Helppo ohje näyttävän penaalin ompeluun

Kun lapsista vanhempi aloittaa yläasteen ja nuorempi menee ekalle, se on luonnollisestikin nenäliinan paikka. Ehkä jopa kokonaisen paketillisen. Elämän isoja taitekohtia.

Kanavoin oman jännitykseni käsitöiden tekemiseen ja olipa kiva ommella kummallekin lapselle heidän toiveidensa mukaiset penaalit. Ja ihana oli myös käydä yhdessä koulutarvikeostoksilla. Siihen tunteeseen on helppo hypätä mukaan: miten ihana olikin lapsena hankkia uudet kynät ja kumit!

Penaalimallina tämä on minusta hirmuisen kiva. Se näyttää tyylikkäältä ja äkkiseltään voisi kuvitella, että sen ompelu on vaikeaa. Vaan eipäs olekaan. Se on tosi yksinkertainen ommella. Bongasin joskus kaupasta tällä tyylillä tehdyn toilettilaukun ja piti jo joskus vuosi sitten tehdä sellaiseen ohje. Se vaan jäi.

Tein ohjeen tähänkin videomuodossa. Löydät sen tuttuun tapaan IG TV:stäni sekä tämän postauksen lopusta.

Ekaluokkalaisen penaalin vuorin ompelin kierrättäen vanhasta, rikkoutuneesta sateenvarjosta. Aika söpösti nuo Petsit kurkistelevat penaalista. 

Mallia on tosiaan helppo muokata ja tehdä pienempiä tai isompia: penaaleja, meikkipusseja, toilettilaukkuja tai vaikka käsityötarvikepussukoita.

KATSO OHJEVIDEO PENAALIN OMPELUUN! 

View this post on Instagram

Penaali taittuu päädyistään näyttävästi, mutta sen ompeleminen vaatii ainoastaan kahden sauman ompelun ja vetoketjun kiinnityksen. Mallia on helppo muokata ja tehdä juuri sen kokoinen penaali kuin haluat tai vaikka meikkipussi/toilettilaukku.

A post shared by Sanna Suonpää (@kototeko) on Aug 6, 2020 at 12:45am PDT

 

Ihanaa koulun aloitusta kaikille, joilla se on edessä – joko itsellä tai lapsilla! Opena tai oppilaana.

0

Uimakellukkeista ommellut säilytyspussukat

Karanteeniajan yksi to do -listani jutuista on kaikkien kodin kaappien läpikäynti ja turhasta roinasta eroon pääseminen. Aloitin siivousurakan eskarilaisen huoneesta. Tavaroiden raakkaamisen jälkeenkin jäljelle jäi toki paljon tärkeitä aarteita ja kaikenlaista pikkusälää, joiden säilyttämiseen tarvittaisiin ehdottomasti pieniä pussukoita.

Poisheitettävien tavaroiden joukossa oli yhdet uimakellukkeet. Tovin niitä pyöriteltyäni totesin, että siinäpä se pussukkamateriaali on. Kellukkeiden toinen puoli oli läpinäkyvä, joten pussukoista näkisi yhdellä silmäyksellä niiden sisällön. Kahdesta kellukkeesta sai näppärästi neljä pussukkaa. 

8

Konekirjottu minipyyhe hiustenpesudraaman helpottajaksi

Yhteistyössä: Husqvarna Viking

Käsityöinspiraatio saattaa toisinaan saada alkunsa mitä kummallisemmista yhteyksistä. Kuten vaikka hiustenpesudraamasta. ”Äiti, ei kai vaan oo pakko pestä hiuksia”, on vakiokysymys ennen pesulle menemistä. Ja niinä iltoina, kun vastaan kysymykseen kyllä, on seurauksena kovaääninen draama. Mikäänhän ei nimittäin ole yhtä kamalaa kuin se, että silmiin menee vettä…

Vielä toistaiseksi pesen itse kuopuksen hiukset, jotta ne tulevat varmasti puhtaiksi. Olen kuitenkin lopen kyllästynyt kurkottelemaan kesken pesun naulakosta pyyhettä. ”Pyyhe, pyyhe”, kajahtaa saman tien, kun tippakin vettä osuu silmään. Omena ei ole pudonnut kovin kauas puusta, sillä nuo sanat kuuluivat myös omaan hiustenpesurutiiniini lapsena.

