Ohjeet ja vinkit

Ohjeet ja vinkit
Ompeluohjeet ja -vinkit

Helpot ja nopeat

Helpot ja nopeat
Helpot ja nopeat

Sisustusteot

Sisustusteot
Koti

Nahkaympyröistä korvakoruiksi ja vinkit koruaskarteluun

korvakorut ommellen

korvakorujen ohje

Yksi käsityöharrastamisen ihanimmista puolista on ehdottomasti se, että sitä kautta on saanut tutustua ihan mahtaviin persooniin. Oikeastaan lähes kaikki käsityötuttavani ovat tulleet tutuiksi somen kautta. Osaan on saanut tutustua paremmin blogiyhteistöiden kautta, osaan taas on tullu törmättyä käsityötapahtumissa. 

On aina yhtä hauskaa tavata ensimmäisen kerran livenä joku somesta tuttu henkilö. Tavallaan ihminen tuntuu jo valmiiksi täysin tutulta, vaikkei olisi koskaan aiemmin tavattukaan henkilökohtaisesti. On jotenkin hauskaa, että joku kuitenkin suht tuntematon, saattaa tietää hyvinkin tarkkaan, esimerkiksi, minkä tyyppisistä väreistä ja materiaaleista se somen kautta tuttu tyyppi pitää.

Tampereen kädentaitomessuilla hengailin viimeksi jonkin aikaa Hupsistarallaa Terhin ja Mehukekkereiden Veeran kanssa. Yhteinen kierros alkoi sillä, että edellämainitut henkilöt totesivat yhdestä suusta: "Hei, me löydettiin tuolta sellasia juttuja, jotka on ihan sun oloisia." Oikeassa olivat: pyöreät nahkapalat inspiroivat heti ja nappasin niitä mukaan kourallisen. Näistä voisi kyllä keksiä vaikka mitä. Ensimmäiseksi mieleeni tulivat kuitenkin korvikset. 

2

Peittopiilot: näyttävää ja kätevää säilytystä mökille + ompeluohje

pentikin kangas
Yhteistyössä: Pentik

Onkohan missään muualla päin maailmaa niin paljon kesämökkejä kuin Suomessa? On oikeastaan aika ihanaa, että suomalaisissa on säilynyt kaipuu luonnonläheisyyteen ja sen mukana tuomaan rauhaan. Meidän perheellämme ei omaa mökkiä ole, mutta vanhemmillani on. Keski-Suomeen Päijänteen rannalle on aina yhtä ihana palata – kesä toisensa jälkeen. 

Mökkeily oli iso osa lapsuuteni kesiä. Muistan elävästi mökkikesät eri ikäisen lapsen ja nuoren kulmasta: Tuntikausia jatkuneen uimaan-saunaan-uimaan-rumban, helteisen paahteiset kesät, isän savustaman kalan, äidin paistamat letut, saunan jäljiltä höyryävän ihon, utuisen lempeän ilta-auringossa kylpevän järvimaiseman.

Aika ei ole kuitenkaan kullannut teinivuosien mökkikesiä: mökille lähteminen tuntui tervanjuonnilta ja joka ikinen mökkeilyyn liittyvä puuha siltä kuin olisi joutunut vankileirille pakkotyöhön. Mieleen on piirtynyt muisto myös siltä kesältä, jolloin vesisade kylvetti koko maiseman valuvaksi. Loputon sade rummutti kesämökin kattoon. Kodikas ropina muuttui pikkuhiljaa painostavaksi tylsyydeksi. Yhtäkään Aku Ankkaa ei tehnyt enää mieli lukea. Siinä kohtaa päätimme lopulta hypätä autoon ja matkustaa vähemmän sateisiin maihin.

Vaikka käymme nykyisen perheeni kanssa vanhempieni mökillä yleensä vain kerran kesässä, niin silti sinne meneminen on omille lapsillemme aina yhtä tärkeää ja ihanaa. On kiva nähdä, kuinka luonnon helmassa kännykät, some ja pelaaminen häipyvät kuin itsestään taka-alalle. Ympäröivä maisema ja kaikki mökkeilyyn liittyvä on niin tuhatkertaisesti kiinnostavampaa ja magneettisempaa. Ja hyvä niin.
4

Korjausompelua kirjovalla koneella




*) Yhteistyössä: Husqvarna Viking Suomi

Korjausompelu oli vielä jokunen vuosi sitten inhokkilajini. Inhosin sitä sen mekaanisuuden vuoksi. Koin sen äärimmäisen tylsäksi, koska siitä puuttui mielestäni luova ulottuvuus. Tai niin kuvittelin.

Välttelin korjausompelua viimeiseen saakka. Korjaamista vaativien vaatteiden keko vain kasvoi kasvamistaan. Vetoketjun vaihtamisesta oli muodostunut jo perheemme sisäinen vitsi. ”Niin joo, ehkä se tapahtuu joskus vuoden-kahden päästä”, totesi mieheni lakonisesti vinkatessaan takin rikkinäisestä vetoketjusta tai puhki kuluneista taskupusseista. Lahkeiden lyhentämistäkin vetkuttelin niin pitkään, että mies ehti jo unohtamaan kyseisen vaatekappaleen olemassaolon.

