Neuleohje helppoon muhkupipoon – malli, jolla piposta saa taatusti sopivan

Käsi pystyyn, jos sulla on taipumusta tehdä pipoista liian isoja tai pieniä? Minulla sujui pipojen osalta pitkään loistavasti. Jostain syystä olen viime aikoina kuitenkin onnistunut tekemään liian pieniä pipoja. 

Tähän muhkupipooni halusin kokeilla joskus jossain näkemääni ideaa suorakaiteen muotoisesta palasta kasattavaan pipoon, johon ei tehdä ollenkaan kavennuksia. Tällä mallilla pipon tekeminen on todella helppoa ja piposta tulee taatusti sopiva, sillä kokoa on helppo sovittaa jo hyvin alkuvaiheessa eli mahdollinen purkaminen jää hyvin vähäiseksi.

Lue myös: Turbaanipipon ohje

Olen haaveillut muhkeasta piposta jo pitkään. Oslopipoja ja vastaavia kaksinkertaisiksi neulottuja pipoja olen ihaillut pitkin somea, mutta pelkäsin, että piposta tulee liian löysä tai se löystyy vähintään heti käytössä – ja näin kaikki vaivannäkö valuu hukkaan. Viime syksynä ihastuin Novitan Hygge Wooliin ja neulottuani siitä turbaanipipon päätin, että tekisin siitä vielä muhkupiponkin. Ja onneksi sain nyt hiihtolomalla tartuttua puikkoihin, sillä tästä tuli juuri niin ihana kuin toivoinkin.

10

Neulotut minipehmot

Toisinaan somesta bongattu idea tempaa mukaansa niin voimallisesti, että se jyrää altaan kaiken muun: sekasotkuisen kodin, astiaröykkiöt, siivousta kaipaavan ompelunurkkauksen, uuden vuoden järjestelyt sekä kaikki muut käsityöt, joita olit ajatellut tehdä juuri näinä päivinä. 

Kun Strömsöstä tuttu Lee Esselström julkaisi muutama päivä sitten Instagram-tilillään kuvia helpoista minipehmoista, huomasin jo kiitäväni lankakoreja kohti. Kyllä: tällaiset oli aivan pakko tehdä ja heti! 

2

Virkatun palasaippuapussin ohje

Olen miettinyt viime aikoina tosi paljon lahjojen antamisen teemaa ja nimenomaan käsitöitä tekevän ihmisen kulmasta. Olen aika pohdiskeleva persoona, joten tämäkin teema on herättänyt pohdintaa vähän pintaa syvemmältä. Tykkään siitä, että hyppään omien mieltymysteni ja ajatusmallieni ulkopuolelle ja koitan tarkastella asioita mahdollisimman objektiivisesti.

Käsityöt on ihana ja syvästi arvostettava asia. Ja olen itse sitä mieltä, että kaikkein tärkeintä lahjojen antamisessa on pyyteetön ajatus. Halu ilahduttaa toista. Viime vuosina olen kuitenkin alkanut kulutuskriittisyyteni lisääntyessä olemaan yhä tarkempi sen suhteen, että tekemälleni ja antamalleni lahjalle olisi ihan oikeasti myös käyttöä.

Käsityönä tehty juttu on monen mielestä arvostettava asia jo itsessään. Mutta onko käsityönä tehdyllä meikkipussilla tai kauppakassilla itseisarvoa, jos sellaisia sattuu kotoa löytymään jo valmiiksi kasapäin? Onhan kuitenkin hieman sääli, jos oma vaivannäkö päätyy vähin äänin heti joulun jälkeen eteenpäin kierrätettäväksi. 

Ainakin itse tunnistan itsessäni sellaisen tietyn käsityösokeuden: etenkin vielä jokunen vuosi sitten saatoin tehdä miltei hurmoksellisessa tilassa jotain sellaista, mitä minusta nyt oli vain ihana tehdä. Siinä hurmoksessa saattoi kadota näkymä lahjan saajasta. 

Tänä vuonna annan joululahjoiksi aika monta jo ennakkoon minulta tilattua käsityölahjaa: rahin päällystys, läppärin suoja, heijastimia, sisustustyyny. Lisäksi ajattelin antaa osalle lahjoiksi tämän postauksen lopusta löytyvän tulostettavan fiksauslahjakortin eli vaatteiden korjauspalvelun.

Tämän postauksen hamppulangasta virkattu palasaippuapussi on yhdessä saippuan kanssa ekologinen ja käyttökelpoinen lahja varmasti melko monelle. Ohje on julkaistu aiemmin Kototekoja-kirjassani. 

1

Ohje Hygge Woolista neulottuun yhden kaistaleen turbaanipipoon

Toisinaan sitä törmää ideaan ja materiaaliin, jotka ovat ihan täydellinen mätsi. Turbaanipipo ja ihanan muhkea Novitan Hygge - Match made in Heaven. Tai no, jollei nyt ihan taivaassa, niin vähintään Tokmannin hyllyjen välissä... Sieltä nimittäin Hyggeni ostin.