Päätin siis konekirjoa kuopuksellemme pyyhepyyhe-pyyhkeen. – Sellaisen sopivan pikkuisen, jonka hän voi pitää itse oman kätensä ulottuvilla ja pyyhkiä silmät aina tarpeen vaatiessa.

Suunnittelin tekstiasemoinnit ja kuvan ensin kuvankäsittelyohjelmassa, jonka jälkeen digitoin ne sitten kirjontakuvaksi Premier Embroidery -ohjelmalla. En ole vielä kovin montaa kertaa digitointia tehnyt ja se on aina yhtä jännittävää: ohjelma muuntaa viivat tikeiksi. Kaikenlaisia säätömahdollisuuksia on ohjelmassa ihan hirmuiset määrät. En ymmärrä niistä vielä puoliakaan, mutta perusasetuksillakin saa kyllä ihan hyvä lopputuloksen näemmä.

Astetta helpompia hiustenpesuhetkiä odottellessa... Tänä iltana pyyhe pääsee testiin ekan kerran. :) 

Kone: Husqvarna Viking Designer Topaz 40

Lue myös:

Konekirjotut aamutossut

Ruusunterälehtiä, talvipuutarhan tuoksua ja kello viiden tee
Elämässä on lupa olla pikkuisen tähtipölyä

Konekirjontaa ja ponityttöjä

Projektit pussiin ja passille kannet

3

Pupureppu kierrätysmateriaaleista ommellen

Yksi kässätyypin hykerryttävimmistä tilanteista, ainakin itselleni, on se, kun ihan ykskaks yllättäen ilmaantuu akuutti tarve jollekin. Ja se fiilis, kun tiukahkossa aikataulussa löydät tee se itse -ratkaisun. Nykyisin olen tosin sen verran armollinen itselleni, että jollen oikeasti ehdi tai jaksa, niin en pode huonoa omaatuntoa, vaikka ratkaisu löytyisikin kaupan hyllyltä. Tässä tapauksessa kuitenkin ehdin. - Kylläpä oli ihana nähdä repun saajan ilme aamulla, kun pupurepppu odotti tuolilla.

Ja siis tilannehan oli se, että kuopuksella alkoi uimakoulu ja edellisenä iltana muistin, että viimeksi uimakoulussa käytetty reppu oli mystisesti kadonnut. Siispä tuumasta toimeen: narurepun pupuversio olisi tosi ihana. Pupureppuja on näkynyt somessa jo usean vuoden ajan, mutta itse en ole niitä aiemmin tehnyt. Tämä reppu valmistui täysin kierrätysmateriaaleista ja siksi sen tekemisestä tuli erityisen hyvä mieli.

2

Ötökkäfanin konekirjottu paita

*) Yhteistyössä: Husqvarna Viking Suomi

Lapset – niin ihmeellisiä ja yllätyksellisiä. Heidän myötään pääsee ja osin joutuu opettelemaan ihan uudenlaisia tapoja ajatella ja tarkastella maailmaa. Toisinaan käydään läpi vähän isompia suuntaviivoja ja toisinaan sitten taas arjen pieniä juttuja. Siihen sarjaan menevät ehdottomasti ötökät.

Olen aina rakastanut eläimiä, mutta jo pienestä pitäen pelännyt kaikenlaisia öttiäisiä. Eskari-ikäinen kuopuksemme puolestaan on aina rakastanut sydämensä kyllyydestä kaikkia eläimiä – ja todellakin siis ihan kaikkia. 

Keväällä kaikkein riemastuttavin asia on poluille ilmaantuvat muurahaiset ja melko pian muurahaisten jälkeen kasvien lehdille ilmaantuvat kotilot. Niitä tuodaan lasipurkeissa lemmikeiksi kotiin. Toukat, koppakuoriaiset, heinäsirkat – kaikki käy. Kun kotonamme surrannut kärpänen sai kuoloniskun, ehdotti murheen murtama kuopuksemme hautajaisten järjestämistä.