Vaan onneksi muutos on mahdollinen. Korjausompelu ei todellakaan ole enää minulle asia, jota vetkuttelen viimeiseen saakka. Ajatus siitä, että vaate saa jatkoajan, tuo suunnattoman mielihyvän. Ja reikien paikkaamisessa todellakin voi käyttää luovuutta.

Olen myös äärimmäisen iloinen siitä, että vaatteistaan todella tarkka esikoisemmekin on sisäistänyt ajatuksen siitä, että vaatteen rikkoutuminen ei välttämättä ole sen tarinan loppu. Kiltisti hän kiikuttaa aina ompelukoneeni viereen haaroistaan revenneet farkut, reikiintyneet hupparit ja kalsarit. – Ihan mahtavaa! Kuinka siis voisinkaan olla korjaamatta niitä vaatteita ja jättää tekemättä sen, mihin olen jo lapsenkin opettanut!  


Vaatteiden korjaamisessa on oikeastaan aina vain kaksi vaihtoehtoa: pyrkimys huomaamattomuuteen tai korostaminen. Olen jo pitkään suunnitellut, että kokeilisin, kuinka kirjovaa konetta voisi hyödyntää vaatteen korjaamisessa. Kuopuksen polven paikkeilta rikkoutuneet legginssit tarjosivat siihen loistavan mahdollisuuden. Ajatuksena oli korjata legginssit mahdollisimman huomaamattomasti: legginssien kuosin ja värimaailman hengessä.

Täytyy todeta, että olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Jos jotain tekisin toisin seuraavalla kerralla, niin ehkä suosiolla hieman isompi kuvio juuri siihen reiän päälle. Toimii kyllä ihan hyvin näinkin. Aika näyttää, kuinka hyvin paikka kestää kohdassa, joka joutuu hieman venytykselle. Reikä kyllä onneksi asettuu hivenen polven alapuolelle.¨


Korjausompelu jakautui tässä projektissa seuraaviin vaiheisiin:

1. Legginssin lahkeen sauman ratkominen hieman reiän yläpuolelle asti.
2. Reiän alustava paikkaaminen: pieni pala trikookangasta reiän taakse ja muutama siksak-ommel päältä. Tämä siksi, ettei kirjontaommel vetäisi reiän röpelöisiä reunoja ruttuun.
3. Lahkeen kiinnitys kirjontakehykseen. Tarrakiinnitteinen, irti revittävä tukimateriaali oli tässä loistava apu. Sen avulla sain kankaan suoraan ja napakasti.
4. Tähtien kirjominen reiän päälle ja ympärille. Vaikka reikiä oli housuissa vain yksi, halusin kirjoa housuihin tähtirykelmän, jotta se vaikuttaisi enemmän koristeompeleelta kuin paikalta.

Legginssien paikkaus konekirjomalla osoittautui ihan loistavaksi korjaustavaksi. Aika näyttää, kuinka paikka kestää käytössä. Mietin ensin, että olisin ommellut tähtikuvioita muuallekin legginsseihin tai ainakin toiseen lahkeeseen. Näin kuvio olisi vaikuttanut vielä enemmän harkitulta, mutta en yksinkertaisesti jaksanut enää ratkoa auki toistakin lahjetta. 

Oikeastaan jo hieman odotan hetkeä, jolloin pääsisin kokeilemaan kirjontapaikkaamista joustamattomaan materiaaliin. Yksi reikä saattaisi toimia inspiraatiokimmokkeena koko vaatteen kirjonnalle.  

2

Twistiä kesäpaitaan: lettipääntie + ohje

Letitetty pääntie

Letitetty pääntie
Tuossa jokunen aika sitten yksi seuraajistani Instagramissa laittoi minulle viestiä ja esitti toiveen: voisinko antaa vinkkejä, että millaisilla asioilla voisi saada pientä twistiä kesäpaitoihin. Tuumasta toimeen: tässäpä ensimmäinen ja oikeastaan toinenkin. Nimittäin letillä koristeltu pääntie ja päärmäyspaininjalalla huolitellut, rennosti aaltoilevat hihansuut.

Ompelin tämän paidan kuopuksellemme edelliseen postauksen housujen ja shortsien pariksi. Alkuperäinen ajatus oli ommella ihan perus T-paita vailla mitään kommervenkkejä. Vaan kuinkas kävikään? Juuri niin kuin minulle usein käy. Perus T-paita tuntui jotenkin liian laimealta ja ihan liian simppeliltä. Tällainen siitä sitten tuli: söpö ja jotenkin kivalla tapaa rento. 
6

Varaslähtö kesään: viskoosihousut ja -shortsit tytölle


viskoosihousut lapselle
lapselle kesähousut ommellen*) Yhteistyössä: Eurokangas


Viimetipan ihmiselle vuodenaikojen taitekohdat ovat aina samanlaisia: kuin yrittäisi hypätä juuri lähdössä olevaan bussiin. Onneksi myöhemminkin lähtevällä ehtii vielä perille. Juuri ja juuri.

