Pellavakankaasta ommellut kestosuodatinpussit

Kestotuotteista tulee aina hyvä mieli. Ja itse tehdyistä sellaisista vielä parempi. 

Pitkäikäiset, itse ommellut tiskirätit ja siivousliinat ovat kuuluneet arkeemme jo vuosien ajan. Rikkinäiset, käyttökelvottomat tai liian pienet puuvillaiset T-paidat ilmaantuvat ompelupisteelleni jo automaattisesti odottamaan tiskiliinoiksi saumurointia. Ruoan säilönnässä ja eväspusseina käytän tekemiäni mehiläisvahakääreitä. Tuossa jokunen aika sitten tein kauneudenhoitohetkieni ekologiseksi iloksi harsokankaisia kestovanulappuja.

Nähtyäni jossain ompeluryhmässä kuvan kestosuodatinpusseista, päätin heti, että meille ja heti! No, ihan heti ne eivät syntyneet, mutta syntyivätpä kuitenkin. Lue postauksesta vinkit kestosuodatinpussien ompeluun!

LUE MYÖS:
OHJE MEHILÄISVAHAKÄÄREISIIN
DIY-KESTOVANULAPUT JA PESUPUSSI HARSOKANKAASTA

9

Ompeluohje huivi- ja rusettihiusdonitseihin

Kun on kerran donitsin makuun päässyt, on kierteestä vaikea päästä irti. En oikeasti olisi vielä vuosi sitten voinut kuvitellakaan käyttäväni vielä aikuisiällä hiusdonitseja. Vaan kuinkas kävinkään. Oon suorastaan erikoistunut donitsiohjeiden tekemiseen… 

Alkukesästä julkaisin Instagramissa perus donitsin ompeluohjevideon, muutama viikko sitten kotiliesi.fi-sivustolla julkaistiin tekemäni ohje neulottuihin hiusdonitseihin. Eilen julkaisin Instagramissa video-ohjeen huivi- ja rusettidonitseihin. Eikä loppua näy. Ainakin yksi donitsi-idea on vielä takataskussa. – Pysykäähän kuulolla! Tai loitompana, mikäli kärsit -80-luvun aiheuttamasta donitsitraumasta. 

Hiusdonitsit on kiva idea vaikka synttärilahjaksi ja joka mainio mahdollisuus jämäkankaiden tuhoamiseen. 

4

Avainkukkaron ompeluohje

Millaisiin sanoihin sinusta kiteytyy ystävyys? Minusta siihen kyllä liittyy oikestaan montakin asiaa, mutta yksi ihan tärkeimmistä asioista tiivistyy sanoihin: ”satoi tai paistoi”. Ei ehtoja. Hyvä ystävä pysyy vierellä kaikenlaisissa elämän vaiheissa. - Niin myötä kuin vastamäessä.

Hyvän ystävän tunnistaa myös siitä, että vaikkei edes tapaisi kovin usein, yhteys säilyy. Vaikkei ruuhkavuosien aikana aina muistaisi tai ehtisi soittamaan tai laittamaan edes viestiä, jossain siellä sydämen sopukoissa tiedät, että ystävä on siellä jossain ja vähintään ajattelee sinua. 

En lähestulkoonkaan aina noteeraa virallista ystävänpäivää millään tapaa. Pyrin pitämään suhteista huolta ympäri vuoden. Välillä hyvällä, toisinaan heikommalla menestyksellä. Mitä vanhemmiksi lapset tulevat, sitä enemmän elämässä alkaa olemaan taas tilaa ystäville. Uusille ja vanhoille. Ja se on ihanaa se.

Tänä vuonna näin ystävänpäivän lähestyessä mieleeni ponnahti ajatus sympaattisesta avainkukkarosta konekirjailtuine teksteineen päivineen. Samassa hengessä syntyi myös suloinen pilvihahmo. Haluan antaa muutamille ystävilleni pienen muistamisen, jolle on myös oikeasti käyttöä. Avainkukkaroon liittyy myös kestävän pukeutumisen kulma: mikään ei syö yhtä tehokkaasti taskuja puhki kuin avaimet.

Avainkukkaroissa saumat on jätetty päällipuolelle ja huoliteltu applikaatio-ompeleella. Näin kukkarosta tulee mahdollisimman litteä, joten se menee taskuun mahdollisimman kompaktisti.