Ötökkärakkaudesta inspiroituneena kirjoin kuopukselle ötökkäpaidan Husqvarna Viking Designer Topaz 40 -koneellani. Ihana muurahaiskirjain sekä niskaan kirjottu muurahaiskolonna löytyivät suosikki konekirjontakaupastani: Embroidery Librarysta. 

0

Ompeluohje huivi- ja rusettihiusdonitseihin

Kun on kerran donitsin makuun päässyt, on kierteestä vaikea päästä irti. En oikeasti olisi vielä vuosi sitten voinut kuvitellakaan käyttäväni vielä aikuisiällä hiusdonitseja. Vaan kuinkas kävinkään. Oon suorastaan erikoistunut donitsiohjeiden tekemiseen… 

Alkukesästä julkaisin Instagramissa perus donitsin ompeluohjevideon, muutama viikko sitten kotiliesi.fi-sivustolla julkaistiin tekemäni ohje neulottuihin hiusdonitseihin. Eilen julkaisin Instagramissa video-ohjeen huivi- ja rusettidonitseihin. Eikä loppua näy. Ainakin yksi donitsi-idea on vielä takataskussa. – Pysykäähän kuulolla! Tai loitompana, mikäli kärsit -80-luvun aiheuttamasta donitsitraumasta. 

Hiusdonitsit on kiva idea vaikka synttärilahjaksi ja joka mainio mahdollisuus jämäkankaiden tuhoamiseen. 

4

Muokkausvinkkejä pieneksi käyneille kesävaatteille

Tämä postaus piti julkaista jo oikeastaan ihan alkukesästä, mut parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Vielähän kesää on jäljellä ja viimeistään ensi keväänä vaatekaapit on taas pullollaan pieneksi käyneitä vaatteita.

Ennen uusien vaatteiden ompelua, minulla on tapana käydä läpi erityisesti kuopuksen vaatekaappi kierrätysompelulasit silmilläni. Usein erityisesti itse tehdyt vaatteet ovat pieneksi jäätyäänkin vielä erinomaisessa kunnossa, joten ne ovat mitä mainiointa muokkausmateriaalia. 

Meidän vaatekaapeista löytyy itse tehtyjen lisäksi myös ostovaatteita. Tällä kertaa muokkailin sekä itse tehtyjä että kaupan vaatteita. Postauksessa on vinkit ja ohjeet pieneksi käyneiden shortsihaalareiden, pitkähihaisten paitojen, T-paitojen sekä legginssien muokkauksiin. 

0

Näin ompelet näyttävän korkeavyötäröisen hameen - katso myös video-ohje!

Lasten vaatteisiin liittyvät edesottamukset ovat toisinaan kieltämättä hivenen yllättäviä. Meillä kuopus on jo jonkin aikaa sitten tehnyt selväksi, että mekot eivät käy laatuun. Hameiden käyttäminen sen sijaan on ihan jees. Ihan en ole kyllä saanut kiinni siitä, että miksi, mutta näin nyt vain on.

Tälle kesälle olen ommellut tytöllemme hameita joustamattomasta puuvillasta ja pellavasta. - Molemmat ihania vaatteita kuumille keleille. Esimerkiksi trikoo kun on auttamatta kuumempi kuin ohut ja ilmava, joustamaton puuvilla.

Tällä mallilla ommellut hameet syntyvät niin nopeasti, että näitä syntyy illassa vaikka kokonainen sarja. Tein ompelua varten teille myös ohjeet. Ohjeet löytyvät tästä postauksesta kirjallisina ja osin kuvallisina. Videomuotoisen ohjeen löydät Instagram-tililtäni ja IG TV:stäni. Vaikka tämän postauksen hame on ommeltu tytölle, sama tekemisen logiikka toimii yhtälailla aikuisen hameessa.

0

Pupuraportista kesäpaita tytölle

Käsityöt on siinä suhteessa jännittävä laji, että vaikka tietyt jutut voi oppia tekemään vaikka silmät sidottuina, tekemisessä piilee aina paitsi onnistumisen mahdollisuus, myös mahdollisuus virheisiin. Fifty-fifty. Tai, no, perusvaatteiden osalta omat lukemani ovat usein jo lähes 90-10. Käsitöissä on kuitenkin aina potentiaalia miltei nollapisteeseen palaamiseen. – Siihen hetkeen, kun tuijotat luomustasi epäuskoisena, että tämmönen sitten tuli tehtyä.