Joku aika sitten törmäsin Pinterestissä ideaan yhdestä neulossuikaleesta tehtävään turbaanipipoon ja ihastuin siihen heti, sillä olen aina pitänyt muhkeista ja näyttävistä huiveista sekä turbaanimaisista päähineistä. Lisäksi suht nopeastekoiset neulejutut ovat ehdottomasti minulle parhaiten sopiva neulemuoto, sillä ne tulevat valmiiksikin. Yhdistettynä muhkeaan lankaan, turbaanipipo syntyy yhdessä illassa. Tai parissa vähintään.

Nähtyäni kuvan turbaanipiposta, alkoi ohjeen etsiminen. Tai edes jonkinlaisen havainnekuvan. Kahlasin läpi nettiä kaapien hivenen epäselvien ohjeen palasia sieltä täältä ja lopulta sain niistä kasaan jotain ymmärrettävää. Ohje on todellisuudessa ihan naurettavan helppo. Jos turbaanipipo kiinnostelee, niin tein siitä videon ja se löytyy Instagram-tililtäni ja tämän postauksen lopusta.

Hygge on 100 prosenttista villaa. Tämä on kuitenkin niin untuvaisen pehmeää, että vaikka itse siedän heikosti mitään muuta kuin merino- ja alpakkavillaa, niin tämä ei kutita. Lankaa oli mukava neuloa. Aika näyttää, millaisena tämä pysyy käytössä. Tuleeko nyppyiseksi, huovuttuuko vai mitenkä.

Minusta tästä tuli kyllä tosi ihana. Näitä voisi tikutella joululahjoiksikin muutamat.

Huom! Ohjeen alussa ohjeistetaan käyttämään pyöröpuikkoa. Se ei tokikaan ole välttämätön. Muutkin puikot käyvät yhtälailla, koska suikale on kapeahko. 

Seuraa Kototekoa:

Instagramissa

Facebookissa

Pinterestissä

View this post on Instagram

Klikkaa alareunasta nähdäksesi videon kokonaan. Huom! Ohjeen alussa lukee pyöröpuikko. Muutkin puikot käyvät. Tästä ei pipon tekeminen juuri helpommaksi voi tulla. Turbaanipipon tekemiiseen riittää, että osaat neuloa oikein ja nurin. Pipo tehdään yhdestä pitkästä suikaleesta. Jos osaat neuloa kaulahuivin, osaat neuloa tämän pipon. Lankana tässä on ihana Novitan Hygge Wool.

A post shared by Sanna Suonpää - KÄSITYÖOHJEET (@kototeko) on Nov 16, 2019 at 2:17am PST

2

Kyllikki-sisustustyyny - ohje punoskuteesta neulottuun tyynynpäälliseen

On ihmisiä, jotka jättävät jälkeensä pohjattomalta tuntuvan aukon. Ihmisiä, joissa on niin paljon voimaa, että sen kuvittelee kantavan loputtomiin. Välitit, kuuntelit. Olit uskomattoman vahva, sitkeä, rakastava ja terävä loppuun saakka. Viisaat sanasi tulivat niin tarpeeseen monessa kohtaa. Olit kuningatar, jonka jämsäläinen kerrostalokolmio tuntui aina aivan palatsilta tarjoiluineen päivineen. Siihen maagisen ylevään tunnelmaan kutsuit mukaan.

Olit käsistäsi taitava. Lapsuuden ajan lahjoistani kaikkein mieleenpainuneimmat olivat minulle tekemäsi jättikokoinen koira, jonka päällä pystyi makoilemaan sekä vanhasta televisiosta tuunattu nukketeatteri ihanine eläinhahmokäsinukkeineen.

Olit kannustava. Olit ylpeä käsityöharrastuksestani ja kun Kototekoja-käsityökirjani viime syksynä ilmestyi, silmäsi eivät vielä onneksi olleet vielä niin sameat, ettetkö olisi pystynyt näkemään kirjan sisältöä. Useaan otteeseen muistit kehua kirjaani. Kerroit, kuinka olit markkinoinut kirjaani  kodinhoitajillesi ja kuinka olit tilannut sitä lahjoiksi lähisukulaisille ja -tuttaville.

Kirjaani tehdessäni halusin ehdottomasti nimetä kirjaan ohjeet kummankin mummoni mukaisesti. Halusin, että heidän nimensä jäävät, jolleivat nyt historian kirjoihin, niin johonkin kirjaan kuitenkin. Toinen mummoni: jo vuosia sitten edesmennyt ateljeeompelija, Sylvi, sai oman ohjeensa ja toinen, viime viikonloppuna viimeiselle matkalleen lähtenyt toisen. Kyllikki-sisustustyyny. - Estetiikkaa rakastavan taitavan ja rakkaan mummoni mukaisesti nimetty.