4

Sormusneulatyyny - koska joskus joku asia on vain ihan pakko tehdä! + ohje

Tiedätkös sen, kun jossain netin syövereissä tulee vastaan idea, joka kolahtaa niin täysillä, ettei sen yli pääse kertakaikkiaan millään. Paitsi sillä, että toteuttaa idean myös itse. Näin kävi minulle, kun bongasin hersyvän ihanan ompeluharrastaja-laulaja Oonaballoonan Instagramista sormusneulatyynyn. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä.

Heti seuraavana päivänä riensin askarteluliikkeeseen ostamaan sormuspohjaa ja tässä se nyt sitten on. - Nuppuprintin Sydäntalvi pikkuruiseksi neulatyynyksi muuntuneena. - Täydellinen kuosi johonkin näin yltiösöpöön.

6

Helppo hihatin pellavatrikoosta

Loma! - Niin ihana ja tarpeen. Olemme viettäneet juhannusta ja lomani alkua vanhempieni mökillä Keski-Suomessa, Päijänteen rannalla. Kiivastahtisen kevään jälkeen on viimeinkin mahdollista rentoutua: istua laiturin nokassa ja katsella veden väreilyä, pestä käsipyykkiä mäntysuovalla, kuunnella toimeliaan tikan nakuttelua aamuvarhaisesta iltamyöhään, syödä itsensä lettuähkyyn, nauttia äidin kokkailuista, pysähtyä hetkiin, käydä aamusaunassa, kerätä kukkia, pysähtyä lapsiinsa: kuunnella tarkalla korvalla ja viettää aikaa yhdessä. Tähän kohtaan olisi hirmuisen kiva kertoilla myös jotain viileän raikkaaseen veteen pulahtelusta, vaan arkajalkana on todettava, että alle 20 asteiseen veteen en mene. Piste. 

Ja niin, tietenkin on aina yhtä ihanaa kototekoilla. Vaikka sitä kuinka kuvittelisi tekevänsä välillä jotain muutakin, niin yllättävän nopeasti ne käsityötarvikkeet vain etsiytyvät käsiin. Virkkuukoukku ja puikot ovat heiluneet tälläkin lomalla jo reippaaseen tahtiin. Pyysinpä jopa vanhempiani ottamaan mökille mukaan muinaisen, lähinnä traktoria muistuttavan ompelukoneeni ihan vain siltä varalta, että ompeluinspiraatio kohoaisi yli sietorajojen. 

0

KANTAPÄÄTTÖMÄT - ALOITTELEVAN NEULOJAN SUOSIKKISUKAT

Neulominen ei ole ollut järin suuressa roolissa käsityöelämässäni. Lukuisista kesken jääneistä neuleistani olen tilittänyt jo aiemminkin. Alkuvuodesta päätin, että haluan oppia myös näitä lankahommia. Muutama pipo ja yksi kaulahuivi onkin jo syntynyt ja kesäomamatkalla virkkasin tytöllemme hellehatun. Siinä taitavat olla tähänastiset neulesaavutukseni. 

Olen luvannut itselleni, että villasukat on saatava valmiiksi tämän vuoden aikana. Muutamat olen aloittanut ja purkanut. Yhdet puolivalmiit odottavat lankakorissa - mitäpä muutakaan kuin kantapään suurta ilmaantumista. Sitä ei ole vielä tapahtunut.

Bongattuani loppukesästä hauskasta blogista nimeltään Nostalgiset naiset Lotta Svärdin kantapäättömät sukat, heitin henkisen voltin. Jiihaa, ongelma ratkaistu! Ainakin toistaiseksi.

10

OHJE TUUBIKAULURIN OMPELUUN (video-ohje) JA FRILLOJEN HUOLITTELU OMPELUKONEELLA

Yhteistyössä: Husqvarna Viking

Joka keväinen ja syksyinen aivojen nyrjäytysoperaatio ainakin tässä osoitteessa on nimeltään tuubikauluri tai -huivi. Joka ikinen kerta kuvittelen osaavani sen jo ihan heittämällä tuosta vain. Todellisuus on kuitenkin déjà vu, jossa tuijotan epäuskoisen näköisenä ompelupöydälläni pyörivää myttyä, jonka olen ommellut varmaan sataan kertaan ja aina eri lailla. Siitäkin huolimatta lopputuloksena on putkilo, joka kääntyy väärään suuntaa. 