En ihan lähiaikoina ole tätä virhettä tehnytkään. Vähän väsymystä tai ihan vain liiankin rentoa asennetta, niin siinä se virhe sitten oli: toisessa hihassa puput juoksivat alamäkeä, toisessa ylä-. Kaikkein huvittavinta tuossa väärään suuntaan leikkaamisessa oli kuitenkin oikeastaan se, etten huomannut virhettä. Tein paidan valmiiksi saakka. Tyytyväisenä silitin sen ja ihastelin, että kylläpä tuli kiva. Napsin oikein vielä kuvatkin Instagramiakin varten. Lopuksi pyysin kuopusta pukemaan ihanan, toiveiden mukaisen pupupaidan ylleen. Vasta siinä kohtaa tajusin, että puput juoksevat eri suuntiin. Damn!

3

Korjausompelua kirjovalla koneella

*) Yhteistyössä: Husqvarna Viking Suomi

Korjausompelu oli vielä jokunen vuosi sitten inhokkilajini. Inhosin sitä sen mekaanisuuden vuoksi. Koin sen äärimmäisen tylsäksi, koska siitä puuttui mielestäni luova ulottuvuus. Tai niin kuvittelin.

Välttelin korjausompelua viimeiseen saakka. Korjaamista vaativien vaatteiden keko vain kasvoi kasvamistaan. Vetoketjun vaihtamisesta oli muodostunut jo perheemme sisäinen vitsi. ”Niin joo, ehkä se tapahtuu joskus vuoden-kahden päästä”, totesi mieheni lakonisesti vinkatessaan takin rikkinäisestä vetoketjusta tai puhki kuluneista taskupusseista. Lahkeiden lyhentämistäkin vetkuttelin niin pitkään, että mies ehti jo unohtamaan kyseisen vaatekappaleen olemassaolon.

Vaan onneksi muutos on mahdollinen. Korjausompelu ei todellakaan ole enää minulle asia, jota vetkuttelen viimeiseen saakka. Ajatus siitä, että vaate saa jatkoajan, tuo suunnattoman mielihyvän. Ja reikien paikkaamisessa todellakin voi käyttää luovuutta.

Olen myös äärimmäisen iloinen siitä, että vaatteistaan todella tarkka esikoisemmekin on sisäistänyt ajatuksen siitä, että vaatteen rikkoutuminen ei välttämättä ole sen tarinan loppu. Kiltisti hän kiikuttaa aina ompelukoneeni viereen haaroistaan revenneet farkut, reikiintyneet hupparit ja kalsarit. – Ihan mahtavaa! Kuinka siis voisinkaan olla korjaamatta niitä vaatteita ja jättää tekemättä sen, mihin olen jo lapsenkin opettanut!  

Vaatteiden korjaamisessa on oikeastaan aina vain kaksi vaihtoehtoa: pyrkimys huomaamattomuuteen tai korostaminen. Olen jo pitkään suunnitellut, että kokeilisin, kuinka kirjovaa konetta voisi hyödyntää vaatteen korjaamisessa. Kuopuksen polven paikkeilta rikkoutuneet legginssit tarjosivat siihen loistavan mahdollisuuden. Ajatuksena oli korjata legginssit mahdollisimman huomaamattomasti: legginssien kuosin ja värimaailman hengessä.

Täytyy todeta, että olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Jos jotain tekisin toisin seuraavalla kerralla, niin ehkä suosiolla hieman isompi kuvio juuri siihen reiän päälle. Toimii kyllä ihan hyvin näinkin. Aika näyttää, kuinka hyvin paikka kestää kohdassa, joka joutuu hieman venytykselle. Reikä kyllä onneksi asettuu hivenen polven alapuolelle.¨

Korjausompelu jakautui tässä projektissa seuraaviin vaiheisiin:

1. Legginssin lahkeen sauman ratkominen hieman reiän yläpuolelle asti.

2. Reiän alustava paikkaaminen: pieni pala trikookangasta reiän taakse ja muutama siksak-ommel päältä. Tämä siksi, ettei kirjontaommel vetäisi reiän röpelöisiä reunoja ruttuun.