Vuodenaikojen taitekohdat ovat minusta myös muuttuneet myös entistä arvaamattomammiksi. Viime viikolla tuntui vielä miltei talvelta, lauantaina tarkeni jo ilman takkia. Hyvissä ajoin ihmisiä nuo nopeat leikkaukset vuodenajasta toiseen tuskin aiheuttavat minkäänlaisia ongelmia. Minä sen sijaan olen juuri se, joka tekee vuodenaikakohtaiset vaatteet tismalleen sen vuodenajan aikana. Hivenen jopa kadehdin ihmisiä, jotka Facebookin ompeluryhmissä aloittavat inspiraatioketjut kesävaatteista melko lailla heti joulun jälkeen.  

No, eipä sillä: ei näille kerrankin suht ajoissa ommelluille kesäkamppeille vielä mitään todellista tarvetta ole. Tänäänkin tuuli niin kylmästi, että alkuviikosta julkaisemani pipopostaus tuntui hyvin ajankohtaiselta. Vaan olipa silti ihana fiilistellä hetken aikaa kesää Helsingin iki-ihanassa ja super kuvauksellisessa Talvipuutarhassa.
0

Joka tyypin parhaat kaavat - jokaisen ompeluharrastajan Must Have


jokatyypin parhaat kaavat

*) Kirja saatu kustantajalta 


Olen aika moneen kertaan julistanut blogissani sitä, kuinka rakastan käsityökirjoja, jotka ovat visuaalisesti herkullisia ja käsityömatka johonkin miltei toiseen ulottuvuuteen. Kyllä, rakastan niitä edelleenkin. Mutta: käsityökirjarakkauteni ei kuitenkaan ole ehdotonta. Joka tyypin parhaat kaavat -kirja poikkeaa jonkin verran edellä mainituista kriteereistä, mutta rakastin silti sitä heti ensiavauksesta alkaen ja oikeastaan jo etukäteen, sillä pidin sen aiemmastakin versiosta. 

Joka tyypin kaavakirjan uudistettua versiota olen odottanut innolla siitä lähtien, kun huomasin Instagramissa Rinna Saramäen päivityksen aiheeseen liittyen. Nimittäin jos puhutaan äärimmäisistä tunteista, niin siinä missä rakastan vahvaa visuaalisuutta, vihaan kaavojen piirtämistä. Pyrin pärjäämään mahdollisimman pienellä määrällä. Osaan muokkailla kaavoja jo jonkin verran, mutta paljon on myös opittavaa.

Joka tyypin parhaat kaavat -kirja on ompeluharrastajan Must Have. Jos sinulla olisi mahdollisuus hankkia ainoastaan yksi ompeluaiheinen kirja, niin se olisi sitten tässä. Kirja on mahtava tietopaketti ja mahdollisuus oppia kaavojen muokkaamista. Osa muokkausideoista on hyvin simppeleitä ja niistä suoriutuu aloittelevakin ompelija. Osa taas hieman työläämpiä.

jokatyypin parhaat kaavat
jokatyypin parhaat kaavat

jokatyypin parhaat kaavat







Kirja pitää sisällään kahdeksan peruskaavaa ja muhkean määrän niiden muokkausideoita ja -ohjeita. Mallivalikoima pitää sisällään sekä naisten että miesten vaatteita. Kaavojen kokovalikoimakin on kivan laaja: aina XXS:stä XXXL:ään. Toisin sanoen kaavoja voi hyödyntää myös nuorten vaatteissa.

Rinna Saramäki, Katja Kaipaanlahti ja Jane Palmu ovat tehneet ihan suunnattoman työn tehdessään kirjasta niin kattavan ja selkeän, mitä se on. Joka typin parhaat kaavat -kirjassa yksi hupparimalli muuntuu selkeiden ohjeiden avulla kavennetuksi huppariksi, anorakiksi, heittojakuksi ja takiksi. Suorat housut puolestaan pillifarkuiksi, skeittihousuiksi, korkeavyötäröisiksi housuiksi, housuhameeksi ja laskoshousuiksi. Melkoista! 

jokatyypin parhaat kaavat

jokatyypin parhaat kaavat




Kirjassa on mukana kattava teoriaosio, jossa käydään läpi materiaalivalintoja, napitusta, vuoritusta, laskostyyppejä jne. Joka tyypin parhaat kaavat -kirja on kokonaisuutena ihanan selkeä mallikuvineen ja ohjeineen. Kirja on ennenkaikkea tekniikkakirja, mutta myös omalla tavallaan inspiroiva: mitä kaikkea voikaan saada aikaiseksi yhdestä kaavasta – ja mitä kaikkea lisää voikaan kehitellä ihan itse!