Mummoani rakkaudella muistaen haluan julkaista kirjassani olleen, mummoni mukaisesti nimetyn ohjeen blogissani. Lepää rauhassa, rakas mummoni. Sain sinulta paljon ja olen ikuisesti kiitollinen siitä kaikesta.

2

Jäikö neule taas kesken? – Näillä vinkeillä saat aikaan valmista

Olen impulsiivinen ja äärimmäisen innokas uuden aloittaja. Ommeltavat jutut jäävät minulta kesken vain hyvin harvoin. Neuleet sen sijaan… Kyllästyn nopeasti ja kerran kesken jäänyt neule hylkii kuin se olisi kuorrutettu teflonilla.

Koska tunnen itseni, olen päätynyt seuraavaan ratkaisuun: en edes viitsi aloittaa isoja töitä, vaan teen suosiolla suhteellisen nopeasti valmistuvia. Olen kuitenkin halunnut jo pitkään tehdä jotain vähän suuritöisempää. Pelkään kuitenkin, ettei valmista tule koskaan.

Siispä käännyin himoneulojien puoleen ja kysyin heiltä vinkkejä neuleiden loppuun saattamiseksi: kuinka ihmeessä isotöisen neuleen saa koskaan valmiiksi ja miten himoneulojat tsemppaavat itseään matkallaan? Tässäpä koosteena heiltä saamani vinkit meidän kaikkien iloksi.

Naiset, jotka vihaavat neulomista, mutta neulovat silti

Ihan ensimmäiseksi on kirjoitettava auki hauska löydökseni. Olen aina kuvitellut, että kaikki neuleharrastajat ovat eteerisiä teenjuojia, jotka viettävät iltansa lankavyyhtejä silitellen ja nauttivat joka solullaan kaikista tekemistään silmukoista ja jopa purkamisesta. Olin oikeassa – ja väärässä.  

Neulojat tuntuvat nimittäin jakaantuvan kahteen pääryhmään: heihin, joille tärkeintä on matka: ei ole kiire minnekään. Jokainen silmukka on nautinto. Neulefiilistelijöiden rinnalla elää kuitenkin toinen himoneulojien ryhmä: raivoneulojat. He ovat täydellisen tavoiteorientoituneita. Raivoneulojille tärkeintä on saada aikaan valmista ja mielellään mahdollisimman nopeasti. Kenties osa heistä ei oikeastaan edes erityisemmin pidä neulomisesta… He haluavat vain saada aikaan kauniita neuleita. – Naiset, jotka vihaavat neulomista, mutta neulovat silti. 😉

Näillä vinkeillä saat aikaan valmiita neuleita

Keppiä

Jollei tule valmista, seuraa jotain karmaisevaa. Mieti sopiva sanktio. Uhkaile itseäsi esimerkiksi herkkulakolla, joka päättyy vasta, kun neule on valmis.

Porkkanaa

Lupaa itsellesi palkinto. Kun työ on valmis, minulla on lupa/saan ______________. Täydennä sinulle sopivalla tavalla.

Yhden työn taktiikka

Jos sinulla on tapana aloittaa enemmän kuin saada valmiiksi, niin pysäytä kierre! – Ei uutta alkua ennen kuin edellinen on valmis.

Näe se valmiina

Siinä kohtaa, kun matka näyttää kiviseltä ja loputtoman pitkältä, pidä katseesi maalissa. Näe valmis työ päälläsi ja käytössä. Näe itsesi kotoisasti kippurassa sohvan kulmassa, teemuki kädessä, uusissa villasukissasi tai neuletakissasi syysviiman vihmoessa ikkunoita. Jaksaa, jaksaa…

Käytä some houkuttimena

Kuinka ihanan kuvapostauksen valmiista neuleesta saisikaan someen, ah! Visioi kuvausympäristö ja kuvaustapa. Näe itsesi täydellisen neulekuvan osana. Sitä kohti siis, kilkutikilkuti!

Deadline

Osallistu yhteisneulontaan tai tee muuten vain jotain sellaista, jolle on väistämätön deadline: jouluksi joulupaita (tosin jouluhan on joka vuosi…), kasvuikäiselle lapselle vaate tai asuste johonkin tärkeään juhlaan.

Neulo vaivihkaa

Jos neulominen tökkii, pistä fokus muualle. Katso samalla koukuttavaa sarjaa Netflixistä ja anna käsien hoitaa homma. Tämä toki vaatii jo jonkinlaista taitotasoa.