3. Lahkeen kiinnitys kirjontakehykseen. Tarrakiinnitteinen, irti revittävä tukimateriaali oli tässä loistava apu. Sen avulla sain kankaan suoraan ja napakasti.

4. Tähtien kirjominen reiän päälle ja ympärille. Vaikka reikiä oli housuissa vain yksi, halusin kirjoa housuihin tähtirykelmän, jotta se vaikuttaisi enemmän koristeompeleelta kuin paikalta.

Legginssien paikkaus konekirjomalla osoittautui ihan loistavaksi korjaustavaksi. Aika näyttää, kuinka paikka kestää käytössä. Mietin ensin, että olisin ommellut tähtikuvioita muuallekin legginsseihin tai ainakin toiseen lahkeeseen. Näin kuvio olisi vaikuttanut vielä enemmän harkitulta, mutta en yksinkertaisesti jaksanut enää ratkoa auki toistakin lahjetta. 

Oikeastaan jo hieman odotan hetkeä, jolloin pääsisin kokeilemaan kirjontapaikkaamista joustamattomaan materiaaliin. Yksi reikä saattaisi toimia inspiraatiokimmokkeena koko vaatteen kirjonnalle.  

3

Ohje T-paidan pääntien koristeluun

Tuossa jokunen aika sitten yksi seuraajistani Instagramissa laittoi minulle viestiä ja esitti toiveen: voisinko antaa vinkkejä, että millaisilla asioilla voisi saada pientä twistiä kesäpaitoihin. Tuumasta toimeen: tässäpä ensimmäinen ja oikeastaan toinenkin. Nimittäin letillä koristeltu pääntie ja päärmäyspaininjalalla huolitellut, rennosti aaltoilevat hihansuut.

Ompelin tämän paidan kuopuksellemme edelliseen postauksen housujen ja shortsien pariksi. Alkuperäinen ajatus oli ommella ihan perus T-paita vailla mitään kommervenkkejä. Vaan kuinkas kävikään? Juuri niin kuin minulle usein käy. Perus T-paita tuntui jotenkin liian laimealta ja ihan liian simppeliltä. Tällainen siitä sitten tuli: söpö ja jotenkin kivalla tapaa rento. 

6

Varaslähtö kesään: viskoosihousut ja -shortsit tytölle

*) Yhteistyössä: Eurokangas

Viimetipan ihmiselle vuodenaikojen taitekohdat ovat aina samanlaisia: kuin yrittäisi hypätä juuri lähdössä olevaan bussiin. Onneksi myöhemminkin lähtevällä ehtii vielä perille. Juuri ja juuri.

Vuodenaikojen taitekohdat ovat minusta myös muuttuneet myös entistä arvaamattomammiksi. Viime viikolla tuntui vielä miltei talvelta, lauantaina tarkeni jo ilman takkia. Hyvissä ajoin ihmisiä nuo nopeat leikkaukset vuodenajasta toiseen tuskin aiheuttavat minkäänlaisia ongelmia. Minä sen sijaan olen juuri se, joka tekee vuodenaikakohtaiset vaatteet tismalleen sen vuodenajan aikana. Hivenen jopa kadehdin ihmisiä, jotka Facebookin ompeluryhmissä aloittavat inspiraatioketjut kesävaatteista melko lailla heti joulun jälkeen.  

No, eipä sillä: ei näille kerrankin suht ajoissa ommelluille kesäkamppeille vielä mitään todellista tarvetta ole. Tänäänkin tuuli niin kylmästi, että alkuviikosta julkaisemani pipopostaus tuntui hyvin ajankohtaiselta. Vaan olipa silti ihana fiilistellä hetken aikaa kesää Helsingin iki-ihanassa ja super kuvauksellisessa Talvipuutarhassa.

0

Turbaanipipon ompeluohje

Vaikka säätiedotukset lupailevat jo hellekelejä, on yksi asia varma: pipoille on Suomessa tarvetta lähes jokaisena vuodenaikana. Jollei nyt ihan lähipäivinä, niin kukaties vappuna tai juhannuksena. Noh, ihan viimeistään nyt kuitenkin ensi syksynä. 