Tämä on kirja, jonka saatan jopa ehkä varmuuden vuoksi päällystää jollakin, jotta se varmasti kestää aikaa. Sillä tästä kirjasta en luovu.

Onko sulle tämä kirja tai sen edeltäjä tuttu?

6

Turbaanimaisen rypytetyn pipon video-ohje

turbaanipipon ompeluohje
turbaanipipon ompeluohjepipon ompeluohje

Vaikka säätiedotukset lupailevat jo hellekelejä, on yksi asia varma: pipoille on Suomessa tarvetta lähes jokaisena vuodenaikana. Jollei nyt ihan lähipäivinä, niin kukaties vappuna tai juhannuksena. Noh, ihan viimeistään nyt kuitenkin ensi syksynä. 

Turbaanimaisia rypytettyjä pipoja on näkynyt somessa jo ainakin vuoden päivät. Itselläni tämä pipomalli on ollut ompelulistalla pitkään. Viimein sain sellaiset tehtyä tytölleni. Malli on mielestäni tosi kaunis ja kehystää nätisti kasvoja. Pienellä jujulla pipoon saa helposti ihan uudenlaisen ilmeen. Varmasti teen itsellenikin tällaisen vielä joku päivä.

0

Tie vieköön -reppu ja pohdintaa unelmien tavoittelusta


Tie vieköön reppuElämänhallintaan ja positiiviseen ajatteluun kannustavissa artikkeleissa, kirjoissa ja some-postauksissa on toitotettu jo jonkin aikaa mantraa: Unelmoi – mikä tahansa on mahdollista. Saman suuntaisia aforismeja piirtyy julisteisiin, kortteihin, kirjottuihin tauluihin ja tekstausharjoituksiin somen kuvavirrassa. Oma suhtautumiseni unelmien tavoitteluun on hyvin ristiriitainen.

Olen itse hyvin voimakkaasti eteenpäin pyrkivä ja luovuus lienee yksi vahvimmista eteenpäin työntävistä voimistani. Olen järjettömän kiitollinen kaikista saamistani mahdollisuuksista. Silti hieman salaa jopa ihailen ihmisiä, joille riittää vähempikin. Heitä, jotka elävät ihan vain perus arkea vailla suurempi kunnianhimoja ja se riittää.

Luovuus on ihana lahja ja alati uudistava voima vailla vertaansa. Silti se saa helposti aikaan myös levottomuuden tunteen. – On yksinkertaisesti saatava toteuttaa itseään. Silläkin hinnalla, että välillä mennään oman jaksamisen äärirajoilla. Työn ja rakkaan, lähes toisen työn veroisen harrastuksen yhdistäminen perhearkeen on oikeasti toisinaan hyvin haastava yhtälö. 
0

Kirja kuin kevät

Iloista pääsiäistä -kirja
iloista pääsiäistä -kirjailoista pääsiäistä -kirja



Kevät - tuo elämäni suuri rakkaus! Aina yhtä hurmaava, järisyttävä ja juovuttavan ihana. Monesti olen miettinyt, että voisinko asua maassa, jossa ei olisi näin isot erot eri vuodenaikojen välillä. Pidemmän päälle saattaisi tuntua laimealta.

Jos sinäkin olet kevätihminen, niin Iloista pääsiäistä -kirja on just sulle. Vaikka kirjan näkökulma on pääsiäisessä, se on hengeltään nimenomaan keväinen. Se pitää toki sisällään pääsiäisruokien ja askartelujen ohjeita, kattausvinkkejä jne. Mutta silti siinä on myös todella paljon elementtejä, jotka liittyvät ylipäätään kevääseen.


0

Konekirjotut aamutossut

konekirjonta
konekirjonta

Yhteistyössä: Husqvarna Viking Finland

Viime keväänä ompelin Kototekoja-kirjaani varten aamutossut. Siitä lähtien tossut ovat olleet käytössäni päivittäin. Kuopuksemme on ihastellut tossuja usein ja pyytänyt, että voisinko tehdä hänellekin omat. Kun tuossa jokunen viikko sitten osallistui VSM-blogistien (Husqvarna Viking ja Pfaff) yhteiseen ompelutapaamiseen ja tarjolla oli mahdollisuus aamutossujen ompeluun, tartuin siihen heti.
0

Virkatut eläinhahmopipot pääsiäismunien koristeiksi + ohje


pääsiäisaskartelu


Pyrin pääsääntöisesti välttämään turhan tekemistä: en halua ommella kymmeniä legginssejä, jollei niille ole tarvetta tai tehdä kotiin jotain sellaista, mille ei olisi käyttöä. Aina silloin tällöin ote kuitenkin lipeää. Tulee idea, joka tuntuu vain hauskalta.

