tosin.



8

RAKASTA KOTISI KAUNIIKSI ITSE TEHDEN

ompelunurkkaus
Skandinaavisen vaalea koti? Romanttisesti kulunut omakotitaloasunto vaaleine lautalattioineen vaiko sittenkin retrohtavan kirjava? Tai ehkäpä vain koti vailla sen kummempia sisustusvisioita – sellainen kotoisa sekamelska, jossa vierailevat tuntevat olonsa kotoisan rennoksi heti kynnyksen yli astuttuaan?
Blogi- ja Instagram-maailma sekä television sisustusohjelmat saavat helposti aikaan illuusion siitä, että kaikilla on täydellisesti sisustetut kodit ja kodin jokasyksyiseen faceliftiin käytettävä budjetti kolminumeroinen. Joillakin varmasti näin onkin, mutta se ei taatusti ole koko kuva.

Aika ajoin haaveilen itsekin ihanasta omakotitaloasunnosta, jossa olisi viehättävän näköistä ja tilaa harrastaa. Koska haaveeni ei kuitenkaan ole realistinen ainakaan ihan lähivuosina, eikä välttämättä koskaan, päätin jo jokunen vuosi sitten, että loputtoman narinan ja tyytymättömyyden sijaan pyrin olemaan kiitollinen nykyisestä ja tekemään kodistamme mahdollisimman kivan juuri niillä edellytyksillä, mitkä meillä on.

Tänä aurinkoisena perjantaipäivänä, vapaapäivänäni, kiertelin kodissamme kamera kädessä ja dokumentoin. Itseäni varten, jotta muistaisin ja näkisin – ja teitä varten, jotta ehkä joku siellä ruudun toisella puolenkin osaisi katsoa omaa kotiaan uusin silmin ja näkisi puutteiden sijaan mahdollisuudet.
Olen tehnyt blogiinikin aina silloin tällöin piensisustamiseen liittyviä postauksia ja sama jatkuu edelleen, sillä koti on yksi sisällöllisesti uudistuneen blogini pääteemoista. Toivon, että kotiaiheiset postaukseni tuovat iloa ja inspiraatiota ja taitoa nähdä kulahtanut kohta harmittavuuden sijaan mahdollisuutena.

0

KASVITAULUT EBBA MASALININ HENGESSÄ

kasvitaulut
Olen ihastellut jo pienen iäisyyden Ebba Masalinin ihastuttavia kasviaiheisia opetustauluja. Työpaikkani neukkarissakin on yksi sellainen muistuttamassa ihanuudestaan. Tässä loppukesän ja alkusyksyn taitekohdassa huomaan imeväni itseeni luonnon vihreyden viimeisiä rippeitä ja toisaalta nauttivani suunnattomasti myös syksyn esiinmarssista. Jäin miettimään, että olisipa ihana tallettaa pieni muisto tästäkin, jo taka-alalle siirtyneestä kesästä. Kasvitaulut, Ebba Masalinin hengessä – oi kyllä! 
Tällaiset niistä sitten tuli. Eivät nämä nyt ihan Ebban versioille pärjää, mutta ihan kivat wanna be:t silti. Vai mitä? Vielä ehdit sinäkin tekemään, jos haluat. Hopihopi vain luontoon! :)
7

KÄSSÄILETKÖ KUNTOILUN KUSTANNUKSELLA?


treenivaatteet


Jep! Todellakin. Täältä nousee yksi käsi - ja vahvasti. Kun aikaa on vähän, sen käyttää mieluiten rakkaimpiinsa: perheeseen ja käsitöihin. Ja bloggaukseen. Minä kyllä pidän liikunnasta, mutta, jos pitää valita, niin luova tekeminen menee sen edelle. Minulle ei kuitenkaan ole vähimmässäkään määrin epäselvää, että minäkin tarvitsen liikuntaa.

Ilman liikuntaa selkäni menee jumiin. Väsyttää. Koko olemus on nuupahtanut. Kuopuksemme vuosia jatkunut, nyt viimeinkin tasaantunut huonounisuus, on myös jättänyt jälkensä kroppaani. - Viimeisen vuoden aikana sellaiset arviolta kymmenisen kiloa. Vaakaa en omista, mutta vaatteet paljastavat.

Viime kevään aikana jäin seuraamaan Vastaisku ankeudelle -blogin Jennyn huikeaa elämäntaparemonttia ja inspiroiduin. Päätin, että minäkin. Ja koska minulla on sellainen kutina, etten ole ainoa, jolla kässäily jyrää liikunnan, pyysin Jennyä hätiin.

Tässäpä meidän kaikkien iloksi Jennyn liikuntavinkkejä. Tämän postauksen myötä starttaan puoli vuotta kestävän kuntokuurin (ja ehkä vähän myös ruokailutottumusten viilausta). Minä en tähtää maratonille, enkä ole aikeissa hankkia edes salikorttia. Tavoitteena on löytää muuhun elämään sujuvasti integroitavat liikuntamuodot, jotta aikaa jää myös sille käsityöelämälle.