Himoneulojien kootut kommentit

Kuva: Hupsistarallaa-blogi

"Ei mua varsinaisesti pänni, mutta oon luonteeltani hirvittävän jääräpäinen, enkä siksi jätä asioita kesken vaan hoidan ne sinnillä loppuun asti. Se on hassu juttu, oon ehdottomasti enemmän sen lopputuotteen perässä kuin vain prosessista nautiskelun. Silmukat kun on luotu ja kolme kerrosta neulottu, pitäisi mieluusti alkaa olla valmista. Mutta tästä huolimatta, ihan koko ajanhan mä neulon. Että jos se paita valmistuisi viidessä minuutissa, niin heti mä aloittaisin uuden, vaikken niin sanottu prosessineuloja olekaan."
Anna-Johanna

"En neulo sen takia, että se rentouttaa. Neulon siksi, että saa jotain konkreettista valmiiksi. On jotain, mihin keskittyä ja joku asia elämässä, johon pystyn vaikuttamaan. Kyllä se valmis työ motivoi. Jos valmis työ ei motivoi, niin melko helposti puran työn. Tiedän, millaisia neuleita käytän ja millaiset jää käyttämättä. Joskus toki työ voi jäädä hetkeksi jäähylle, koska siinä on virhe, jota en sillä hetkellä jaksa korjata. Useasti kyllä nekin työt päätyvät purkuun, mutta eivät aina. Neulominen on siitäkin kivaa, että työn voi purkaa ja käyttää langan sitten johonkin muuhun työhön."

Nonnu Neuloja

"Matka on tärkein. Voin hyvällä mielellä purkaa koko työn ja aloittaa alusta, jos tarvii."
Anonyymi neuloja

”Mä kyllä rakastan sitä prosessiakin (oma hetki ja juttu), mut kyllä ihaninta on valmiiksi saaminen.”
Anonyymi neuloja

Lämmin kiitos kaikille neulomisvinkkejä ja -näkökulmia antaneille! Vinkkejä antoivat mm. Anna-Johanna, Hupsistarallaa Terhi, Mehukekkereiden Veera, Rosanna of Mayn Rosanna, Sormustimen Anni sekä Nonnu Neuloja.

Millainen neuloja sinä oot? Miten sä motivoit itseäsi?

9

Virkkausohje pääsiäismunien eläinhahmohatuille

Pyrin pääsääntöisesti välttämään turhan tekemistä: en halua ommella kymmeniä legginssejä, jollei niille ole tarvetta tai tehdä kotiin jotain sellaista, mille ei olisi käyttöä. Aina silloin tällöin ote kuitenkin lipeää. Tulee idea, joka tuntuu vain hauskalta.

Näitä kananmunien pipoja virkatessani kieltämättä saatoin pari kertaa ohimennen pohtia, että voisi kai sitä aikansa käyttää johonkin muuhunkin. Mut ei, nää nyt vain tuntuivat niin kivalta idealta, että oli sitten järkevää tai ei, niin tulipa tehtyä. Söpöt niistä ainakin tuli: pikkuinen kaverijengi munakennomatkalla.

Lapsuuden kodissani oli tapana koristella pääsiäismunat karikatyyrisesti siten, että jokainen perheenjäsen piirsi munaan yhden perheenjäsenen naaman. – Siinä ei kohteliaisuuksia jaeltu, kun muniin piirtyivät isän roikkuvat silmäpussit ja minun sekä siskoni isot hampaat. Lopputulos oli aina yhtä riemastuttava.

Tämä eläinhahmoteema on karikatyyrihommaa huomattavasti lempeämpi. Teemaa olisi suht helppo jatkaa vaikka ja kuinka: mustavalkoista teemaa jatkaen lehmähahmoa tms. Pipojen virkkaaminen on helppoa ja näitä syntyy helposti illassa liuta. Kurkkaa postauksesta ohje.

0

Neulottujen ja virkattujen pipojen ohjeita

Kuva: Nupu Nupu -blogi

Pipo. - Tuo kiireisen arjen ihana mahdollisuus käsityömaailmaan livahtamiseen tuosta vain. Pieni piponeulomus tai -virkkuutyö kulkee mukana vaikka käsilaukussa. Ja valmistakin syntyy melko nopeasti. Pipon ehtii tekemään joululahjaksi vaikka jopa siinä ainakin itselleni tyypillisessä viimetingassa. - En kuulu siihen ihmisryhmään, jotka paketoivat ensimmäiset omatekoiset joululahjat jo ennen kuin lehdet putoavat puista. 

Netti ja lehdet ovat täynnä toinen toistaan ihanampia pipo-ohjeita. Oikeastaan tarjontaa on sen verran paljon, että välillä on vaikea päättää, minkä niistä tekisi. Toisinaan vastaan tulee todella kivoja pipoja, mutta siinä hetkessä, kun olisi aika luoda silmukat puikoille, on mahdoton muistaa, mistä ohje olikaan peräisin. Tässäpä siis meidän kaikkien iloksi taitavien kässäbloggareiden ihastuttavia pipoja ohjelinkkeineen. - Mikäli sinä tai vaikka joku perheenjäsenistäsi on pipoa vailla, niin kurkkaapa löytyisikö tästä postauksesta mieluisaa. Ohjevinkeissä on sekä neulottuja että virkattuja pipoja.