Näitä kananmunien pipoja virkatessani kieltämättä saatoin pari kertaa ohimennen pohtia, että voisi kai sitä aikansa käyttää johonkin muuhunkin. Mut ei, nää nyt vain tuntuivat niin kivalta idealta, että oli sitten järkevää tai ei, niin tulipa tehtyä. Söpöt niistä ainakin tuli: pikkuinen kaverijengi munakennomatkalla.


Lapsuuden kodissani oli tapana koristella pääsiäismunat karikatyyrisesti siten, että jokainen perheenjäsen piirsi munaan yhden perheenjäsenen naaman. – Siinä ei kohteliaisuuksia jaeltu, kun muniin piirtyivät isän roikkuvat silmäpussit ja minun sekä siskoni isot hampaat. Lopputulos oli aina yhtä riemastuttava.

Tämä eläinhahmoteema on karikatyyrihommaa huomattavasti lempeämpi. Teemaa olisi suht helppo jatkaa vaikka ja kuinka: mustavalkoista teemaa jatkaen lehmähahmoa tms. Pipojen virkkaaminen on helppoa ja näitä syntyy helposti illassa liuta. Kurkkaa postauksesta ohje.
0

Pellavaiset Pilvi-sisustustyynyt + ohje

pentikin pouta-kangas
pentikin Pouta-kangas
Sisustustyynyn ompelu
Yhteistyössä: Pentik

Pitkällisen asunnon etsinnän jälkeen muutimme viimein jouluksi uuteen kotiin. Tuntui ihmeelliseltä asua yhtäkkiä asunnossa, jossa huoneiden välillä on etäisyyttä: jokaisella perheenjäsenellä on aiempaan nähden huomattavasti enemmän omaa tilaa ja iltapuuhien alla karkuun juoksevaa kuopusta joutuu jo oikeasti jahtaamaan – muutaman askeleen ottamisen sijaan. Kerrassaan ihmeellinen tunne 72 asuinneliön jälkeen.

Muuttoa seurasivat jouluhärdellit ja alkuvuosi hujahti ihan vain uuteen kotiin asettuessa.  Nyt näin maaliskuun puolivälin huitteilla uusi asunto alkaa jo vähitellen tuntumaan kodilta, eikä vain paikalta, jonne olemme roudanneet tutut huonekalut ja tavarat. Pikkuhiljaa alan saamaan myös kiinni siitä, minkä tyyliseksi tämä asunto haluaisi muotoutua. Sekin nimittäin vaatii aikaa, että saa kiinni uuden asunnon hengestä ja itsestäänkin, että millaiseksi kokee olonsa uusissa neliöissä.

Makuuhuone tuntui juuri sopivan kokoiselta sisustamisen starttiprojektilta. Ensiaskeleet on nyt otettu: sängyn päälle on ommeltu kasa hempeän vaalean sävyisiä sisustustyynyjä. Niiden ympärille ryhdyn rakentamaan makuuhuoneemme uutta ilmettä.

Tänä talvena Pentikin valikoimiin on tullut vahvojen kuosien rinnalle ihania yksivärisiä pellavia: tummaa ja vaaleaa harmaata ja vaaleanpunainen. Rakastan pellavaa ja niinpä innostuin heti näistä hempeän sävyisistä kankaista, jotka sopivat kauniisti tummanharmaiden verhojen pariksi.

Pellavakankaan nimi on Pouta. Siitä minulle syntyi suora assosiaatio poutapilviin ja tässäpä lopputulos: pilven hattaralla sulkeutuva tyynynpäällinen, jossa on kiehtovasti hieman kolmiuloitteinen tunnelma.   

4

Sateenkaarikorvakorut + ohje


ohje sateenkaarikorvakoruihin
ohje sateenkaarikorvakoruihin
Käykö sulle koskaan niin, että menetät yöunesi käsitöiden vuoksi? Mulle käy. Oikeastaan menetän helposti unet melkeinpä mistä tahansa asiasta, josta olen innoissani (ja innostun helposti…). Nuorena saatoin menettää yöunet ihan vain sen vuoksi, että olin saanut uudet ihanat vaatteet ja olin supertäpinöissäni pelkästä ajatuksesta, että saan laittaa ne päälleni seuraavana aamuna.

Viime viikolla talviloma ja lepo saivat aikaan sen, että inspiraatioliekit lehahtivat roihuksi ja olisin voinut vain ideoida ja tehdä kaikenlaista luovaa 247. Yksi hiihtoloman aikana rentoutuneiden aivojen tuotoksista oli sateenkaarikorvikset: idea ja muoto ovat tuttuja seinälle ripustettavasta sisustuskoristeesta. Vaan korvakoruina en ainakaan itse ollut näitä nähnyt. Mielestäni ikisuloinen sateenkaari ansaitsi ehdottomasti päästä myös koruksi. – Kivan kaulakorunkin tällä idealla saisi tehtyä helposti.