Turbaanimaisia rypytettyjä pipoja on näkynyt somessa jo ainakin vuoden päivät. Itselläni tämä pipomalli on ollut ompelulistalla pitkään. Viimein sain sellaiset tehtyä tytölleni. Malli on mielestäni tosi kaunis ja kehystää nätisti kasvoja. Pienellä jujulla pipoon saa helposti ihan uudenlaisen ilmeen. Varmasti teen itsellenikin tällaisen vielä joku päivä.

0

Konekirjotut aamutossut

Yhteistyössä: Husqvarna Viking Finland

Viime keväänä ompelin Kototekoja-kirjaani varten aamutossut. Siitä lähtien tossut ovat olleet käytössäni päivittäin. Kuopuksemme on ihastellut tossuja usein ja pyytänyt, että voisinko tehdä hänellekin omat. Kun tuossa jokunen viikko sitten osallistui VSM-blogistien (Husqvarna Viking ja Pfaff) yhteiseen ompelutapaamiseen ja tarjolla oli mahdollisuus aamutossujen ompeluun, tartuin siihen heti.

0

Konekirjontaa ja ponityttöjä

Yhteistyössä: Husqvarna Viking Suomi

Yksi itse tekemisen parhaimmista puolista on se, että voi toteuttaa lastensa toiveita. - Tehdä jotain sellaista, jota ei edes aina olisi tarjolla kaupan hyllyssä. Tähän sarjaan kuuluu tämän postauksen konekirjottu paita.

Syksyllä viisi vuotta täyttänyt kuopus pudotti jokunen viikko sitten ensimmäisen alahampaansa.  Suunnilleen samoihin aikoihin kiinnostus My Little Ponyja kohtaan vaihtui ns. ihmisponeihin eli Equestria Girsleihin. Pitkän ja perusteellisen valintaprosessin lopputulemana paidan hahmoksi valikoitui Rainbow Dash söpöysmerkkeineen.

4

Pupukorvalliset ja töpöhäntäiset luistimien suojat - versio 2

Oi lumi, talvi ja kiihtyvää vauhtia lisääntyvä valo! - Niin ihanaa. Jääkentät saavat myös esiteinin kaivautumaan ulos pelibunkkeristaan ja vieläpä vapaaehtoisesti! Hämmentävää... 

Kasvuikäisen lapsen kohdalla luistimien hankinta on edessä lähes joka talvi. Meidän perheessä luistimia ei osteta yleensä koskaan uutena. Niin turhaa, sillä hyväkuntoisia käytettyjä luistimia saa nopeasti kasvavaan lapsen jalkaan todella edullisesti. 

Viikko sitten kävimme kuopuksemme kanssa hakemassa Facebookin Marketplacesta löytämäni luistimet. Hiljaa mielessäni toivoin, että luistimien teräosan pituus ei eroaisi merkittävästi edellisestä koosta. Vaan kyllä se erosi. Juuri sen verran, että oli aika heittää hyvästit viime talvena ompelemilleni pupukorvallisille suojille. Ei auttanut kuin niellä pettymys ja ommella uudet. Tällä kertaa oikaisin designissa sen verran, että jätin kasvot kirjomatta ja ompelematta. Tyylillisesti siis hivenen simppelimmät, mutta silti mielestäni edelleen söpöt. Bonuksena pörheä töpöhäntä.

2

Joustavien kankaiden ompelu ompelukoneella

Yhteistyössä: Husqvarna Viking Suomi

Facebookin ompeluaiheisissa ryhmissä kysellään tämän tästä suosituksia ompelukoneista. Samaan hengenvetoon saatetaan tiedustella, kumpaan kannattaa panostaa mieluummin: hyvään saumuriin vai ompelukoneeseen. Jos minulta kysytään asiaa, on vastaukseni selvä: panosta ompelukoneeseen. Saumuri nopeuttaa tekemistä, jos ompelet paljon joustavia, mutta hyvällä ompelukoneella pärjää todella pitkälle. Itse asiassa jopa pidemmälle ja laajemmalle kuin olin oikeastaan aiemmin edes kuvitellut. 