13

Jäätelöfanin virkattu laukku

Elokuu vaihtui syyskuuksi miltei salaa. Valoisat yöt väistyivät tummien tieltä ja iloissa tuoksuu jo ihana kirpeä raikkaus. Paahteinen, auringontäyteinen kesä näkyy kuitenkin yhä rusketuksena kasvoilla, käsivarsissa ja säärissä - vaatteiden alle jäävissä kohdissa hullunkurisina vaaleina raitoina ja kaistaleina. Unelmien kesä on ladattuna muistoiksi kännyköihin ja läppäreiden kovalevyille. Siellä ne odottavat pääsyä jonkinlaisiksi järjellisiksi koosteiksi tuhansien kuvien valtameressä.

Oi, kesä, olit niin ihana! Pieni haikeus tuntuu jossain pinnan alla, mutta rakastan myös syksyn kuulautta ja sen myötä luonnostaan tulevaa reippautta. Hivenen niska kyyryssä ja nolona olen selannut viimeaikoina somea: sen muhkeista neuleista täyttyvää kuvavirtaa. Enpä ole muuttunut mihinkään sitten viime syksyn, kevään tai kesän. Kauden mukaiset kamppeet ovat vielä auttamatta tekemättä. Mitä ilmeisimmin olen ajatellut, että lapseni voi lämmitellä itseään jäätelötötteröllä. No, ehtiihän sitä vielä.

Turkista kesälomalla ostamani macrame-puuvillalanka on osoittautunut kertakaikkisen ihanaksi. En ole onnistunut löytämään Suomesta ihan vastaavaa mistään. Se on tuollaiseksi kudemaiseksi langaksi melko ohutta, mutta kuitenkin sopivan jämäkkää. Jätskiväriset langat virkkautuivat miltei itsestään jäätelön muotoon. Pakkohan se oli valmiiksi tehdä, vaikka fiksumpi olisi ehkä neulonut vaikka pipon. Meidän perheessä asuu kuitenkin ympärivuotinen jätskifani, joten suosio oli taattu.

2

Road Trip -virkkaajana Turkissa: erään verkkokassin tarina

On ihmisiä, jotka varaavat lomamatkansa vuoden tai vähintään puoli ennen lähdön hetkeä. Ja sitten on se sellainen ihmisryhmä, joka on huono suunnittelemaan yhtään mitään yli viikkoa edemmäksi: suunnitelmat elävät ja nopeat käänteet kuuluvat perus askelmerkkeihin. Arvannet ehkä, kumpaan ihmisryhmään minä ja perheemme kuuluvat...

Kesälomaa oltiin vietetty jo hyvän matkaa, kun ryhdyimme pohtimaan, että pitäisikö meidän sittenkin lähteä loman päätteeksi jonnekin kauemmaksi. Yhdeksän päivää ennen lähtöämme piirustelin kuopusta varten jääkaapin oveen matka-aamukamman: eipä tullut kovin pitkäksi se ajanjakso, jolloin kyseltäisiin sen miljoonannen kerran, että milloin me lähdetään. Pieni, vuoristojen ympäröiä Ichmelerin kylä Marmariksen vieressä. Sinne suuntaisimme.

Olin päättänyt ottaa matkan täysin lomailun kannalta: ei läppäriä, eikä blogipostauksien kirjoittelua. Somettaminenkin rajoittuisi ainoastaan hotelliin ja muille wifi-alueille. Ottaisin ainoastaan hyvin maltillisesti blogikuvia, ehkä yhtenä päivänä.

Melko hyvin pysyinkin tavoitteessani, kunnes sitten yhtä spontaanisti kuin varasimme matkamme, keksin lennossa tai tarkemmin ilmaistuna avo-Jeepin kyydissä istuessani ja virkkuukoukkuani heilutellessani idean Road Trip -virkkauksesta: kuvitetusta juuttikassin tarinasta Välimerellisissä maisemissa.

Olin aloittanut verkkokassin virkkaamisen jo Suomessa ja ajattelin, että saattaisin ehkä saada sen valmiiksi matkamme aikana. Ja valmiiksihan se lopulta tulikin (koska enhän nyt olisi voinut jättää tarinaa vaille loppua...) ;)

Saatoinpa kyllä olla melkoisen uniikki näky kiemuraisilla vuoristoteillä jeepin takapenkillä virkatessani. Korkea takapenkki ja olemattomat reunat: kurveissa olin pelkästään turvavyön ja oman olemattoman käsiotteeni varassa. Extreme-virkkaaja. Vaan mitäpä sitä ei ihminen tekisi käsitöiden eteen...  Ehkä ensi kesänä sitten vuoristokiipeilyvirkkausta.

21

Virkatut pesuhedelmät ja -sienet Cleany-langasta + ohjeet

Tallenna tästä ohje ja kuva itsellesi talteen Pinterestiin.