Seuraavassa ohjeita juuri meille, käsityöharrastajille. Minä kyselin, Jenny vastasi. Jenny on luvannut tsempata ja tehdä tässä lähiaikoina myös meille kässäharrastajille sellaiset "muun elämän ohessa" -jumppaohjeet. Ja koska kaikkihan alkaa tietenkin aina varusteista, niin ompelin itselleni uudet treenikamat ja samaan syssyyn hankin myös lenkkarit, koska edellisistä pilkotti ulos isovarpaan kynsi.:)

28

KÄSSÄTARVIKEHAMSTERISTA KOHTUULLISEKSI – MISSION IMPOSSIBLE?

lankamania


Muistuttaako kotisi käsityötarvikekauppaa? Laatikot ja kaapit pursuilevat lankoja ja vuosikertakuoseja, joita olet jemmannut kuningasideaa odotellen. Vartioit tarvikkeistoasi kuin Klonkku konsaan. My Precious…

Tiedän, että käsityöharrastajista osalle käsityötarvikkeiden hankkiminen on vähintään yhtä iso osa harrastamista kuin varsinainen tekeminen. Olen itsekin ollut melkoinen hamsteri. Vaikka silmitön shoppailu ei ole kuulunut koskaan harrastuksiini, havahduin pari vuotta sitten siihen, että materiaaleja oli kertynyt kasapäin kuin varkain.

Erityisesti kierrätysompeluinnostukseni sai materiaalivarantoni pullistelemaan yli äyräiden. Pienen kotimme vähäisissä säilytystiloissa tulivat rajat vastaan, kun kirppareilta haalitut, tutuilta saadut ja itseltäni käyttämättömiksi jääneet vaatteet täyttivät kaiken ylimääräisen tilan. Hamstrasin ja säästin lähes kaiken, kunnes tunsin nääntyväni materiaalikuormani alle.

Vaikka arvostan kierrätystekemistä edelleen, huomasin lopulta ahdistuvani myös siitä ajatuksesta, että kaikki mahdollinen pitäisi säästää ja kaikesta käytetystä pitäisi saada aikaan jotain uutta. Vanhasta uutta -mentaliteetillakin voi kulkea helposti ympyrän: lopputuloksena syntyy jotain, mille ei ehkä sitten todellisuudessa olekaan tilaa tai käyttäjää. Kohtuullisuus on mielestäni hyvä tavoite siinäkin lajissa.

Toissakeväänä käsityönäyttämölleni asteli Mari Kondo määrätietoisine askelineen. Konmaritin valtavan määrän käsityötarvikkeita ja kankaita. – Kaikkia sellaisia, jotka olivat lojuneet kaappien pohjasedimenttinä vuosikaudet sillä ajatuksella, että ehkä jonain päivänä…

Pikkuhiljaa tästä materiaalihamstraajasta on sukeutunut kohtuuhankkija. Miten se tapahtui? Tässäpä tarinani ja vinkit kässätarvikehankintojen kohtuullistamiseen.


17

SOFTSHELL-PUPUREPPU SYKSYN HARRASTUKSIIN (OHJE)

pupureppu softshellistä
Yhteistyössä: Eurokangas

Kun Eurokankaasta haastettiin ompelemaan jotain, mikä liittyisi lapsiin tai nuoriin ja uuteen arkeen, tiesin saman tien, mitä tekisin. Meidän melkein neljä vee aloittaa tänä syksynä satubaletin. Balettitunneille tarvittaisiin ehdottomasti oma pieni söpö reppunsa, jossa hörhelöasut ja pikkuiset tossut kulkisivat kivasti mukana. 

Balettiteeman hengessä valitsin materiaalin sävyksi puuterisen roosan. Olin jo etukäteen päättänyt, että tekisin repun softshellistä. – Sen ompelu on helppoa, koska huolitteluita ei vaadita ja lisäksi se materiaalina kestää jonkin verran kosteutta eli niitä syksyn valuvan vetisiä päiviäkin. Repun malli hahmoineen vain pälkähti päähäni jostain. Kasvojen ilme on itse asiassa tismalleen sama kuin joku aika sitten kirjailemassani sisustustyynyssä.

Repusta tuli mielestäni kyllä tosi kiva, vaikka sen eri vaiheita miettiessäni oli kyllä aivonyrjähdys lähellä. Vaikka olen ommellut paljon laukkuja ja pussukoita, niin jostain syystä tämän ompelu vaati  aika paljon aivotyötä. - Että mikä ommellaan mihinkin väliin ja mihin kohtaan korvat kannattaa ommella jne. Funtsailu kuitenkin kannatti, sillä lopputulos on juuri sellainen kuin alunperin ajattelin. 
18
Sisällön tarjoaa Blogger.