Aloittaessani yhteistyön Husqvarna Vikingin kanssa minulla oli ja on edelleenkin olemassa edesmenneeltä mummoltani perimäni saumuri. Tuo muinaisesine on aiheuttanut itselleni lukuisat hermoromahdukset kesken ompelun ja erityisesti lankojen vaihdon jälkeen. Saatuani käyttööni ensimmäisen blogiyhteistyökoneeni, Opal 650:n päätin, että nyt loppuu taistelu saumurin kanssa: saumuri sai jäädä pölyttymään ja siirryin käyttämään kaikessa ompeluissani pelkkää ompelukonetta.

Olen useassa käänteessä kehunut käytössäni ollutta / olevaa Husqvarna Vikingin konetta, joista ensimmäinen, Opal 650 oli rungoltaan sama kuin nykyinen Topaz Designerini. Samat joustavat ompeleet löytyvät siis kummastakin. Olen kertonut edellä mainituista seikoista aika ajoin blogissani, Instassa ja muuallakin somessa. Ne ovat aiheuttanut paljon kysymyksiä ja hämmästelyä. Lisäksi minua on pyydetty myös ihan suoraan esittelemään koneeni joustavia ompeleita blogissani. Tässä se siis nyt tulee. Eli lukijoiden toivepostaus, olkaapa hyvät!

7

Bermudaa, pompom-shortseja ja irvikissan hymyjä

Kun kesälomamatka varataan spontaanisti yhdeksän päivää ennen lähtöhetkeä, siinä nyt mitään vaatteita lähdetä enää ompelemaan. Yeah Right! – Koskaan ei ole liian myöhäistä ommella matkapuvustoa, on mottoni. Tai oikeastaan kuvittelin, ettei se enää edes olisi. Että olisin hieman jo tähän ikään mennessä aikuistunut ja tullut järkevämmäksi. Vaan ei. 

Koskaan ei ole liian myöhäistä palata takaisin lähtöpisteeseen... Siinä nasta laudassa päästellessäni mietin, että vaikuttaapa jotenkin tutulta. Joskus taannoin julkaisin blogissani kieli poskella kirjoittamani postauksen otsikolla ”Seitsemän käsityöpersoonaa”. Ei epäilystäkään, totaaliharrastajan olemus oli ottanut minut valtaansa. Täysin. 

"Kulta, eikö sun pitäisi jo pikkuhiljaa alkaa pakkaamaan?” 

”Joo, joo! Älä koko ajan hoputa! Lähtöönhän on vielä tunti aikaa. Mä vaan ihan nopeesti ompelen vielä tän yhden shortsipuvun. Ja joo: ei sanaakaan mistään kaupoista ja että saahan niitä vaatteita ostettua sieltä reissustakin. Ne EI oo itse tehtyjä! Miten mä sit ikinä kehtaan näyttää kellekään meidän lomamatkakuvia, kun lapsilla on niissä yllään jotain Marmaris-T-paitoja sun muita…” 

Kiirettä piti ja kaikki aamusta iltaan istuttiin koneen ääressä, vaikka olisi ehkä jo pitänyt keskittyä pakkaamiseen... Mutta hei, valmista tuli: sain tehtyä pojalleni mieluiset shortsit, tytölle yhden shortsipuvun ja erilliset shortsit ja itselleni mekon. Eli jokaiselle jotakin. 

37

Kesäpäivän ompelumietteitä ja ohje kääntöpaljetin ompeluun

Viime päivinä on ihanasti sataa ripsutellut. Pitkän hellejakson jälkeen olen nauttinut sateen rauhoittavasta tunnelmasta. Tiiviistä harmaudesta, joka antaa luvan olla sisällä. On ollut ihana vain olla, vähän virkata ja olenpa jopa ehtinyt kuunnella äänikirjaakin. Löysin sieltä ihan todellisen helmen: Mia Kankimäen Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Kertakaikkisen ihastuttava maailma japanilaisine teeseremonioineen ja ylevine sanankäänteineen.

Tällä löyhällä aasinsillalla hyppään Japanista suoraan Itähelsinkiin ja ompelukoneen ääreen. Nimittäin asioita, jotka saavat neljävuotiaan pikkutytön sydämen lyömään nopeammin, ovat edottomasti esimerkiksi kääntöpaljetit. Ja aika usein myös lasten ohjelmista tutuilla hahmoilla koristellut kuosit.