Yhteistyössä: Prym Suomi

Kesäaikaan ompeleminen jää helposti vähemmälle, koska ainakin meidän perheessä on tapana olla melko paljon liikkeellä. Langat, koukut ja puikot sen sijaan kulkevat kätevästi mukana. Helpot ja nopeasti syntyvät pesuhedelmät ja -sienet ovat juuri sellaista mukavaa auton takapenkin erotuomarille sopivaa matkakässäilyä, jonka lomassa pystyy hyvin ratkomaan lasten pienet nahistelut ja silmäilemään vähän maisemiakin. Pikkuisia pesusieniä on kiva viedä vaikka kesän kyläviemisiksi. Kirjoitin niihin ohjeet ylös teidän kaikkien iloksi.

Pesumeloni-, -appelsiini ja puuterin tupsuttelusientä muistuttavat pesusienet on virkattu Schachenmayrin Cleany-langasta. Lanka on suunniteltu nimenomaan pesusienten tekemiseen. Karheapintaista sientä voi käyttää paitsi itsensä pesemiseen, myös astioiden tiskaamiseen tai vaikka vähän pinttyneempien tahrojen jynssäämiseen. Itse yhdistelin Cleanyyn pikkuisen myös puuvillalankaa: saamassani valikoimassa ei ollut mukana valkoista eikä mustaa ja toisaalta puuvillalanka nousee kivasti esiin pörheän Cleanyn seasta.

2

Helppo ja nopea neulottu pipo + ohje

Jo muutaman vuoden ajan katukuvassa on näkynyt överimuhkeita pipoja: Samujin Chunky Beaniet ja sen kopiot keikkuvat ainakin helsinkiläisessä katukuvassa yhdistettyinä yltiöleveisiin kaulahuiveihin. Tuollainen muhkea pipo neulotaan kaksinkertaiseksi eli se on taatusti äärettömän lämmin. Ajattelin ensin itsekin, että olisin neulonut tuollaisen muhkupipon itselleni, mutta epäröin, ettei se jotenkin vain sopisi minulle. Niinpä teinkin hillitymmän eli kevennetyn ja muutenkin vähän omanlaiseni version.

Duo-pipoksi nimeämäni pipon juju on kaksivärisyydessä ja leveässä resorissa. Oikeastaan se on todella peruspipo, mutta silti vaan jotenkin tosi kiva. Tykkään itse tästä kovasti. Pörröisen langan ansiosta pipo on pehmeän oloinen, muttei silti kuitenkaan överit. Kaiken kukkuraksi tämä on myös nopea ja helppo neuloa. Postauksesta löydät myös ohjeen, jos haluat kokeilla.

Oma lankani on laadultaan sellaista, etten ehkä ihan itse sitä kaupasta ostaisi: 61 % polyamidia ja 39 % villaa. Lanka on Shachenmayerin Velvetinoa. - Sellaista luontaisesti pikkuisen pörröistä. Langassa on liikaa tekokuitua makuuni, mutta saatuani ystävältäni tätä muutaman kerän, halusin ne myös hyödyntää. Täytyy sanoa, että lanka oli kuitenkin todella miellyttävää neulottavaa ja piposta tuli sopivan lämmin, muttei liian kuuma ja tärkeimpänä ominaisuutena se, ettei se kutita.

Neuloin pipon kaveriksi myös kuvissa näkyvän tuubihuivin. Se on neulottu aina oikein neuleena ja suorana pötkönä. Vasta lopuksi yhdistin päät toisiinsa. Neuloin huivin jättipuikoilla, jolloin siitä tuli tuollainen hauskan koukeroinen ja rönsyilevä. Sopii minusta kivasti tuon pipon kaveriksi. Hieman leveämpi se olisi voinut olla, mutta menee noinkin.

5

Torkkupeitto jättipuikoilla frotee-pörrökuteesta

Yhteistyössä: Lankava (kude saatu testattavaksi)

Koko viime talven ihastelin pitkin nettiä muhkeita jättitorkkupeittoja. Niihin käytettävä lanka on kuitenkin mielestäni sen verran kallista, etten ole raaskinut sitä hankkia. Jotkut ovatkin korvanneet hintavan villalangan suikaloidulla fleecellä. Koska jälkimmäinen ei oikein mahdu ekologisuutta tavoittelevaan maailmankuvaani, jäi torkkupeitto haaveeksi.

Tänä syksynä törmäsin Lankavan Instagram-tilillä 80 prosenttisesti kierrätyspuuvillasta valmistettuun frotee-pörrökuteeseen. - Se oli rakkautta ensisilmäyksellä: ekologinen materiaali, joka vielä kuulosti varsin riittoisalta. Kyselin Lankavalta lisätietoja ja en edes ehtinyt lopulta tilaamaan kudetta, kun se jo ilmaantuikin postiin ja minulle kokeiltavaksi. Olipa iloinen yllätys ja värikin osui just, eikä melkein.

Peitosta tuli ihanan pehmeä ja yllättävän lämmin. Juuri täydellinen pimeisiin ja viileisiin iltoihin. Mukillinen höyryävän kuumaa glögiä tai kaakaota, hyvä kirja tai kutimet. Mitäpä sitä muuta voisikaan toivoa. 🙂 Froteekuteinen torkkupeitto syntyy suht nopeasti. Nopea neuloja ehtii tekemään niitä liudan vaikka joululahjoiksi.