Ja niin, siitä unien menettämisestä. Puuhasin sateenkaarikorvakoruja iltamyöhäiseen saakka tai oikeastaan yöhön asti. Lopputulos oli juuri niin ihana kuin ajattelinkin. Inspiraatiopölly ei ottanut laskeakseen ja sateenkaarihuuma vei yöunet. Aamulla avattuani silmäni, vähäisten unien jälkeen, ryntäsin samantien kurkkaamaan sateenkaarikorviksiani: kyllä, ne olivat edelleen yhtä ihanat! – Se ei siis ollut unta. Ja koska ihanuutta on kiva jakaa aina myös eteenpäin, niin tässäpä ohje myös sinun käyttöösi.
0

Esittelyssä Lastenhuoneen askartelukirja


lastenhuoneen askartelukirja
lastenhuoneen askartelukirja
lastenhuoneen askartelukirja
Kirja saatu kustantajalta (Readme)


Rakastan käsityökirjoja. Erityisesti sellaisia, jotka näyttävät ihanilta ja myös tuntuvat. Eli paksut kannet ja huokoinen, mattapintainen paperi, joka luo kirjaan utuisan yleisilmeen. Paula Huvisen kirjoittama ja kuvaama Lastenhuoneen askartelukirja on juuri sellainen. Se on lapsiperheitä varten koottu DIY-kirja, joka vetää yhteen monipuolisesti kaikenlaista lapsiin ja vanhemmuuteen liittyvää askartelua ja käsitöitä. 

0

Kokeilussa sivellintussitekstaus: voiko kammotuskäsialasta saada nättiä?

sivellintussitestaus

Yhteistyössä: Verstas247

Olen aina rakastanut kirjoittamista. Se on minulle vaivatonta ja iloa tuottavaa. Koska osaan myös piirtää kohtalaisesti ja olen muutenkin melko visuaalinen ihminen, ihmiset tuntuvat lähtökohtaisesti odottavan, että kirjoitan myös esteettisesti nätisti. – Kuinka väärässä ovatkaan! 

Minun käsialallani kirjoitetut tekstit ovat… pysäyttäviä. Nimittäin siksi, että käsialastani ei kertakaikkiaan saa selvää. En enää juurikaan vaivaudu kirjoittamaan ostoslistoja käsin, koska mikään ei ole niin odotettavissa olevaa kuin mieheni puhelu kaupasta: ”Siis anteeksi, mut mitähän tässä tämän kalkkunaleikkeen alla oikein lukee…?”

Olen analysoinut käsialani omituisuutta ja päätynyt siihen, että siihen on kaksi selitystä. Lapsena, siinä kohtaa, kun käsialan oli määrä kehittyä, ihailin aina luokkakavereitteni käsialoja. Se kaveri, kenen kanssa olin milloinkin, oli myös käsialaidolini. Kameleontin lailla opettelin kirjoittamaan samalla tyylillä. Lopputuloksena siis käsiala, joka oli pitkään hybridi kavereitteni käsialoista. Jonkinlainen oma käsiala siellä pohjalla toki oli, mutta lopullisesti kirjoitusilmeeni meni pilalle työskennellessäni työurani alussa toimittajana. Kun muistiinpanoja piti kirjoittaa haastattelujen keskellä nopeasti, muokkautui käsiala vähitellen todella epäselväksi.

Vaikka käsialani on lähipiirissäni muodostunut jonkinlaiseksi vitsiksi, jossain taka-alalla olen aina haaveillut siitä, että kykenisin kuitenkin kirjoittamaan myös kauniisti. Törmätessäni Instagramissa Verstas247 järjestämään sivellintussikurssiin, kysäisin puolileikilläni heiltä, et miten on: onkohan kaunista tekstausta mahdollista oppia, jos on lähtökohtaisesti kammottava käsiala. Kommenttini oli ilmeisesti herättänyt heidän kiinnostuksensa, sillä sain kutsun ystävänpäivän tekstauskurssille.

Mielenkiinnosta päätin osallistua. Olisihan se mielenkiintoista nähdä, että olenko tuomittu kammotuskäsialaiseksi lopuksi iäkseni vai voisiko käsialani muuttua edes pikkuisen nätihköksi?

sivellintussitestaus







































sivellintussitestaus
sivellintussitestaus
brushlettering
Osallistuin kurssille hieman kieli poskella -mentaliteetilla. Katselin kurssin vetäjän esimerkkikoukeroita sisäänpäin hymähdellen: ”niin ne muut”… Avoimen uteliaasti suhtautuen kuitenkin tartuin sivellintussiin.

Tekstauksen opettelu aloitettiin kynäasentoon tutustuen. Sivellintussista pidetään kiinni hieman korkeammalta kuin tavallisesta kynästä. Lisäksi kynää ei pidetä kohtisuoraan paperia kohden, vaan sivuttaissuunnassa. Tämän asennon ansiosta sivellintussilla pystyy vuorottelemaan ohutta ja paksua jälkeä. Kirjoitusasennon jälkeen oli vuorossa perusmuotojen tekstailua: suoraa ja koukeroa. Kolmannessa vaiheessa opeteltiin aakkoset.