Tällä kertaa kuvittelin jo osaavani homman ja iloisin mielin ryhdyin nopeaan ompelupuuhaan. Joku osa minusta oli kuitenkin ilmeisesti sitä mieltä, että traditioista on pidettävä kiinni,  sillä leikkasin epähuomiossa kankaasta ensin puolet liian pienen palan ja siitäkös vasta päänsärky syntyi. Kaksinkertaista tuubia siitä ei olisi saanut, vaikka kuinka olisi pyöritellyt. Oivallettuani mokani ompelu sujui kuitenkin vaikeuksitta. – Edistyminen on siis mahdollista, jiihaa!

Todellisuudessahan tuubihuivin ja -kaulurin ompelu on äärettömän helppoa ja nopeaa. – Kunhan vain muistaa, kuinka se tapahtuu. Kriittisin juttu on se toisen päädyn ompelu ja se, että kääntöaukko on oikeassa sivussa. Jotta vältän jatkossa tämän vuotuisen päänsärkyni, niin tässäpä kuvallinen itselleni muistoksi ja tietenkin myös teidän kaikkien käyttöön.  

Tuubikauluri on mielestäni yksi hyödyllisimmistä asusteista, mitä kuvitella saattaa. Se suojaa tosi kivasti ja vaikka takki tai haalari olisi kaula-aukosta vähän löysempikin, ei viima löydä tietään haalarin sisään, kun stopparina on tuubikauluri. Tässä postauksessa esillä olevan tuubikaulurin koristelin trendikkäästi frillalla, samoin kuin piponkin, ruusukeversiona tosin.

8

Päähuivin ompeluohje

Muutama viikko sitten ommeltiin hampaat irvessä pipoja. Eipä kyl ollenkaan sureta, vaikka niiden käyttöpäivät olisivat tämän kevään osalta jo ohi. Lupaavalta näyttää! Tänään oli kevään ensimmäinen aidosti kesäinen päivä. Olipas kyl ihanaa! Sellaista utuisen pehmeää ja suloista. Kevääseen ei vain kyllästy ikinä ja aina ne ensimmäiset kesäpäivät vain tuntuvat niin ihanilta kuin ne kokisi ensimmäisen kerran elämässään.

Tytön päiväkotiryhmällä oli tänään jokaviikkoinen perjantairetki ja pitihän sitä varten saada tietenkin sään mukainen päähine. Pipo olisi ollut aivan liikaa. 

Trikoinen huivi on just kiva näille keleille. Sen saa tarvittaessa vedettyä ihan kunnolla korvienkin päälle ja lämpimämmällä kelillä taas hiusrajaan saakka. Ihan kunnon kesäkeleillä tämä on kyllä jo auttamatta turhan kuuma. Joustamattomasta puuvillasta tehdyt päähineet ovat mielestäni helteillä ihan parhaita. 

Olen nähnyt tämän tyyppisiä huiveja siellä täällä, mutta yleensä niihin on ommeltu kiinni lippa. Nekin ovat kyl kivoja, mutta halusin tehdä tästä nyt tällaisen vähän alleviivaavasti tyttömäisen. Ja kun frillat ovat pop, niin sellainen sitten vain koristukseksi. Tätä perusohjetta pystyy hyvin varioimaan ja tekemään vaikka niitä lipallisiakin tai ihan vain perushuiveja ilman sen kummepia. Frillaruusukekin sopisi tällaiseen tosi kivasti.

10

OHJE PIPON OMPELUUN

Pipoille on Suomessa tarvetta lähes joka vuodenaikana. Siispä ompelin lapsillemme muutamia pipoja ja samalla kirjoittelin myös ohjeet niiden ompeluun. Kooste sisältää ohjeen pipokaavan piirtämiseen sekä pipon ompeluun. Lisäksi mukana vinkit materiaalivalintoihin.

6

PUOLEN TUNNIN KAULAHUIVI

"Laadukas kudottu villahuivi on sijoitus. Se viimeistelee tyylin ja kestää äidiltä tyttärelle." Juupa juu, ehkä näin onkin, mutta jos sen tyylin hinta on alkaen 100 euroa, ei ainakaan minun tarvitse kahdesti miettiä ostanko vaiko en. En kertakaikkiaan raaskisi ainakaan nykyisessä elämäntilanteessani maksaa yhdestä huivista niin paljoa. Takaraivossani tykyttäisi samaan aikaan lastemme vaatteiden ehtymätön ostoslista ja ostosta maksaessani näkisin kauhuleffaa muistuttavia visioita viluisina värjöttelevista lapsistamme. Minä olisin se sitten se leffan pahis, vähintäänkin Cruella Del Villen tasoinen pahisdiiva, uudessa kaulahuivissani...