13

KANTAPÄÄTTÖMÄT - ALOITTELEVAN NEULOJAN SUOSIKKISUKAT

Neulominen ei ole ollut järin suuressa roolissa käsityöelämässäni. Lukuisista kesken jääneistä neuleistani olen tilittänyt jo aiemminkin. Alkuvuodesta päätin, että haluan oppia myös näitä lankahommia. Muutama pipo ja yksi kaulahuivi onkin jo syntynyt ja kesäomamatkalla virkkasin tytöllemme hellehatun. Siinä taitavat olla tähänastiset neulesaavutukseni. 

Olen luvannut itselleni, että villasukat on saatava valmiiksi tämän vuoden aikana. Muutamat olen aloittanut ja purkanut. Yhdet puolivalmiit odottavat lankakorissa - mitäpä muutakaan kuin kantapään suurta ilmaantumista. Sitä ei ole vielä tapahtunut.

Bongattuani loppukesästä hauskasta blogista nimeltään Nostalgiset naiset Lotta Svärdin kantapäättömät sukat, heitin henkisen voltin. Jiihaa, ongelma ratkaistu! Ainakin toistaiseksi.

10

KÄSITYÖNTÄYTEINEN LOMA VIROSSA: VIRKKAUSTA JA TERKUT TARTON HANSAPÄIVILTÄ

Vietimme viime viikon Virossa. Suurimman osan ajasta hengailimme Tartossa, josta mieheni äiti on hankkinut aikanaan kakkosasunnon. - Kiva ja siisti kerrostalokaksio, joka on toiminut kesälomareissujemme kiintopisteenä jo kymmenen vuoden ajan.

Lähes joka kesä olemme suunnanneet lomalle Tartoon, emmekä ole kyllästyneet vielä tähänkään päivään mennessä. Tarto on kaunis yliopisto- ja kulttuurikaupunki, jossa on tekemistä oikeastaan kaikenikäisille: rantaelämää, kivoja ravintoloita ja kahviloita, ostospaikkoja, konsertteja ja herkullisen pastellisävyisiä rakennuksia silmäniloksi - niin ja monen monta kangaskauppaa...

Viron luonto on lumoavan kaunis, pienet kylät sympaattisia ja ikinä emme lakkaa hämmästelemästä pitkiä hiekkarantoja, jotka ovat vielä lähes täysin vailla turisteja. Tartosta on helppo reissata ristiin rastiin ympäri Viroa. Maan pienuudesta johtuen lähes kaikkialle on melko lyhyt matka. Myös Venäjän rajalle. Yhtenä päivänä teimmekin päiväretken rajakaupunki Narvaan.

Olin pakannut kotoa mukaani käsityötarvikkeita sillä ajatuksella, että teen, mikäli aikaa luontevasti löytyy. Ja löytyihän sitä. Yllättävän paljonkin. Siirtymät paikasta toiseen sujuivat leppoisasti virkkuukoukkua heilutellen. Ja vaikka purin kuvan hatun hmm... kyllä, neljään kertaan, niin lopulta tuli valmista. Elämäni ensimmäinen virkattu hellehattu. Minusta siitä tuli kiva ja pieni kuningatarkin nyökkäsi hyväksyvästi.

Tee se itse -käsitöiden lisäksi matkaani mahtui myös muiden käsitöitä. Nimittäin heinäkuun alkupuolella Tartossa järjestetään joka vuosi viikonlopun mittaiset Hansapäivät. Koko viehättävä kaupunki täyttyy käsitöistä: uskomattoman kauniista virolaisesta keramiikasta, pitseistä, koritöistä, koruista ja  huivipäisten mummojen kutomista sukista. Postauksessa pääset kurkistamaan myös Hansapäiville.

9

MELKEIN ALASTI

Tämä on pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri minulle. Neuletyö. Valmis. Siitäkin huolimatta, että pitkin matkaa kuulin neuledemonin kuiskivan korvaani: ”psst… ommellen olisit jo perillä”. 

En muista, olisinko saanut yhtäkään neulottua työtä valmiiksi sitten koulun käsityötuntien. Kuten jossain postauksessa aiemmin mainitsin: neulomishistoriaani kuuluu paljon aloituksia, mutta nolottavan vähän lopetuksia. Yksi omituisimmista seikoista on se, että osa neuletöistäni on jäänyt kesken jopa aivan viimesenteillä! Konmaritukseni yhteydessä heitin lopulta pois mm. säärystimet, jotka olin aloittanut parikymppisenä, saanut valmiiksi ensimmäisen ja toisenkin noin paria senttiä vaille – ja silti kiinnostus oli lopahtanut ennen valmistumista! 