Kirjaimet piirtyivät paperille melko vaivatta. Seuraavaksi olikin vuorossa kirjaimien yhdistely eli kirjoittaminen. Tässä kohtaa sisäinen ehdollistumapiruni hyppäsi olkapäälle kuiskuttelemaan: ”No niin, mitäs oikein kuvittelit? Kai nyt itsekin itsekin tiedät, mikä on lopputulos.” 

Yritin kirjoittaa ensimmäistä sanaa. Kirjaimet alkoivat taipumaan omaksi tutuksi harakanvarvasviidakoksi. Sivusilmällä kurkin vieressä ja vastapäätä istuvia. No niinpä tietysti. – Kaikkien muiden papereille alkoi ilmaantumaan kaunista käsialaa. Varovasti kysäisin joltain, et ootko tehnyt tätä ennenkin. Ei ollut.

Kirjoitin ja kirjoitin. Pyysin lisää paperia. Kirjoitin lisää. Kaikenlaisia kivoja ja oudompiakin aforismin tyyppisiä. Toivotonta. Tekstini näytti erehdyttävästi juuri sellaiselta kuin kuvittelisi noin seitsemän vuotiaan ensimmäisen kaunotekstin näyttävän. Sivukorvalla kuulin jonkun harmittelevan, ettei keksi mitään kivoja sisältöjä teksteihinsä. Yes, edes jonkin osa-alueen taidan! Itseltäni niitä potentiaalisia letkautuksia pulppusi helposti ja vaivatta. – Mutta se ulkoasu. Paperi toisensa jälkeen siirtyi kelvottomien pinoon. Olotilani muistutti erehdyttäväsi tunnetta, jota koin kouluaikoina matematiikan tunneilla: en vain osaa. Jätetäänkö tähän. – Joko saa poistua luokasta?

Päätin yrittää kuitenkin vielä kerran. Valitsin ihanan kullanvärisen sivellintussin ja miellyttävän paksun paperin. Tekstaisin jotain käsityöhön liittyvää. Joo: ”Elämä on suoraa ja siksakkia.” Teksti piirtyi paperille nopeasti. Valmista! Tuijotin tekstiä epäuskoisena. Se näytti ihan kamalalta ja kaiken lisäksi… siinä luki: ”elämä on suoraa ja sikkakkia”! Repesin totaalisesti. Siihen kiteytyi täydellisesti tämä kurssi minun osaltani. Eipä taida olla minun lajini.







Entä jos yrittäisin vielä?

Matkalla kotiin huomasin kuitenkin miettiväni, että käsiala on oikeasti aika iso asia. Se on kulkenut mukana koko iän ja tästä edespäinkin. Omalta kohdaltani siihen liittyy myös huonommuuden ehdollistuma. Päätin, että ei, tämä ei jää tähän. Haluan oppia kirjoittamaan kauniisti ja pääsemään yli ikäni mukana kulkeneesta ehdollistumasta.

Heti kotiin päästyäni katsoin Youtubesta muutamia videoita aiheeseen liittyen. Let’s Minglen järjestämä kurssi antoi hyvän läpileikkauksen tekstaamiseen, mutta varsinainen oivallukseni siihen liittyen tapahtui videoiden myötä. 

Suurimmat oivallukseni olivat seuraavat:

1) Tekstaus matka. Se on zen. Tavallisessa kirjoittamisessa on suunta koko ajan eteenpäin. On tarve saada kirjoitettua ja saatettua loppuun se, minkä on aloittanut. Sivellintekstauksessa jokainen kirjain on oma arvokas elementtinsä. Oleellisinta on pysähtyä jokaisen kirjaimen kohdalla. Jokainen kirjain on oma pieni taideteoksensa. Se, että kirjaimista muodostuu vähitellen sana, on tavallaan sivuseikka. Unohda kiire. Tee hitaasti ja rauhassa.

2) Sivellintekstaukseen tulee asennoitua enemmän piirtämisenä ja maalaamisena kuin kirjoittamisena. Näin tekemisestä tipahtaa pois kaikki omaan käsialaan liittyvä ehdollistuma.

Näine mietteineni tartuin sivellintussiin seuraavana aamuna ja sitä seuraavana. Harjoittelin ja harjoittelin. Huomasin, että ehkä minun onkin mahdollista kehittyä tässä. En ehkä olekaan aivan toivoton tapaus.

sivellintussitestaus
sivellintussitestaus

sivellintussitestaus

Viivani on edelleen vielä hataraa ja epävakaata, mutta se johtuu osittain myös siitä, että nykyisin kynää tulee käytettyä yleisesti ottaen hyvin vähän. Harjoitukset jatkuvat. Olen päättänyt oppia tämän lajin. Ja jos vertaan kurssituotoksiani kotonani viikonloppuna tekemiini, kehitystä on tapahtunut jo ihan muutamassa päivässä. Hiphei! Mikään ei ole iloa tuottavampaa kuin oppia jotain ihan uutta ja romuttaa omat luutuneet ehdollistumansa.