Koska materiaalikriittinen oireyhtymä (myös materiaalinatsismi kutsuttu) on jo osa minuuttani, en halunnut myöskään valita kaupan valikoimista poly-alkuista huivia, akryylista nyt puhumattakaan. Villainen, kudottu huivi on oikeasti tyylikäs ja lähes ikuinen asuste. Sellaisen siis halusin.

Löytöretkeily omaan kangaskaappiin paljasti Konmarin kynsistä säästyneen, vuosikaudet kaapin perukoilla pyörineen Maxmaran villakangaspalasen. Olin ostanut sen  Eurokankaan palalaarista, koska se oli ihana ja edullinen. En kuitenkaan ollut keksinyt sille käyttöä, koska pala ei kuitenkaan ollut suuren suuri. Se oli kuitenkin riittävän suuri huivimateriaaliksi. Ja huivipa siitä sitten syntyi.

18

IHAN LOISTAVA PIPO!

Oman elämänsä supersankari: näkymätön nainen. Jos hyvin käy, saatat nähdä hänen vilahtavan ohi yön pimeydessä lailla varjon yön. Kunnes... Kaboom! - Taika on poissa. Hän on muuttunut näkyväksi! 

Päätin, että on aika astua ulos varjoista ja tulla näkyväksi edes osittain. Henkinen heijastinallergiani osoittaa nyt hyvin vahvoja lieventymisen merkkejä. Ensimmäinen askel oli loistava laukku ja toinen tämä: loistava pipo. 

22

Ponchon ompeluohje

Poncho kuuluu vaatekappaleena ehdottomasti kategoriaan "näyttävää helposti". Poncho-malleja on ihan hirmuisesti erilaisia, mutta suurin osa niistä on oikeasti todella helposti ja nopeasti tehtävissä. Helpoimmillaan näyttävä poncho syntyy kaksinkerroin taitetusta kankaasta, jonka yksi sauma ommellaan noin 3/4 matkalta ja ompelemattomasta kohdasta tulee kaula-aukko. - Sitten vain pää läpi ja siinäpä se.

Ponchot ovat malliltaan aina väljiä ja niinpä ne eivät ole mitään järin siroja vaatekappaleita. Siksi päädyin malliin, joka kapenee eteen ja taakse keskelle eli ponchon kulma tulee vartalon keskelle. Se on mallina suorahelmaista sirompi.

23

STOP VILULLE! OHJEET HELPPOIHIN HAMMASKALINATOPPAREIHIN

Hrrr.... Syksyn kylmyys yllättää aina. Se on yhtä suuri yllätys kuin talven tulo helsinkiläisille autoilijoille. Vilun väreitä bussipysäkillä, jäätyneitä sormia lasta kärrytellessä. Tuntuu, että mikään ei lämmitä riittävästi.

Aamuisin tuntuu yhtä vaikeammalta kaivautua ylös lämpimän peiton alta. On säkkipimeää ja pelkkä ajatuskin ulko-oven avaamisesta saa hampaat kalisemaan. Villasukat on ihan must ja ainakin itselläni pitää syksyisin aina olla ulottuvilla jotain, minkä nykäistä harteille lämmikkeeksi. Hihatin tai neuletakki päälle, niin johan tarkenee taas!

Ohessa sinullekin hyödynnettäväksi kaksi äärimmäisen helppoa ompeluohjetta: Pasmina-huivista muokattava hihatin ja rento neulostakki. Jälkimmäisen voi hyvin toteuttaa näin syksyllä esimerkiksi merinovillasta.

6

NÄIN TEET SUPERHELPON HIHATTIMEN NEULOKSESTA

Yhteistyössä: Husqvarna Viking

Syksyisin ja talvella on ihanaa, että vaatekaapista löytyy vilun yllättäessä nopeasti päälle sipaistavia vaatekappaleita, kuten tämä: nopeasti toteutettava, shaalimainen neulostakki, hihatin, mikä lie.

Laitoin ohjekuviin mukaan mitat, joita itse käytin. Olen noin kokoa 38. Uskon, että näillä mitoilla tämä menee kyllä melko monenkokoiselle. - Mikäli tuntuu liian löysältä, voi aina takasaumasta ottaa sisään. Materiaaliksi tähän soveltuu parhaiten kauniisti laskeutuva puuvilla- tai viskoositrikoo tai mikä tahansa neulos.