Olen aina ollut nopean toiminnan nainen. Neulominen on tuntunut luonteelleni aivan hiiitaaaltaaaa… Mielenkiinto ei vain ole jaksanut pysyä yllä. Viime talvena kuitenkin päätin, että haluan oppia neulomaan ja virkkaamaan – ja ennen kaikkea toivon, että voisin tykästyä kumpaankin lajiin. Kiireisen arjen vastakohdaksi neulominen ja virkkaus tarjoavat tervetulleen kontrastin: Slow-kässäilyä pikatempoilun sijaan. :)

0

OMATEKOISEN, LAHJAKSI SAADUN TAIKAA

Muistan edelleen elävästi, miltä tuntui avata postin tuoma, mummoni lähettämä pehmeä paketti. Isäni äiti oli ammattiompelija, mutta myöhemmällä iällään hän keskittyi enemmän neulontaan. Villasukista ei ollut ikinä puutetta ja vähintään kerran talvessa mummo neuloi toiveiden mukaisen villapaidan tai muun isotöisemmän vaatteen.

Muistan myös hyvin elävästi joulun, jolloin minä ja serkkuni saimme äitini äidiltä – taitava käsistään hänkin, joululahjoiksi jättimäiset, omatekoiset pehmokoirat, joiden päällä pystyi makoilemaan ja katsomaan vaikka televisiota. Tuntui ällistyttävältä, että joku oli pystynyt tekemään sellaiset ihan itse. Vähintään yhtä haltioissani olin saatuani ala-asteikäisenä mummoltani lahjaksi nukketeatterin: se oli tehty vanhaan televisioon, jonka sisus oli poistettu. Reunoille oli ommeltu kauniit verhot ja itse nuket eli kolme pehmeää eläinhahmoa olivat myös mummoni tekemät.

6

KAULAHUIVI KÄSIVARSINEULOEN + VIDEO

Lukuisia aloituksia. Naurettavan vähän lopetuksia. Noihin kahteen virkkeeseen tiivistyy neulonta- ja virkkausminäni. Olen aina kokenut, että ompelu soveltuu temperamentilleni neulontaa paremmin. Siinä kun syntyy parhaimmillaan valmista tuosta vain surrur ja niksnaks. Mutta neulonta: se on hiiidas-taaa. Vaan mihinkäs tässä nyt niin kiire oikeasti olisi, toteaa hän ja alkaa vähitellen kiinnostumaan langoista. - Olisihan se ihana käpertyä iltaisin sohvan kulmaan kutimen tai virkkuukoukun kera. Neulomisessa ja virkkauksessa on jotain lähes suloisen runnollistakin. Mukillinen teetä, taustalle sateen ropinaa, lapset leikkivät idyllisen rauhallisesti lattialla. Seinäkello raksuttaa, äidin kutimet helisevät kotoisasti... Näin niitä kauniita lapsuusajan muistoja luodaan! ;) No, ehkä se todellisuus ei aina ihan tuota ole, mutta kokeilemisen arvoista silti. Ja näin kesäaikaan olisi huippua, kun olisi käsityö, jonka voisi napata mukaansa. Toimeksi siis!

Päätin ottaa varman päälle ja tehdä ensitöikseni jotain, joka taatusti tulee valmiiksi. Ja valmista siitä tulikin - alle puolessa tunnissa! Käsivarsineulonta on ihan huippuihana tekniikka. Hauskaa ja nopeaa. Materiaalina käytin Novitan ontelokudetta. Inspiraatio tähän työhön syntyi astumalla ovesta ulos: viikonloppuna oli tooosi kylmää! Hrrr... Perisuomalaisten suvipäivien lämmikeeksi syntyi harvaneuloksinen puuvillakudehuivi. - Tykkään hurjasti!

Ohessa video, jossa höpöttelen neuleharrastuksen aloittamisesta ja siihen liittyvästä pienestä tuskasta. Videolla myös ohje käsivarsineulontaan. Mikäli haluat hypätä suoraan ohjeeseen, se alkaa kohdasta 6:31. Saatan editoida tästä vielä version, jossa on pelkästään ohje.

Vaikka huivista tulikin kiva, toki toivon sille mahdollisimman vähän käyttöpäiviä tälle kesälle. Aurinkoa ja lämpöä, kiitos! :) 

Vinkkaapas mulle seuraava kiva, innostava ja suht joutuisaan valmistuva virkkaus- tai neulontaprojekti! Tiskirätit olivat mielessäni, mut jotenkin ne on pikkuisen tylsän tuntuinen teema.

P.S. Muistathan, että kuun loppuun asti on aikaa osallistua blogini Korjausompelun kesäkuu -haasteeseenhttp://kototeko.blogspot.fi/2016/05/anna-vaatteellesi-jatkoaika-osallistu.html. Haasteeseen liittyvässä kuvakisassa on tarjolla kolme tosi kivaa palkintoa, joita sponssaavat Husqvarna Viking, Taito Uusimaa ja ekologisten tekstiilien kauppa Linotte. 

11