Yhtä varmasti kuin nuo edellämainitut aiheuttavat nelivuotiaalle ooh-huokauksia, saavat ne itsessäni aikaan ensireaktiona lähinnä huulten mutristelua: "Öö... ihan kiva, mut mitäs jos katsottaisiin vaikka tuota toista kuosia?" Valehtelisin, jos väittäisin rakastavani Ryhmä hau- ja Frozen-kuoseja. Silti lapsen toiveompeluita on aika ajoin kiva tehdä, koska vaatteen saajan ilo silottelee kyllä omat mutristeluni alta aikayksikön.

Kääntöpaljetti ei varsinaisesti ollut tyttäreni toivoma, mutta nähtyäni niitä Ommel-festareilla, halusin ostaa yhden. Siitäkin huolimatta, että joku sisälläni muistutti siitä epämiellyttävästä mahdollisuudesta, että paljettien ompelija olisi saattanut olla huomattavan pienisorminen. Arvasin kuitenkin, että paljetin suosio olisi taattu. Oikeassa olin. Nelivuotiaamme ei ole ollut koskaan järin kiinnostunut vaatteista, mutta paljettitunika puetaan päälle heti, kun se tulee pesusta.

Jolleivat kääntöpaljetit ole sinulle tuttu juttu, niin niiden ideana siis se, että paljettien toinen puoli on erilainen ja kun paljettikokonaisuutta vetää kädellä ylös tai alas, paljetin kuviointi muuttuu. Osa muuttuu radikaalistikin erilaiseksi, mutta itse valitsin tällaisen vähän hillitymmän version, joka muuttuu kaksivärisestä pilkulliseksi. Tunika on ommeltu Ommel-festareilta ostamastani Kangaskapinan trikoosta. Sen kaveriksi ompelin legginssit Lalian suloisesta Sweetiestä.

5

Onko elämää ilman elastaania? + Ompeluhaaste

Puuvillaa noin 85 prosenttia, elastaania loput. – Siinäpä kombinaatio, joka lienee tämän hetken käytetyin ompeluharrastajien parissa. Napakka materiaali, hyvä palautuvuus ja helppo ommeltava. Mitäpä muuta materiaalilta voisikaan toivoa…

Outi Les Pyy julkaisi viikonloppuna blogissaan tiukkasävyisen postauksen aiheesta elastaani. Outin postauksen pääset lukemaan täältä. Tässä kuitenkin tiivistetysti asian ydin: elastaanista tekee pahiksen se, että sitä ei pystytä kierrättämään uudeksi kuiduksi. Esimerkiksi puuvilla olisi luonnostaan kierrätettävissä, mutta, kun sekaan sotketaan elastaania, materiaalikombinaatio ei ole enää kierrätettävissä.

Outin postauksessa otettiin kantaa erityisesti elastaanin käytön räjähdysmäiseen kasvuun. Sen sijaan, että sitä käytettäisiin ainoastaan esimerkiksi alus- tai urheiluvaatteissa eli niissä käyttötarkoituksissa, joita varten se on aikanaan kehitettykin, on elastaania nykyisin ihan kaikenlaisissa kankaissa. Trikoo alkaa jo olemaan miltei synonyymi puuvillaelastaanille. Joustocollege on noussut erityisesti lapsille ompelevien keskuudessa yhdeksi suosikkimateriaaliksi trikoon rinnalle. Monissa takkien ja housujen tekemiseen tarkoitetuissa paksuissa puuvilloissakin on mukana elastaania.

Elastaanin epäekologisuus ei ole itselleni uusi tieto, mutta silti postaus herätti ja pisti miettimään. Jälleen kerran. Jäin pohtimaan asiaa nimenomaan käsityöharrastajan vinkkelistä: millaista elämä olisi ilman elastaania. Selviäisimmekö me siitä vai merkitsisikö se kenties jopa käsityöharrastuksen loppua?

Jotta en kirjoittaisi aiheesta ulkokohtaisesti, pölläytin vaatekaappiemme ovet auki ja katsoin, mitä kaikkea olen tehnyt itse. Jokaisen vaatekappaleen kohdalla kävin itseni kanssa keskustelun elastaanisilmälasit päässäni: minkä kohdalla voisin luopua elastaanista, minkä kohdalla tekisi tiukkaa? Ohessa selontekoni.

18