Ohjekuvat on tehty miniatyyriversiolla eli älä turhaan ihmettele jättimäiseltä näyttävää ommelta. ;)

1. - Leikkaa kaksi kappaletta samankokoisia paloja suunnilleen kuvan mitoilla (kumpikin reuna on samanmittainen eli tuon 60 cm). Voit myös leikata hihattimen kankaan taitteelta. Takasauman avulla hihattimen kokoa on kuitenkin helppo säätää. Oman neuletakkini helma on suora. Mikäli haluat, että helma kaareutuu takaa alemmaksi, leikkaa helmapuoli kaartuen. 

- Aseta kappaleet oikeat puolet vastatusten ja ompele yhteen pisin suora reuna.

2. Pyöräytä kappale ympäri niin, että ommeltu sauma on pystysuunnassa keskellä. Taita kaksinkerroin niin, että ylä- ja alareuna tulevat vastatusten, oikeat puolet vastakkain.

3. Ompele noin 30 cm matkalta kiinni reunoista, avoimesta reunasta kohti taitettua reunaa. Näin saat neuletakkiisi hihan aukot. Käännä takki ympäri. Mikäli haluat, voit huolitella koko ympäröivän reunan joko alavaralla tai taitoksella, samoin kuin hiha-aukkojen reunat. Reuna rullaantuu ja laskeutuu kauniisti tai oikeastaan kauniimmin ilman huolitteluja. Taitoksella/alavaralla lopputulos on kuitenkin huolitellumpi. 

Tällä samalla idealla olen ommellut aiemmin itselleni myös kapeamman version eli hihattimen. Sen materiaalina käytin kahta pashmina-huivia. Ohjeen ja kuvat siihen löydät täältä, KLIK!

Hihattimen alla näkyy myös ompelemani pitsipaita. Pitsireunan huolittelu on toisinaan haastavaa, koska taitettu reuna näkyy helposti läpi ohuesta pitsistä. Jos paidan helmaan haluaa kaarevan reunan, joutuu yleensä ostamaan kangasta melko pitkän pätkän, jotta saa hyödynnettyä valmiit, kaareutuvat reunat, eikä kaikissa pitseissä edes ole sellaista. Mikäli ompelukoneessasi on koristeompeleita, sieltä todennäköisesti löytyy myös alla olevan näköinen ommel. Käytössäni olevassa Husqvarna Viking Opal 650:ssa on iso valikoima erityyppisiä ompeleita. Sieltä joukosta bongasin tämänkin. 

Ompele paininjalan etäisyydeltä reunasta ja leikkaa reuna irti aivan ompeleen vierestä. Valmista! Tällä ompeleella voit huolitella myös esim. mekon helman. - Kätevää. Erityisesti pitsikankaan kohdalla, koska läheskään aina kivan näköisessä pitsissä ei ole edes tuollaista kivaa reunaa.

* Ompelukone saatu käyttöön blogiyhteistyön tiimoilta.

Toivottavasti näistä ohjeista ja vinkeistä on sinulle iloa!

4

PIPOILLE PIPOT KIERRÄTYSHUOVASTA

Yhteistyössä: Taito Uusimaa

Taas on se aika vuodesta, kun pipoja ja hanskoja lojuu siellä täällä ja kiireisinä aamuina juuri se suosikkipipo on mysteerisesti kadonnut. Arkiaamuja helpottaa huomattavasti, mikäli asusteille on tiedossa ainakin noin niin kuin teoriassa säilytyspaikat. Nämä kierrätyshuovasta valmistetut pipopipot keräävät sisuksiinsa ainakin meillä jo ihan kiitettävällä aktiivisuusprosentilla lastemme pipot. Kuopus ei vielä koriin yllä, mutta esikoinen kyllä ja osumatarkkuuskin on tässä viimeisen vuoden aikana kehittynyt huimasti.

Kierrätyshuopa on kerrassaan ihana materiaali. - Sen eläväistä pintaa koskettaessa tuntuu miltei siltä kuin lukisi kirjaa: jokainen kuitu pitää sisällään oman tarinansa. Materiaalina tämä huopa on myös mukavan jämäkkää: se ei huovu, eikä veny yhtä helposti kuin perinteinen, pehmeämpi huopa. Napakasta pinnastaan johtuen se ei myöskään pölise samalla tapaa kuin pehmeä huopa.

28