Kurssilla opittua:

  1. Tussilla on iso merkitys. Sivellintusseja on sekä kovia että pehmeitä. Lisäksi on olemassa vettä sisältäviä siveltimiä, joita käytetään yhdessä akvarellivärien kanssa. Tussien laadussakin on eroja, mutta on myös makuasia, luontuuko tekstaus paremmin kovalla vai pehmeällä tussilla.
  2. Paperivalinnalla on iso merkitys. Tussi liikkuu aivan eri tavalla esimerkiksi liukkaan tulostinpaperin pinnalla vrs. akvarellipaperi.
  3. Kirjaimet tehdään pääosin kerralla, tussia nostamatta. Jälkeä voi kuitenkin korjailla ja viimeistellä jälkikäteen.
  4. Paksujen ja ohuiden viivojen logiikka on tärkeä. Eli se, kuinka viiva elää tekstiä tehdessä: logiikan tulisi olla sama alusta loppuun saakka.
  5. Tekstaamisen tueksi kannattaa ainakin alkuun piirtää tukiviivat, jotta kirjaimista tulee saman korkuisia.



Mikä Verstas 247?

Verstas 247 on uudenlainen käsitöiden harrastuspaikka. Se määrittelee itsensä käsitöiden treenipaikaksi. Verstas 247 järjestää paljon erilaisia kursseja, mutta siihen voi liittyä myös jäseneksi samaan tapaan kuin kuntosalille. Jäsenyyden myötä treenisalilla on lupa harrastaa vaikka seitsemänä päivänä viikossa ja vuorokauden ympäri. – Heaven on Earth, milteipä.


Mikä on sulla ollut viimeisin itse tekemiseen liittyvä en osaa -ehdollistuma, jonka olet saanut murennettua tai jonka haluaisit muuttaa?


1

Pilven muotoinen avainkukkaro (+ohje)


avainkukkaron ohje

pilven muotoinen avainkukkaroavainkukkaron ohje

Millaisiin sanoihin sinusta kiteytyy ystävyys? Minusta siihen kyllä liittyy oikestaan montakin asiaa, mutta yksi ihan tärkeimmistä asioista tiivistyy sanoihin: ”satoi tai paistoi”. Ei ehtoja. Hyvä ystävä pysyy vierellä kaikenlaisissa elämän vaiheissa. - Niin myötä kuin vastamäessä.

Hyvän ystävän tunnistaa myös siitä, että vaikkei edes tapaisi kovin usein, yhteys säilyy. Vaikkei ruuhkavuosien aikana aina muistaisi tai ehtisi soittamaan tai laittamaan edes viestiä, jossain siellä sydämen sopukoissa tiedät, että ystävä on siellä jossain ja vähintään ajattelee sinua. 

En lähestulkoonkaan aina noteeraa virallista ystävänpäivää millään tapaa. Pyrin pitämään suhteista huolta ympäri vuoden. Välillä hyvällä, toisinaan heikommalla menestyksellä. Mitä vanhemmiksi lapset tulevat, sitä enemmän elämässä alkaa olemaan taas tilaa ystäville. Uusille ja vanhoille. Ja se on ihanaa se.

Tänä vuonna näin ystävänpäivän lähestyessä mieleeni ponnahti ajatus sympaattisesta avainkukkarosta konekirjailtuine teksteineen päivineen. Samassa hengessä syntyi myös suloinen pilvihahmo. Haluan antaa muutamille ystävilleni pienen muistamisen, jolle on myös oikeasti käyttöä. Avainkukkaroon liittyy myös kestävän pukeutumisen kulma: mikään ei syö yhtä tehokkaasti taskuja puhki kuin avaimet.

Avainkukkaroissa saumat on jätetty päällipuolelle ja huoliteltu applikaatio-ompeleella. Näin kukkarosta tulee mahdollisimman litteä, joten se menee taskuun mahdollisimman kompaktisti.
4

Sormusneulatyyny - koska joskus joku asia on vain ihan pakko tehdä! + ohje


sormusneulatyyny
Tiedätkös sen, kun jossain netin syövereissä tulee vastaan idea, joka kolahtaa niin täysillä, ettei sen yli pääse kertakaikkiaan millään. Paitsi sillä, että toteuttaa idean myös itse. Näin kävi minulle, kun bongasin hersyvän ihanan ompeluharrastaja-laulaja Oonaballoonan Instagramista sormusneulatyynyn. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä.

Heti seuraavana päivänä riensin askarteluliikkeeseen ostamaan sormuspohjaa ja tässä se nyt sitten on. - Nuppuprintin Sydäntalvi pikkuruiseksi neulatyynyksi muuntuneena. - Täydellinen kuosi johonkin näin yltiösöpöön.


6
Sisällön tarjoaa Blogger.